Rakeisemman ruoan syömisongelmat!Apuja kaivataan...
Hei!
Meidän iloinen vesseli täyttää pian vuoden, eikä vieläkään uppoa rakisempi ruoka, vaan oksu tulee jos sattuu olemaan klönttejä ruoan seassa. Poika on syntynyt rv 30+5. Painoa on tällä hetkellä 10505 g ja pituutta 75 cm, eli hyvin on kasvanut, mutta aika yksipuolisella ruokavaliolla kun suostuu syömään tasan kahta valmispurkkiruokaa + velliä ja maitoa. Olen nyt saanut sekoitettua siihen 5-6 kk:n ruokaan 8 kk:n rakeisempaa ruokaa, mutta se pitää muusata haarukalla hyvin hienoksi sinne sekaan, että kelpaa. Suunnilleen 1/3 purkkia menee sitä 8 kk:n ruokaa sekoitettua pikkupurkilliseen 5-6 kk:n ruokaa.
Tuntuu niin turhauttavalta ja ikävältä harjotella tuota syömistä, kun meidän poitsulla tulee oksennus sitten lopulta? Ihan sydäntä särkee kun toiselle tulee ihan hätääntynyt olo moisesta.
Miten teillä muilla on sujunut ruokailut tässä iässä? Menikö kauan ennenkuin rakeisempi ruoka upposi? Miten treenasitte? Vinkkejä kaivataan nyt todella kuumeisesti, myös pari lohdutuksen sanaa saman kokeneelta olisi paikallaan ;) Pelkään, että pojalle täytyy vielä armeijaiässä mössätä ruoka ;)
Eli saman asian kokeneet, kirjoittakaa ihmeessä pari riviä. Elokuussa poitsun pitäisi mennä hoitoon, ja toivoisin, että homma sujuisi ennen sitä, ettei tarttis siellä yökkäillä.
Mukavaa kevättä toivotellen
Embo
Kommentit (5)
Hei!
Meidän tytöllä oli vähän samanlaisia ongelmia mutta niistä päästiin kyllä ajan kanssa. Joten maltti on valttia! Ja tuo ei todellakaan ole mitään epänormaalia jos ei vuoden iässä vielä uppoa karkeat ruuat, jokainen oppii aikanaan.
Meillä hieman pienempi keskonen kyseessä,rv:lla 24 syntynyt.
Viime syksynä tytön ollessa reilun vuoden ikäinen, korjattua ikää tällöin 10 kk, aloin kokeilemaan söisikö karkeampaa ruokaa. Mutta kauhea itku siitä vain syntyi ja ruuat tulee kaaressa oksentamalla ulos. Muutamia kertoja kokeilin mutta aina sama juttu,joten jätin asian sikseen ja jatkettiin 5-6 kk soseiden syöntiä. Omatekoiset soseetkaan eivät koskaan kelvanneet koska niitä ei saanut hienonnettua tarpeeksi sileäksi.
Puheterapeuttikin kävi silloin syksyllä katsomassa sitä syömishommaa että löytyykö asiaan jotain ongelmaa kun karkeat ruuat eivät mene alas. Mutta mitään syytä asiaan ei löytynyt ja syöminen näytti normaalilta joten neuvoksi saatiin vaan että odotellaan ja kokeillaan aina silloin tällöin joko alkaisi maistumaan.
Vinkiksi saimme myös antaa lapselle suuhun riisimuroja, että tottuisi vähän karkeampaan ruokaan suussa. Nuo riisimurot kun antaa yksitellen niin ne tavallaan silleen sulavat suussa eli niitä ei tarvitse osata pureskella.
Tuossa vuodenvaihteen tietämillä tytön ollessa 1,5-vuoden ikäinen, kehitysikä silloin 14 kk, tyttö oppi vihdoin ja viimein syömään karkeaa ruokaa. Kaikki oikeastaan tapahtui aika itsekseen.
Kokeilin vaan kerran että jokohan karkea ruoka uppoaisi. Ruuaksi valitsin valmiin purkkiruuan jossa oli makaronia ja jauhelihakastiketta,tilsin ruuan vielä oikein kunnolla ennen tarjoilua.
Laitoin suuhun kerrallaan tosi vähän ruokaa, ehkä vaan n. 1/3 teelusikallista eli todella vähän ja heti perään annoin hörpyn maitoa nokkamukista. Näin alkoi meillä karkeiden syönti ja vauvasoseet saivat jäädä!
Eli vinkkinä antaisin:
-Kokeile noita riismuroja. Jos lapsi osaa sormiruokailla niin kivoja laittaa itse suuhun, meillä ainakin tykkää niitä popsia.
-Makaronipohjaiset ruuat ovat helpompia aluksi syödä kun perunapohjaiset koska makaroni ei ole niin kokkareisen oloista suussa.
-Todella pieninä annoksina ruoka suuhun,vaikka syönti saattaakin kestää tavallista kauemmin tästä johtuen.
-Meillä ainakin oli myös hyvä tuo maidon hörppyyttäminen nokkamukista ruuan perään,koska ruoka tavallaan huuhtoutui kurkusta vielä paremmin alas kun neste tuli heti perään.
-Kärsivällisyyttähän tuo opettelu vaatii niin lapselta kuin vanhemmilta. Muttta ruokaa ei kannata missään nimessä väkisin tuputtaa sillä silloin voi jäädä vauvasoseetkin syömättä.
-Mutta kun lapsi oppii tuon karkeiden syönnin niin sitten se rupeaakin nopeasti sujumaan hyvin. Toiset lapset ne vaan oppivat jotkut asiat nopeammin kuin toiset.
Meilläkään ei vielä pureskella ruokaa vaikka hampaita olisi millä pureskella. Ja edelleen hienonnan vielä haarukalla ruuan sillä jos ruokaa menee iso annos kerralla suuhun ja sattuu olemaan iso kokkare niin yökkörefleksi tulee väkisin.
Tsemppiä vaan opetteluun ja kyllä se siitä onnistuu jonain päivänä!
olispas mukava lukea kirjoituksesi! Hyviä ja kokeilemisen arvoisia vinkkejä annoit. Noita riisimuroja ostettiin just eilen. Kolme ekaa meni hyvin, mutta sitten tulikin oksu kun se neljäs osui ilmeisesti tuonne kielen taakse väärään kohtaan.
Mä taidan kans sitten vaan jatkaa tuota karkeamman ruoan sekoittamista " vauvaruokaan" , ja unohtaa " hurjemmat" kokeilut vähäksi aikaa. En tosiaan halua, että tulee täydellinen stoppi ruoalle kun ruoalle. Jotenkin vaan eilen iski epävarmuus kun oli neuvola, ja neuvolatäti kehotti treenaamaan ja treenaamaan. En oikein usko, että tajusi, miten herkässä toi oksu meidän pojalla on.
Missä vaiheessa teidät ohjattiin puheterapeutille? Miten hän tutki asiaa käytännössä? Olis kiva tietää, jotta voisi vähän arvioida josko meidänkin täytyisi pyytää päästä sellaiselle. Ilmeisesti nämä syömisongelmat ovat aika yleisiä juuri keskosilla...
Samoin saattaa myös käydä meidän tytölle että joskus saattaa vieläkin tulla pieni oksennus jos ruuan päälle esim. syö noita riisimuroja ja vetäisee vahingossa vähän niin kuin henkeen sen. Jotenkin se kurkku on vaan niin herkkä.
Mielestäni ei kannata välittää noista neuvolatädin jutuista että treenattava ja treenattava sillä neuvolan terveydenhoitajilla ei aina välttämättä ole kauheasti kokemusta keskosista (ainakin jos pienenpi paikkakunta kyseessä).
Itse en ainakaan halunnut tehdä tuosta karkeanruuan syönnin opettelusta ongelmaa, pääasia että jotain ruokaa söi ja hyvin mielelläänhän tyttö söikin niitä 5-6 kk soseita. Meidän lapsi sairasti vielä kaiken lisäksi vaikeaa bronkopulmonalista dysplasiaa jonka vuoksi energian saanti tärkeää jotta turvataan keuhkojen kasvu. Tämän vuoksi vielä yritin vältellä turhat oksentelut.
Anna vaan ajan kulua ja silloin tällöin kokeilet josko karkeampi maistuisi. Ja voihan olla asia niinkin kun poitsu kasvaa niin välttämättä ei haluakaan enää niin hienojakoista ruokaa vaan haluaakin sitten jo karkeampaa. Ja jos osaa sormiruokailla niin sekin saattaa houkutella maistelemaan kokkareista ruokaa.
Mutta kokemuksen perusteella jos syömisessä tai siinä tekniikassa jne. ei ole ammatti-ihminen todennut mitään poikkeavaa niin karkeiden syömiselle ei ole vielä mitään kiirettä. Kaikki aikanaan. Tietysti helpottaahan se sitten senkin puolesta kun lapsi rupeaa syömään karkeampaa ruokaa kun voi antaa samaa ruokaa kuin muukin perhe syö.
Meillä muuten edelleenkin kun annan tytölle kotiruokaa niin joko tilsin ruuan hyvin haarukalla tai vedän soossiksi tehosekoittimella ja jatkan ruokaa vielä maidolla silleen että on löysempää. Samoin teen puuronkin kanssa että keitän puuron löysäksi ja jatkan sitäkin vielä maidolla, sillä jos se karkea ruoka on liian sakeaa niin se edelleen pistää yökkäsemään.
Olimme viime syksynä neurologin kontrollissa (ikää n.10 kk kehitysiältään) ja siellä tuli puheeksi nuo ruoka-asiat ja mainitsin ettei tyttö syö vielä karkeaa ruokaa,niin neulogi suositteli puheterapeutin kontrollia syömisen suhteen. Keskosethan ohjataan kontrolleihin ja seurantoihin tosi herkästi vaikka mitään ei olisikaan vialla mutta asiat halutaan varmistaa.
Eli tämä puheterapeutti tuli kotiimme katsomaan tytön ruokailua ja katsoi jotenkin sitä syömistekniikkaa ja kielen käyttöä kun söi sitä ruokaa. Eikä puheterapeutti nähnyt siinä tytön syömisessä mitään normaalista poikkeavaa joka estäisi karkean ruuan syönnin vaan kyse oli vaan siitä että toisilla herkempi kurkku ennen kuin tottuu ja ehkä ei ollut vielä valmis siihen kokkareruuan syöntiin.
Mutta lastenlääkäri oli tuolloin syksyllä sitä mieltä että karkean ruuan syönnin suhteen ei ole vielä mitään kiirettä (ja ihan oikeassa oli). Eli neurologin lähetteestä menimme puheterapeutille.
Jos teillä käyntejä sairaalalla vaikka kontrolleihin niin voit samalla kysyä asiaa lääkäriltä. Ja voithan toki itsekin ottaa yhteyttä sairaalan puheterapeuttiin ja kysyä asiaa että olisiko tarpeen kontrolloida.
oli ongelma se, ettei voinut antaa mitään sosemaista ruokaa, jossa oli seassa paloja. Ruoan piti olla joko täysin sileää tai sitten selkeää palaruokaa. Vieläkin (3v) kelpaa vain sileät jukurtit, palat siellä seassa tökkivät.
En tiedä onko tästä apua, mutta näinkin voi käydä...
Meidän kaksoset syntyivät rv29 (1150g ja 1270g). Ihan sileät valmissoseet maistuivat aina hyvin, mutta rakeisemmat eivät menneet alas millään kun yritin tarjota niitä siinä 9kk ikäisenä. Eivät kyllä yökänneetkään, mutta eivät myöskään syöneet. Sitten samaten lopettivat myöskin sileämpien soseiden syönnin aivan kokonaan. Viikon verran ihmettelin, kun eivät syöneet oikeastaan MITÄÄN. Sormiruokana olin tarjonnut herneitä, leipää yms. ja niitä vieläkin söivät ihan ok.
Sitten löysin ongelman ytimen: halusivat syödä kaiken itse, käsin. 10kk ikäisestä lähtien ovatkin syöneet omatoimisesti käsin, lusikkakin on käytössä, mutta vasta nyt (1v4kk) edes joskus onnistuu sillä syöminen. Syövät kaikkea, mutta ymmärrettävistä syistä keitoista kaadan liemen pois ja kastikkeita tuskin tarjoan lainkaan. Vähän on mielikuvitusta joutunut käyttämään, että on monipuolisesti onnistunut sormin syötävää ruokaa tarjoamaan. Jugurttia sentään saan syöttää.
Sotku on tietysti aivan hirmuinen ja vaatii äidiltä hermoja katsella vierestä, mutta hyvin ovat kasvaneet. Ongelmaksi jää nyt tuo lusikan käytön oppiminen, jotta voidaan joskus ruokailla yleisilläkin paikoilla!