NELJÄS vai ei?
Orastava vauvakuume on alkanut "järkiintyä" ajatuksiin siitä, jaksanko, onko minulla varmasti riittävästi aikaa neljännelle lapselle (kolme ensimmäistä ovat 8-, 6- ja 3-vuotiaita nyt), onko meillä tilaa jne. Mutta siis lähinnä näihin henkimaailman kysymyksiin mietinnät painottuvat. Tietysti myös raskausajan vaivat pistävät miettimään. Olen 32-vuotias ja tiedän kyllä, että moni tässä vaiheessa suunnittelee vielä ensimmäistään, mutta tunnen itseni jo niin vanhaksi! Mietin, olenko itsekäs jos haluan vielä kokea vauvan ihmeen. Toisaalta tiedän, että vauva-aika on jälleen hankalimmista hankalinta aikaa enkä ole enää aivan nuori... Neljättä kertaa sitä osaa jo miettiä etukäteen, täytyy sanoa että vielä kolmaskin oli itsestäänselvyys. Mitähän tässä tekisi...
Kommentit (9)
Minä myös haaveleilen neljännestä. Kolme siis löytyy jo 12, 7 ja 5 vuotiaat. Mies näytti vihreää valoa kierukan poistolle...itse vaan mietin myös jaksanko, riittääkö tila ja oma jaksaminen.
Ooh! Ketju mulle! Eli meillä on 3 lasta: 6v, 4v ja 1v ja tässä tuli pieni epäilys että oonko raskaana kun menkkoja ei kuulu. Tein sitten testin ja se oli nega. Mä ajattein että repeisisin riemusta mutta mutta mutta.. enpä revennytkään, tuli pieni pettymys. Tämä on sitä paitsi ihan "tyhmää" koska aloitin juuri amk:ssa, vihdoinkin olen saavuttamassa monen vuoden unelmia!
Mites teidän kahden kävi? Aloititteko neljännen haaveilun/teon todella vai jäikö haaveiluksi?
Minäkin sitä vaan mietin..(ikää jo 37). Neljännestä päättäminen on mulle paljon vaikeampa kuin kolmannesta tai ehkäpä sitten viidennestä.
Kun tosiaan täytyy mullistaa koko perheen maailma jos siihen ryhtyy.
Tätäpä samaa pohtii täällä myös 3 lapsen äiti, nyt 9v. 7v. ja 1v. lapset......juuri tämä jaksaminen mietityttää. Ihana olisi pienimmälle oma leikkikaveri mutta mutta.....myös haaveilen siitä, että jossain vaiheessa sitä saa ihan omaakin aikaa.....eli se on nyt tai ei sitten koskaan enää.
Täällä mietittiin pitkään samaa. Omani ovat jo isoja 10,12 ja 15. Päätimme kuitenkin antaa iltatähdelle mahdollisuuden (miehelläni ei ole vielä yhtään, isot lapset ovat edellisestä liitostani). Kierukka poistettiin viikko sitten :)
Täällä äiti 36v ja haaveissa vielä yksi eli neljäs lapsi. Kolme muuta lasta ovat poika 9v ja tytöt 7 ja 2,5v.
Välillä on mietityttänyt oma jaksaminen ja se että isomman auton hankinta tulee eteen. Mutta päätimme antaa mieheni kanssa vielä mahdollisuuden yhdelle. Tukea ja apua tulemme saamaan omalta äidiltäni, kun hän jää eläkkeelle syksyllä.
Yritystä meillä on ollut elokuusta lähtien, jolloin pillerit lopetin.
Nyt jännään vahvistuuko tuo vaalea viiva, jonka testiin olen saanut...
Toivottavastu viiva vahvistuu Heliztin! Täällä 32 vuotias joka juuri aloittanut yrityksen. Muut lapset ovat tyttö pari viikkoa sitten täyttänyt 5 v, poika 3,5 v sekä tyttö joka huomenna täyttää 1...nyt on neljäs pienokainen haaveissa!
Tänään taas testin tein ja viiva oli vahvistunut :)
Vielä ei uskalla iloita, kun kahdessa kierrossa ollut "katoava" viiva eli yhdessä testissä tullut viiva joka sitten katosi ja vuoto alkoi..
Tosin täällä aikamoisena vuoristoratana: välillä järjetön vauvakuume, ja voisi haluta raskautua heti. Välillä taas tuntuu siltä, että miten tässä nyt vielä neljännen lapsen jaksaisi... :) Usein positiiviset ajatukset liittyy hyviin päiviin ja negatiiviset niinin aikoihin, kun elämä ei ole niin helppoa.
Itsellä 7-, 5- ja 3-vuotiaat lapset. Heti, kun kuopus on alkanut olla omatoimisempi, sitä kaipaisi uuden vauvan syliin.
Mietinnän alla on ollut fyysinen jaksaminen. Miten jaksaisin raskauden ja väsymyksen. Sekä myös se, miten mies jaksaisi minun raskauden ja väsymyksen. Mies pelkää, että hänen ylleen kasaantuu taas paljon lastenhoitoa ja kotihommia, jos olen kykenemätön tekemään mitään tai en jaksa tehdä mitään.
Toisaalta elämä on nyt melko helppoa, vauvan tulo toisi elämään taas seuraavan 3 vuoden ajaksi melko paljon touhua. Toisaalta nyt on siihen henkisesti kanttia ja halua. Nyt on vielä nuori (myös yli 30 vee) ja kyllä sitä myöhemmin ehtii nauttia omasta ajasta ja vapaudesta liikaakin, kun nuo juoksevat pihoilla kavereineen. Nyt jos saisi neljännen, siitä olisi iloa muille sisaruksille, kun ikäero ei olisi niin suuri. Neljäs kuopus ei jäisi yksin, kun isommat sisarukset ovat vielä melko pieniä itsekkin.
Jos iltatähden tekisi myöhemmin, voisi liikaa alkaa nauttia elämän helppoudesta ja omasta ajasta... niin ja jos sisarukset ovat isoja, tämä neljäs tarvitsisi jatkuvasti seuraa vanhemmilta, kun isommat menee kavereineen muualla.
...ehkä jo toistan itseäni... ;)
Taloudellinen tilanne myös mietityttää. Että miten se kestäisi neljännen tulon. Toisaalta, kun kaikki entiset vauvakamat on tallessa, ja alussa vauva ei juuri tarvii mitään, niin eiköhän siinä pärjää. Kotiinkin mahtuu hyvin.
Ja kulkemisia tulee mietittyä, että miten helppoa on kulkea 4 lapsen kanssa. Mutta eiköhän se meiltä onnistu, kuin muiltakin, joilla on vielä enemmän lapsia.
Eli eikkuli80, neljättä vaan kehiin! Hyvin kaikki menee, jos vain rakkautta riittää joka suuntaan! :)