Vauvan " totuttamisesta" syliin...
Mitä mieltä olette, kun olen 7 vkon ikäistä vauvaa pitänyt liinassa tai repussa päivisin ja hän nukahtaa siihen. Olen yleensä antanut nukkua, koska siirtäessä johonkin muualle hän helposti herää. Vauva viihtyy parhaiten sylissä tai liinassa ja olen huoletta häntä siinä pitänyt.
Äsken juuri isovanhemmat kävivät ja sain kovasti moitteita tästä. En saa kuulemma totuttaa vauvaa olemaan sylissä, enkä ainakaan nukkumaan siinä! Olen myös öisin nukkunut vauva kainalossa, koska olen kokenut sen helpoimmaksi ja siten koko perhe nukkuu parhaiten.
Teenkö nyt kamalasti jotain väärin? Tuntuu kurjalta, jos tämän ikäistä alkaa jossain lattialla väkisin huudattamaan, jos ei kerran siellä viihdy :(
Kommentit (11)
Minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä mitä haittaa vauvalle voi olla läheisyydestä. Nykyään vauvan pitäs olla omatoiminen ja täysin muista riippumaton heti laitokselta tullessa. Totuttaan liian hyvälle??? Vauva on vauva, tarvitsee läheisyyttä! Tämä on nyt sekavaa kirjoitusta enkä siis sinulle ap tietenkään avaudu vaan yleisesti ärsyttää, kun tuollasta kuulen. Itse kannoin tyttöäni ekat kuukaudet kaikki päivät liinassa ja yötkin nukkui vieressä. Nyt tyttö (9kk) nukkuu ihan sängyssä unensa eikä ole muutenkaan " pilalle hemmoteltu läheisyydellä" ; ) Eli tee juuri niin kuin itsestäsi oikealle tuntuu ja unohda tuollaiset " tottuu liian hyvälle" -puheet. Nauti vauvasi läheisyydestä niin kauan kuin hän liinassa/repussa tai muuten vaan lähellä haluaa olla.
sano vaikka niille etta " aika aikansa kutakin" tai jotain... naita neuvojahan satelee juuri varsinkin vanhemmilta ihmisilta joilla tuntuu olleen hyvin " tarkat saannot" lastenkasvatuksessa nain ainakin oman mielikuvansa mukaan (olisi hauska olla ollut karpasena katossa silloin aikoinaan ja nahda olivatko oikeasti niin taydellisia ja omia neuvojaan noudattavia kuin nyt kuvittelevat). eli teet kuten sinulle/teille hyvalta tuntuu, ja annat heidan mielipiteidensa olla omassa arvossaan, niin tassa kuin missa tahansa muussakin asiassa. meilla on ainakin paljon sylitelty, annettu nukahtaa syliin, nukuttu vieressa jne eika lapsi siita ole mihinkaan piloille mennyt. totta tietysti etta jos sitten yhtakkia paatat etta lapsen pitaisikin nukkua omassa sangyssaan niin se ei valttamatta ole ihan yhden yon asia, vaan tarvitaan pidempi siirtymakausi. mutta jos tuo ei sinua/teita haittaa, niinkuin ei tunnu haittaavan, niin ei siina sen kummmempaa ole.
Kun oltiin viime viikolla mun vanhemmilla yökylässä (mies toisella paikkakunnalla töissä ja esikoinen oli kuumeessa). Äitini ihmetteli kovasti, kun neiti - 4 vk nyt- ei jäänytkään sänkyyn nukkumaan vaan rauhoittui vasta sylissä ja nukkui siinä. Hän sanoi,että älä vaan opeta tyttöä syliin tai et saa mitään tehtyä!! Noh, mitä ihmettä kotiäidin pitää äitiyslomalla tehdäkään?? Vastasin,että kun saan itselleni vaatteet ylle ja ruokaa nenän eteen,sekä vauvan pidettyä siistinä,kuivana ja ruoassa niin mitähän ihmettä muuta minun sitten pitäisi tehdä?
Pyykkiä voi pestä vkonloppuisin, kun mies tulee kotiin TAI eihän se vauva nyt 24/7 sylissä ole....
Meidän neiti on ainakin syntymästään asti ollut niin vaativa,ettei varmasti muualle rauhoitu kun syliin. turhaa laittaa huutavaa lasta sänkyyn ja ihan älytöntäkin minun mielestä...
Aika monet kavereistanikin ovat jaelleet vastaavia neuvoja, mutta kun eräälle huomatin että muistelepa teidän tytön vauva-aikaa. tyttö oli 2 vk ja sanoit, ettei hän " anna" sinun edes pestä hampaita. Vauva roikkui olkapäällä,kun kaverini pesi hampaita....niin hiljeni suut.
Eiköhän se ole äidin tehtävä olla vauvan kanssa,sitä vartenhan äitiysloma on olemassa...
mami + neiti 1 kk :-))
Eli yhdyn täysin edellisiin kirjottajiin. Meille kanssa sanottiin esikoisen kanssa, että opetatte siitä sylivauvan, antakaa huutaa lattialla hetki ym. En kuitenkaan näin tehnyt. Ainoa ongelma meillä tuli siitä, että tyttö oppi nukahtamaan vain syliin (tai päiväunille vaunuihin) ja siitä oli myöhemmin vaikea päästä eroon. Mutta kun tyttö huusi illat 3kk ikään asti (perinteisesti ;) niin minkäs teet. Huutavaa lasta oli pakko kantaa, ja kun huuto loppui, nukahti syliin.
Nää " neuvot" on näitä vanhan kansan juttuja, keuhkot ei vahvistu jos vauvan ei anneta välillä huutaa ym. älytöntä on itekin kuullut. Ne voi jättää omaan arvoonsa. Noin pieni vauva ei vielä osaa manipuloida vanhempia tai muuten tajuta, että kun hetken odottaa, äiti tulee sitten ottamaan syliin. Toki nyt pikkukakkosen on välillä pakko hetki odottaa = itkeä, kun ei aina ehdi, mutta sille ei mitään voi.
Joten pidä ihmeessä lastasi sylissä niin paljon kuin jaksat ja haluat. Tulee vielä se päivä, kun hän ei syliisi tule, vaikka pyytäisit!
Kölli
Teet tietysti itse niinkuin parhaaksi näet. Meillä oli myös aluksi hyvin itkuinen vauva, joka nukkui päiväunensa vain ja ainoastaan sylissä. Olin jo ihan valmis mottaamaan nyrkillä kaikkia niitä miljoonia neuvojia, jotka varoittelivat, että lapsi ei IKINÄ opi nukkumaan sitten muualla. Noh, kolme kuukautta nukuimme sylikkäin päiväunia, eli lapsi minun rinnan päällä ja minä sohvalla. Joskus sitten 3 kk iässä vauva ei enää siihen nukahtanut kunnolla, joten siirsin hänet nukkumaan pinnikseen/vaunuihin ilman mitään ongelmia! Tietty olisi ollut hiukan hankalaa, jos olisi toisia lapsia. Esikoisen kanssa ei tullut ongelmia:-) Itse olen päättänyt, että jos meillä on joskus vastaava tilanne uudelleen, hankin ainaki kantoliinan kokeiltavaksi. Voi itsekin tehdä samalla jotain.
Mutta sanoma tiivistettynä: Tee itse niinkuin parhaaksi näet, sillä vauvasi on vielä niin pieni!
Minä pidän paljon 2,5 kk tyttöä sylissä. Ihan pienenä hän useimmiten nukahti rinnalle, nykyään harvemmin. Päiväunille simahtaminen vaatii hetkutusta ja ketkutusta. Yöunille tyttö nukahtaa syliini. Olen huomannut, että tiukka sylittely ja pienistä käsistä kiinnipitäminen rauhoittaa hänet. Voi olla, että joudumme myöhemmin kamppailemaan omaan sänkyyn nukahtamisessa, mutta tällä hetkellä en halua itkettää vauvaa turhaan. Tuskin hän saa yliannostusta läheisyydestä, ja äidistä on ihana huomata miten pieni rauhoittuu äidin/isän sylissä. Vauva-aika on kuitenkin kovin lyhyt ja haluan tehdä siitä mukavan koko perheelle :)
Meillä anopi huolehtii, että pidämmehän tyttöä tarpeeksi sylissä. Hänelle, mieheni ollessa pieni, neuvolassa neuvottiin juuri tuota, että ei saa totuttaa sylikissaksi. :P Kyyneleet silmissä sanoi, että mitään ei ole katunut niin paljon kuin tuon neuvon noudattamista... Eli pidä sinä vaan pikkuistasi sylissä ja lähellä niin paljon kuin suinkin ehdit ja kykenet, ja jätä typeryydet ja tietämättömät kommentit omaan arvoonsa...
Eiköhän se ole ihan päinvastoin, siis tutkimustenkin perusteella. Jos vauva viihtyy yksikseen niin ei siinä mitään mutta erityisesti syliä kaipaaville sitä syliä ei voi liikaa antaa. Tällaiset herkät vauvat muodostavat koko perusluottamuksen siihen että heitä sylitellään tarpeeksi. Heitäpä isovanhemmillesi jotain vähän tuoreempaa matskua luettavaksi...
No, minä kannoin tätä kuopustamme ekat 5kk varmaan 4 tuntia liinassa päivittäin, hän nukkui kaikki päiväunet sylissä tai liinassa eikä ollut oikeastaan koskaan yksikseen. Ihan siitä syystä että tämä tapa oli ainoa jolla itkua pystyi vähentämään. Nyt vauva 10kk ja reippaana tutkii taloa itsekseen ja viihtyy pitkiäkin aikoja yksikseen, toki välillä pitää tarkistaa äidin olemassaolo. Isompiakin olen sylitellyt tosi paljon ja oikeen reippaita nuo on molemmat!
Perusluottamushan alkaa kehittyä heti syntymän jälkeen. Ja jotta luottamus ja turvallisuuden tunne syntyisivät tulee toimia vauvan tahdon mukaan. Ja kuten jo aiemmin on sanottu, että mitä ihmeen pahaa siinä sitten on jos lapsi nukkuu sylissä? Ja se,että lapsi ei sitten muka oppisi muualla nukkumaan, ei pidä paikkaansa. Jokainenhan on yksilö, toiset saattavat sitten yht' äkkiä halutakkin muualle kuin syliin nukkumaan. Kuten meidän neitikin, ilmaisee kyllä tahtonsa missä on hyvä olla. Joskus huutaa sylissä kuin hyeena ja kun laskee esim. sitteriin niin neiti on erittäin tyytyväinen, näin on meillä ollut alusta asti.
Tee vain niinkuin itse parhaaksi näät, niin minäkin olen tehnyt ja hyvin on pärjätty!=)
Miisa ja pikku-neiti 10vko 5pvä
Yritän jättää nuo isovanhempien kommentit omaan arvoonsa. Sitä minäkin ihmettelin, että mitä muuta minun pitäisi äitiyslomallani saada hoidettua kuin tämä vauva... Ruokaa on ollut ja puhtaita vaatteita, niin vauva saa jatkaa sylissäni :)
Ensinnäkin, sinä olet lapsen äiti ja hoidat häntä juuri niin kuin sinusta parhaimmalta tuntuu. Tietenkin haluut, että lapsellasi on kaikki hyvin ja jos hän viihtyy sylissäsi, niin anna viihtyä ellei se sinua haittaa.
Toiseksi... Mulle sanottiin aluksi ihan samaa, että älä opeta lasta nukahtamaan syliin äläkä pidä koko ajan sylissä. Mulle tuli samanlainen olo kuin sulle, että olen tekemässä jotain väärin. Mutta mulla ei ollut muita vaihtoehtoja, koska lapsi huusi ensimmäiset reilu neljä kuukautta ja jollain tapaa koin, että minun on pidettävä häntä sylissä. Se tietenkin rauhoitti hieman vauvaa, jolla oli kamalat vatsakivut.
Aikani häntä kannoin eli noin kolmen kuukauden ikään asti. Sitten hän alkoi pikku hiljaa viihtyä enemmän ja enemmän lattialla. Nyt, kun poika on reilu 7 kk, niin hänen lempi paikkansa on olla lattialla. Hän leikkii pitkiä aikoja yksin eikä todellakaan ole sylimaakari. Vain silloin hän haluaa olla sylissä, kun hän väsähtää. Mutta siinä tapauksessa laitan pojan sänkyyn nukkumaan eikä sylissäoloaika ole erityisen pitkä (toisin sanoen ei viihdy sylissä enää useita tunteja).
Tiivistettynä: poika vierotti itse itsensä pikku hiljaa pois tunteja kestävästä sylittelystä.
Jokaisen vanhemman pitäisi tehdä asiat niin kuin itse parhaimmaksi näkee... koska lapsen äiti ja isä tuntevat hänet kaikista parhaiten.