Saanko liittyä seuraan?
Hei kaikille. Tulin kurkistamaan tälle puolelle, vaikka vaikeaahan tämä on. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on jo pieni lapsi, mutta toista emme ole saaneet yrityksestä huolimatta. Eli ensimmäistä yritimme 7:n kuukautta ja nyt tätä toisen yritystä on takana vuosi, tämä siis 13:sta yrityskuukausi. Miehellä ollut siemennesteanalyysiin lähete valmiina jo 2:si kuukautta, mutta hänen sinne saaminen onkin ihan toinen juttu. En ole painostanut, koska näytteen jättämisessä on jo ihan tarpeeksi stressiä. Gynellä kävin reilu 2:si kuukautta sitten ja hän sanoikin, että siemennestetutkimuksen jälkeen voisimme aloittaa inssillä, jos näyte on sellainen, että inssi voidaan tehdä. En vain tiedä miten rohkaista miestä, sillä hän pelkää tätä yhtä paljon kuin minäkin. Olemme keskustelleet kyllä siitäkin, että jos siemennesteessä ei ole siittiöitä. Sanoinkin hänelle, ettei rakkauteni mitta ole siemennesteen määrässä/laadussa. En voisi lakata rakastamasta häntä ja kysyin häneltä, lakkaisiko hän rakastamasta minua, jos kuulisi, että syy sekundääriseen lapsettomuuteen olisi minussa, ei lakkaisi. Mutta vaikea asia, vaikeaa käsitellä ja vaikeaa myöntää itselleen, että tässä tilanteessa ollaan.
Hyvää loppuvuotta kaikille ja kiitos, että jaksoit lukea tarinani.
Kommentit (9)
Täällä myös yksi sekundaarisesti " lapseton" .Saimme esikoisen ivf hoidolla. Tuossa sanottiinkin jo hyvin se, että naisen osuus on rankka ja toisille hyvinkin rankka tutkimuksineen ja hoitoineen. Miehelle pieni juttu fyysisesti, henkisesti tietysti hänellekin kova paikka. Hyvin olet häntä tsempannut! Ei munkaan mies olis halunnut näytettä antaa, mutta lopulta pääsimme alkuun. Viisi kertaa jo näyte annettu tutkimuksineen ja iui:ssa ja yhdessä ivf:ssä.
Ssg tutkimus (nainen) oli mulle yhtä helvettiä.
Leikkauspelkoisena oli kestettävä laparoskopiakin:=)
Mutta lopulta paistoi aurinko! Toivon onnea teille matkaan!
ps. tiedän pariskunnan joilla pelkkä ssg huuhtelu auttoi heitä tulemaan raskaaksi. Se on munajohtimien aukiolo tutkimus.
Kiitos rohkaisusta. Lohduttavaa, kun tietää ettei tämän asian kanssa paini yksin, vaikka yksinäiseltä välillä tuntuukin. Toivon teille molemmille kaikkea hyvää ja toivottavasti voidaan keskustella kokemuksista jatkossakin.
Gertrud:
Vielä ei minulle ole tehty mitään kokeita. Ultrassa kävin 2.si kuukautta sitten ja juuri ennen ovulaatioo. Ovuloin, näi päätteli Gyne, koska munarakkula oli läpimitaltaan muistaakseni 19mm ja se sopi hyvin siihen, miten tunnen oman kiertoni. Tunnen ovulaation selvästi joka kuukausi ja samaan aikaan. Gyne sanoi muutenkin, että kohtu näyttää hyvältä. Limis oli 13mm. Samoin munasarjat näytti ok. Tarkemmat tutkimukset tehdään kuullemma siemennesteanalyysin jälkeen. No kävin hakemassa miehelle näyteastian valmiiksi, jos se olisi askel lähemmäksi tutkimista.
vai oliko siinä jotain erityistä? Mulle tuli synnytyksen jälkeen kohtutulehdus, jonka tähden epäiltiin että munatorvet vois olla tukossa. SSG eli aukiolotutkimus tehtiin alkusyksyllä ja auki olivat (eikä sattunut). Meidän esikoinen sai alkunsa toisesta kierrosta sillon aikanaan ja onkin aika hämmentävää kun toista ei kuulu millään. Tässä alkaa jo miettiä kaikkea ihan älytöntä, että mitä mä sillon tein eri tavalla kuin nyt ja mitkä oli elintavat yms... Vähitellen on pakko ollut alkaa hyväksyä sitä vaihtoehtoa, että perheemme tulee ehkä aina olemaan kolmihenkinen. Onneksi on yksi lapsi. Minulla tämä sekundäärisen lapsettomuuden tuska onkin eniten sitä, etten ymmärrä miksei kehoni toimi kuten ennen, " normaalisti" . Ja suren myös sitä, ettei poikani ehkä ikinä saa sisarusta.
Tällaista vuodatusta...
Mun eka synnytys meni kuin mallikirjoissa, ei mitään ongelmia ei ennen eikä jälkeen. Toivuin synnytyksestä todella nopeasti ja jo laitoksella kehuivat seuraavana päivänä, miten kohtu oli nopeasti supistunut jne.. Tiedän tunteesi, ettei ymmärrä omaa kehoaan, miksi se ei vaan nyt toimi halutulla tavalla. En voi ymmärtää, miksi raskautta ei kuulu, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Lisätutkimuksissa tietysti saattaa ilmetä jotain, mutta olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että jos mitään vikaa ei löydy, mitä sitten...mitä jos inssi ei auta, jaksanko lähteä muihin lapsettomuushoitoihin. Kestänkö kaiken sen fyysisen ja henkisen paineen ja rasituksen... niin paljon mietittävää.
Meillä ei ole mitään syytä miksi lasta ei kuulu.
Kävimme helpot hoidot ja sitten yhden ivf:n ja saimme esikoisen.
Ssg tutkimus oli mulle kivulias. Laparoskopia paljastaa paljon mahdollisia " vikoja" . Hoidot ovat olleet mulle rankkoja vain pari päivää ennen testi päivää. Fyysisesti ei. Mutta kukapa niihin haluaisi.
Ymmärrän hyvin tuskanne, vaikka mulla ei luomu lasta olekaan.
t. 32v ja 2v ja lapsettomuutta 6 vuotta.
Meillä vähän samanlainen tilanne eli esikoista tehtiin 10 kk ja nyt toisen yritystä on takana tammikuussa 2 v. Sain julkiselle lähetteen viime helmikuussa, hidasta on touhu. Itse olen joutunut vaatimaan erinäisiä verikokeita ym. Mieheltä tutkittiin simpat viime keväänä ja nyt tällä viikolla taas uudestaan. Huomasin vasta nyt jokunen viikko sitten ettei vasta-aineita olekaan tutkittu ja meillä saattaa niitä olla (miehellä esikoisen jälkeen kivesleikkaus).
Mulle on tehty tänä syksynä munatorvien aukiolotutkimus (oli täysin kivuton), hormonikokeet ja kaikki on ok. Teroja olen syönyt puol vuotta (niitä söin myös ennen esikoista vähän pitkittyneen kierron takia) ja clomit määrättiin myös minulle. Clomeja en kuitenkaan nyt syö eikä ole kuulemma tarvetta, kun elimistö toimii ilman niitäkin.
Inssi on luvattu huhtikuulle, jos vasta-aineita ei löydy. JOs vasta-aineita löytyy, niin sitten toimenpiteitä aikaisemmin.
Olipas sepostus...en olekaan kirjoittanut pitkään aikaan, kun mitään ei tapahdu, usko tosin meinaa loppua! Ja helpompi olisi tietysti, jos löytyisi joku syy tähän, että miksi meille ei sitä vauvaa tule.
Yritähän tsempata mies testaukseen, ei se ole kuin pieni osuus, naiselle tosiaan tehdään kaikki muut jutut!!
Minuakin mietityttää kovasti hoidot. Olen syönyt nyt kaksi kuukautta clomifenia, ja alkuun meinattiin että sitä neljä kuukautta ja sitten loppuu, mutta kun meille inssiä julkisella tarjottiin, niin päätettiin sitten koettaa sitä. Eka inssi tehdään joulukuussa, mikäli kalenteri suo (viikonloppu ja itsenäisyyspäivä just sillon kun ovis...) Mun mies oli heti ilman muuta inssiin valmis, mutta mulla se oli pitkän pohdinnan tulos. Olin alkuun sitä mieltä että kun ekakin tuli luomuna niin tuleehan se toinenkin, mutta vähitellen usko luomuplussaan on hävinnyt. Oli siis pakko myöntää oman kaikkivoipaisuuden rajat. Ja ottaa vastaan tarjottu apu. Eihän siitä inssistäkään vielä tiedä, että toimiiko se, mutta me päätettiin kokeilla sitä sillä mielellä, että tehdään se nyt niin on sitten ikäänkuin kaikki keinot käytetty.
Helmikuussa tulee kaksi vuotta siitä kun kakkosta alettiin toivoa, ja nyt alan olla henkisesti siinä pisteessä, että en enää oikein jaksa. Oviksen tikuttelu, lämmöt, kiertopäivien laskeminen... ja pettymys joka ikinen kuukausi. Ei vaan enää meinaa kantti kestää, ja nuo clomit vielä vaikuttaa mielialaan aika voimakkaasti minulla. Tammikuussa luovutan, laitan äitiys- ja vauvatavarat myyntiin ja lopetan tämän ainaisen kalenterin tuijottelun. Kun ei tule niin ei tule.
moi,
voi kun kuullostaa tutulta nuo teitin jutut!! Onneksi en ole siis yksin asian kanssa. Meillä on tilanne se, että juuri nyt tulee 2 vuotta täyteen pikkukakkosen yritystä. Noin 4-vuotta sitten saimme esikoisemme reilun puolenvuoden yrityksen ja Terolut kuurin jälkeen.
Nyt syön toista kiertoa clomeja ehkäisemään pitkiä ja epäsäännöillisiä kiertoja. Mulla tulee paha olo noista clomeista ja olenkin päättänyt että tää on toka ja viiminen kierto. Seuraava askel olis miehen spermatesti, hänen elämäntapansa ovat muuttuneet esikoisen syntymän jälkeen (aloittanut mm. tupakoinin). En vaan tiedä miten saan miehen tähän suostumaan - en ole edes uskaltanut kysyä.
Itse olen aika ailehtelevainen tän jutun kanssa. Välillä luulen jo että olen sopeutunut ajatukseen kolmihenkisestä perheestä vaikka tämä ei todellakaan ollut suunniteltu menevän näin...
voimia teille sisaret!!!!
t.Minnuli
Kyllä täällä meitä sekundäärisiäkin on, välillä ollaan pinouduttukin. Itsellä myös yksi lapsi ja toista yritetty noin vuosi ja 10 kk. Me mentiin tutkimuksiin viime keväänä, mutta toistaiseksi meistä ei ole mitään varsinaista " vikaa" löytynyt. Olen syönyt nyt 2 kk clomeja ja tähän kiertoon tehdään varmaankin inssi.
Onko sulta tutkittu hormonitasot ja munatorvien aukiolo?
Mun mies onneksi suostui ihan kiltisti spermatestiin, ja sama " toimenpide" on edessä nyt inssin yhteydessä. Mä selitin asiaa sille silläkin, että sen osuus tutkimuksissa on loppujen lopuksi aika minimaalinen, itse kun syön hormoneja, kärsin sivuvaikutukset, käyn ultrattavana ja kyllä se olen minä kuka menkkojen alkamisesta aina eniten on pettynyt. En halua kuulostaa marttyyriltä, mutta yhteinen tiehän tämä on kun sille on lähdetty ja molempia tarvitaan.
Tsemppiä, toivottavasti asiat etenee hyvin!