***Heinäkuiset 2011***

Nyt on jo hiukan parempi mieli. Vaikka aina välillä tulee mieleen, että miksi lääkäri käski ottaa kaksi päivää pidempään lisää puregonia, ehkä olisin ovuloinut edes päivää myöhemmin. jos ja jos..



Kyselin taas tänään sähköpostilla mahdollisesta hyvityksestä kun aiemmin oli tehty niitä inssejä liian aikaisin. Saas nähdä tuleeko jotain vastausta asiaan.



Mitäs kivaa ruokaa sitä keksisi, että saisi paljon foolihappoa? Pitäisikö tehdä vaikka kasvissosekeittoa, missä on paljon parsakaalia. siitä saisi aika tymäkän annoksen. Vaikka syön kyllä sellaista raskausvitamiinia, jossa on 200% foolihappoa, mutta eräs tuttuni, joka työskentelee lisäravinteiden parissa sanoi, ettei multivita-tyyppisistä vitamiineista imeydy paljon mitään koska ovat synteettisiä vitamiineja. elikkäs yritän nyt saada mahdollisimman hyvät varannot suoraan ruoasta. Ah ruoka aina mielessäin;-)

Olen jo pidempään seuraillut eri keskusteluja täällä mutta vasta nyt uskaltauduin mukaan.:)Esikoinen olisi toiveissa ja näköjään se meillä antaa itseään odotuttaa.Nyt lähti jo yk 12 käyntiin.Molempia on tutkittu ja kaikki toistaiseksi ok.Mulla on ens viikolle varattuna aika aukiolotutkimukseen.Toivottavasti siitä tullaan viisaammiksi.Yritän kovasti pitää mielen positiivisena mutta vaikeaa se on.On ihana lukea täällä teidän positiivisia viestejä.:)



Eli ei tarvite evelina enää yksin täällä puhella.:)Kyllä minäkin sun tilanteessasi jossittelisin ja pyörittelisin asioita mielessäni.Ihanan positiivisena jaksat kuitenkin olla!Toivottavasti sulle korvataan edes jotain.Ja kyllä tuon huonon tuurin jälkeen nurkan takana odottaa jotain hyvää.Usko pois.:)Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki.:D



Liisa kp3, yk12

Ja kivaa, ettei tarvitse yksikseen höpötellä. Vaikka toisaalta mielummin vaikka yksinkin jos sillä saisi toisille plussaa.



Mulla saman verran yritystä takana kuin sinulla, tai siis vuosi lapsettomuushoitoja takana. Mitään vikaa ei ole täältäkään löytynyt, kaikki ok, mutta en vaan ole raskautunut.



Ehkä tässä tosiaan tarvitaan vähän biologin avustusta ja solut vaan maljalle ja vähän ohjaillen perille. Ainakin siinä sitten näkee minkä laatuisia munasoluni ovat. Pikkaisen alkaa minunkin positiivisuuteni kärsiä kun ei ole oikein varaa enää kovin moneen hoitoon. Siksikin olisi suotavaa, että seuraava kallis IVF toisi toivotun tuloksen. Tilastojen mukaan ainakin pitäisi olla paremmat mahdollisuudet kuin inssillä (varsinkin kun inssit on tehty aina liian aikaisin ovikseen nähden)



Eli sanojasi lainatakseni ylämäkeen siis;-) Ja heinäkuu olkoon meidän kuukausi!!

Heinäkuu on kyllä täydellinen kuukausi.:)



Täällä on kyllä ihana käydä lukemassa toisten kokemuksista ja sitä kautta saada vähän toivoa itsellekkin. Jotenkin sitä välillä vaipuu epätoivoon ja kuvittelee olevansa ainoa maailmassa jolle raskautuminen on vaikeaa. Mielialat vaihtelee kierron mukaan, kuukautisten aikaan on aivan maassa ja toiveet herää aina ovulaatiota kohden mentäessä. On tämä kyllä välillä sellaista...:)Onneksi meillä on alkamassa talon rakennus niin saa välillä jotain muutakin mietittävää.



Kyllä varmasti noihin hoitoihin saa rahaa kulumaan. Toivotaan että seuraavasta tärppää!!:)



Pluspuhureita lähetellen

Liisa

Apua, mulle on nyt iskenyt joku ihme paniikki. Tai siis tänään ollut sellainen outo olo, että uskallanko ensi kuussa jo lähteä IVF-hoitoon. Ei ole mitään syytä paniikkiin, mutta ihmettelen silti näitä fiiliksiä. Ehkä se johtuu vain siitä kun tässä kuussa piti olla se inssi ja IVF vasta sen jälkeen jos ei olisi nyt tärpännyt. Eli ehkä tuo IVF tuli jotenkin niin äkkiä ja yllättäen, ettei mieli pysy matkassa.



Kivaa Liisa, että sulla on muutakin mietittävää vaikkakin onhan tuo taloprojekti aika iso asia. Toisaalta sanotaan, että silloin tulisi helpommin raskaaksi kun on muita asioita mielessä kuin raskautuminen. Onnea molempiin projekteihin.



Naapuri kertoi juuri äsken, että tyttärensä oli saanut tänään toisen lapsensa, tytön. Esikoinen ei ole vielä edes vuottakaan vanha. Toki olen iloinen heidän puolestaan, mutta myönnän, että pieni kateuden pisto käväisi sydämessäni, että miksi toiset raskautuu sormia napsauttamalla ja minä en ikinä...plääh. Olenkohan ainoa, joka tuntee kateutta toisten raskautumisista?

Mieli on välillä niin kummallinen. Ymmärrän sun paniikin, sitä on asennoitunut jo tulevaan mutta sitten asiat muuttuukin. Mutta nyt oot taas lähempänä sitä "lottovoittoa".:)



Etkä todellakaan ole ainoa, joka on kateellinen! Tunnustan kuuluvani joukkoon. Itsellänikin on lähipiirissä juuri lapsen saaneita ja he ovat tulleet raskaiksi ensi yrittämällä. Vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan niin samalla tuntuu pahalta. Vielä se onni tulee meidänkin kohdalle ja silloin joku on katellinen meille!:)

Taustalta luen jo tätäkin palstaa..



Sen verran on pakko tuolta kesäkuisita kirjoitta tosta kateudesta että, mua ehkä vähän hävettää miten kateellinen voinkaan olla muille niiden raskaudesta tai niistä lapsista, joita he ovat tässä vuoden aikana saaneet. Tällä hetkellä ite olen tosi masentunut kun ei toi raskautuminen onnistu ja vain ajattelen asiaa koko ajan :( Tänään olen kironnut mm. kaikki narkkari äidit alimpaan helvettiin. He kun saavat niitä vaikka eivät halua ja ne abortoidaan tai otetaan huostaan, epäreilua!! Tosin itselläni vasta yk5 menossa ja ihan luomulla mennään. (ehkä vähän turhia nää mun turhautumiset teidän rinnalla) Puhumattakaan teidän tunteista kun tarvitsee joo lääketieteellistä apua. Onneksi sekin on nykypäivänä niin kehittynyt että lapsen saanti on mahdollista :) (Veljeni sai 5 vuoden yrittämisen jälkeen kun lopulta hekin turvautuivat myöskin lääketieteeseen)



Että semmosia tunteen purkauksia tänään. Saatanpi itse piakkoin siirtyä teidän seuraanne. On vaan semmonen tunne että menkat alkaapi just.





Piiu kp26/25-31

Kiitos ajatuksistasi. Luulin jo, että olen jotenkin poikkeavan kiero kun tulee tuollaisia kateuden tunteita. Mutta en siis ole yksin.



Viimeksi kun tein inssin jälkeen negan niin tapasin yhden "kaverin", joka oli saanut tyttövauvan keväällä enkä ollut nähnyt häntä livenä (miljoona tekstarikuvaa kylläkin) kerroin saamastani negasta ja tämä kaveri ei paljoa korvaansa lotkauttanut vaan hehkutti omaa kultaansa lässyn lässyn. Olihan vauva ihana jne. mutta pikkaisen olisin toivonut myötätuntoa ja ehkä vähän matalampaa profiilia tuon oman vauvan esittelyn suhteen. Ja taas kaivettiin känny esiin, oi katso siinä vauva makaa, kyljellään jne. Siinä kohtaa tuntui kyllä aika pahalta. Yritin vaan tsempata itseäni ja kehua hänen pikkuprinsessaansa, mutta aika pian mulle tuli kiire jatkaa matkaa...

Eihän se minulta ole pois jos toinen on onnellinen vauvastaan, mutta jotenkin sitä toivoisi hieman ymmärrystä tai edes että jotenkin ilmaisi että on pahoillaan puolestani. Ja tsemppaisi tulevaa, mutta kun ei. No, meitä on joka junaan ja itse olen kyllä oivaltanut miten käyttäydytään lapsettomien ihmisten kanssa.

Eli tänne tipuin, kaikista oireista ja haamuista huolimatta. Eli uudet pettymykset otetaan taas vastaan...

Tuttuja tuntemuksia teillä muillakin. Itsellä tuli jo sellainenkin olo, että kun itselle tulee noita "kieroja" ajatuksia välillä myös niin ehkä siksi juuri meille ei sitä lasta suoda. Jos pitäisikin vain iloita kaikesta.?

No mutta taidan taustailla jonkin aikaa ja taidetaan laittaa yrityksetkin jäihin, sen verran ottaa nyt koville.

Mutta tsemppiä muille ja paljon plussia!!



Kömmin takaisin peiton alle miettimään asioita.



Lumi, joka on aivan palasina.

että piti sinunkin tänne joutua. olen niin pahoillani. Luin, että tuolta kesäkuisista on tulossa enemmänkin porukkaa, voi harmi.

No yhdessä tehdään tästä kuukaudesta se mahtikuukausi eikös vaan!!



Vitsit kun mulla ei pää pysy mukana tässä hoitosuunnitelmassa. Yhtäkkiä tajusin,e ttä tuo IVF lisää hurjasti mahdollisuuksia onnistua ja voin tosiaan ensi kuussa jo olla raskaana. Sitten iski jo paniikkireaktio ja nyt mulle on tulossa toinen koira. Kaksi koiraa ja vauva, hyvä yhdistelmä...hui. Tai sitten mua alitajuntaisesti pelottaa että entä jos en vaan koskaan tulekaan raskaaksi niin onpahan kaksi koiraa, joita hellitellä. Olen kyllä pitkään miettinyt, että koirani tarttis kaverin kun meidän vanhuskoira kuoli toukokuussa. Mutta olin suunnitellut, että katsotaan tämä vauvakuvio loppuun asti ja mietitään toista koiraa vasta sitten. No toisin kävi, ensi torstaina tulee yksivuotias pikkupoika taloon, hurjaa touhua!

Voi Lumi, älä vaivu epätoivoon! Lähetän sulle ison halauksen!



Mulla ei ole ollut oikeastaan missään kuussa raskauteen viittaavia oireita mutta silti menkkojen alkaminen on tuntunut iskulta vasten kasvoja. Ja itketty on monen monet kerrat. Mutta niinkuin tuolla toisella palstalla kirjoitettiin, niin ne kaikki tunteet on käytävä läpi.



evelina: Ensi kuussa raskaana, se kuulostaa kyllä hyvältä!++ :) Teidän talouteen on sitten tulossa vilskettä ja vipinää. Ihanaa! Sitäkin kautta tulee taas jotain muuta ajateltavaa, ei ehdi liikaa miettiä asioita ja tutkia omia oireita. En oikein tiedä noista hoidoista mitään. Mitäs sulla on seuraavana edessä? Miten tuo IVF etenee?(varmaan tyhmiä kysymyksiä...:))



Sateisin terveisin

Liisa

Hih, alkupaniikin jälkeen ehkä onkin hyvä, että meille tulee uusi koira sekoittamaan arkea. En siis ehdi miettiä ja jännittää ja kuulostella kaikkia oireita seuraavassa kierrossa.



Mulla on IVF lyhyen kaavan mukaan elikkäs menee näin (jos oikein muistan) kp3 aloitan puregonpistokset annoksella 225 jatkan sitä viisi päivää jolloin eka ultra. Sen jälkeen katsotaan paljonko on rakkuloita muodostunut ja määritellään puregon annostuksen määrä. Jossain kohtaa alan pistää orgalutran-piikkiä, joka jarruttaa kasvua, etteivät pääse irtoamaan itsekseen ennen punkteerausta. Sitten ennen punkteerausta 36h aiemmin pistän pregnylin, joka irrottaa munasolun rakkulan seinämästä ja punkteeraus voidaan tehdä. Sitten kaipa pari päivän päästä on se kuuluisa siirto. Siinä yhteydessä käytän jotain lugeja (ilmeisesti keltarauhashormonia) joka tukee kiinnittymistä. Ja sitten aletaan piinailemaan, huh.



Ensin ajattelin, että otinko tuon koiran kun vähän iski tajuntaan, että ensi kuussa voin oikeasti olla raskaana. Tai siis, josko alan perääntymään tai jotain. Mutta nyt olen taas ihan vahvasti sitä mieltä, että vauva on niin niin tervetullut ja onpahan tosiaan muuta ajateltavaa. Aiemmin kun on mieli pyörinyt vain oman navan ympärillä ja kehitellyt kaiken maailman tuntemuksia. Niin jospa nyt sitten asiat menisivät omalla painollaan kun on muutakin elämää.

Koiralle nimiä olen tässä pähkäillyt ja kaksi vaihtoehtoa jäljellä.



Ajatelkaapas siskot, kohta saadaan miettiä KAIKKI nimivaihtoehtoja ihmisvauvalle, jibiiiii! Mulla on jo monta vaihtoehtoa mietittynä, mutta eikös se mene niin, että lopullisesti sen tietää vasta kun näkee vauvan. Apua, ajatelkaapas jos mulle tulisikin kaksoset, ja kaksi koiraa ja erittäin pieni hissi...kääääkkkk! No sitten vaan vaunut hissiin ja koirat ja minä juostaan rappuja neljä kerrosta ja kovaa, hyötyliikuntaa parhaimmillaan;-) Ja toivotaan, ettei hissi mene rikki, hih.



Kivaa perjantaita!

Heissan vaan heinävauvan yrittäjät!



Ajattelin minäkin tulla tähän pinoon kökkimään. Mulla on kyllä vielä kesäkuuvauvayritys tai sen pohdinta menossa..



Tänään bongasin ovislimat, vaikka oviksen piti olla jo alkuviikosta. Ja siitä syntyykin pieni dilemma, typerä sellainen verrattuna tämän ketjun muihin pohtijoihin. Kesäkuu olisi vauvan tuloa ajatellen hieman huono kuukausi meillä työkuvioista yms. johtuen, joten heinävauva olisi haaveissa. Siis: jos ovis kerran on nyt ja sopivasti osuu viikonloppukin (lauantaiseksi), niin pitäisikö yrittää jo tässä kuussa? Ekaa yritystä siis aloitellaan, enkä oikein jaksa uskoa, että ekasta kerrasta tärppäisi. Miksi meillä tärppäisi, kun täällä on niin monta muutakin kuumeilijaa, jotka vuositolkulla yrittää?? Kuitenkin se pieni tärpin mahdollisuus vähän mietityttää, sillä kesävauva sotkee kuvioita vähän liikaa.. Toisaalta vauvat tulee sillon kun ne tulee.



Mitä teen??? En viitsisi ehkäistäkään enää. Ukkoni ei kylläkään ole mikään seksipeto, meidän taloudessa minä olen se, joka vonkaa. Eli ehkä annan tämän kerran mennä omalla painollaan.. eli en kieltäydy, jos tarjotaan, mutten toisaalta tee aloitettakaan. Haluttais vaan ihan liikaa! :) Ja samalla pelottaa. Hyviä neuvoja?



Jos voisin, soisin plussan jollekin teistä muista kauemmin yrittäneistä, joille vauva on heti tervetullut, eikä vasta kohta..



Plussatuulia!



t. Aamupuuro, dpo 0

ollikolli hypähti nyt heinäkuisiin. yrityksiä nyt 3, kierto näköjään vielä sekaisin maaliskuun tuulimuna raskaudesta johtuen... eipä taida tähän perheeseen sitten enää kolmatta lasta tulla....no eipä synkistellä,hauskaa viikonloppua kaikille. ollaan kuulolla!

tai siis pahoittelut, että jouduitte tänne.



Ei luovuta toivosta vielä, kyllä mekin vielä onnistutaan ja nimenomaan tässä kierrossa!



Aurinkoista viikonloppua kaikille! Minä alan valmistautumaan toisen koiran tuloon. Poika tulee vasta torstaina, mutta ajattelin laittaa helposti pestävät matot jos ei ole vielä sisäsiisti tapaus.

Hyvää iltaa!



Siirrynpä tuolta toiselta puolelta tänne puolelle.. Täti löysi itsensä perille ja täällä ollaan.



Hirmuisen ihanaa eveliina kun jaksat olla noin positiivinen :) vaikka oot joutunut tuohon pyöritykseen. Luot meihin muihinki sitä onnistumisen voimaa, kiitos siitä!!!! Ja tosi hienoa toi uusi koira. Saat ajatuksesi tosiaankin niiiiin muualle. Tahtoisin itse samaa, siis ajatukset johonkin ihan muualle koko yrittämisestä. Ajattelin keskittyä liikkumiseen. Näin kesän jälkeen aloitan taas jumpissa käymisen, jospa se siitä..



Piiu kp2/28 ja yk6 alkaa tästä kierrosta

Syksy on sitten saapunut oikein rytinällä. Ei kun villasukat jalkaan ja kynttilät palamaan ja vällyjen alle;-)



Mulla riittää nyt säpinää kun toinen koira tulee Espanjasta to-pe välisenä yönä ja yritän laittaa paikkoja kuntoon, siis kaikki ylimääräiset lattioilta pois. Kerrankin on ajatukset muualla kuin seuraavassa hoidossa. En itse asiassa edes ole kartalla, että koska menkkojen pitäisi alkaa, että pääsen taas pistelemään hormoneja. Pitää ihan kurkata kalenterista, että on sitten käyty apteekissa ajoissa, hih.



Parasta kiertoa meille kaikille ikinä! Ja ensi heinäkuussa ollaan sitten kaikki synnyttämässä eikös vaan? Kuinka moni mahtaa olla kanssani naistenklinikalla? Vähänkö mahtavaa kun ollaan siellä viereisissä sängyissä imettämässä pienokaisiamme ja tulisi ilmi, että olemme kaikki täältä toisillemme tuttuja.

Eilen saapui täti ja kiero pidentyi kahdella päivällä, höh. Kerkeshän siinä jo toivoa parasta... No meillä oli vasta yk 2, joten uutta kiertoa kohden paremmalla onnella.



Eveliina: oli kyllä ystävältäsi aika törkeästi tehty toi ettei yhtään miettinyt miltä toisesta voisi tuntua tuollainen huomaamattomuus. Itse en todellakaan kehtaisi noin tehä! Tsemppiä myös koiran hankintaan. Totisesti pitää ajatukset aivan muualla :D





Noista kateuden tuneista sen verran, että vaikka itselläni oli vasta yk2 oli tädin tulo aikamoinen pettymys. Varsinkin kun oli niin paljon oireita oviksen jälkeen, jotka kuitenkin hävisivä kuin tuhka tuuleen. Aika moni työporukasta saanut nyt lähiaikana vauvan ja ainakin kaksi saa ensi keväänä. Toivottavasti sais itsekin vauvan ensi vuoden aikana. Teille jotka jo kauemmin olete yrittäneet kovasti tsemppiä tähän kiertoon!!! Voin vain yrittää kuvitella kateuden, pettymyksen jne. tunteita jos yritystä jo useamman kuukauden tai jopa yli vuosi (kun niitä on jo nyt).

Tietysti oikeasti olen onnellinen kaikkien puolesta, jotaka vauvan ovat saaneet tai sitä odotavat.



Tässä kierrossa ajattelin olla hieman taka-alalla, kutoa, tedä suursiivouksen kämpässä ja sisustaa kotia...niin ja tietysti päätän tulla raskaaksi, heh;)



nila kp2/28-30

Tuo on juuri oikea asenne, että päätät tulla raskaaksi. Minulla jo niin miljoona pettymystä takana, mutta jaksan ja on vaan pakko uskoa, että kyllä minäkin ja me kaikki vielä onnistumme. Mulla tietty tuohon uskomiseen vaikuttaa vähän sekin, kun tiedän, että inssien ajankohta on ollut aina pielessä, joten sitä heti kuvittelee, että jos ajoitus olisi ollut oikea niin kuka tietää, olisin jo ollut raskaana pitkään. Jossitteluahan tuo on, mutta seuraavaksi ei ainakaan ajoitusongelmia pitäisi olla kun IVF tehdään. Mutta sitten jos ei tärppääkään niin voipa meikäläisenkin usko alkaa horjumaan ja lujasti. Kyllä on välillä niin ylemmän käsissä nämä raskautumiset.



On se kumma, kun toiset katsovat kalenterista, mikä olisi paras aika TEHDÄ lapsi. Esim. yksi kaverini junaili raskautensa rahallisesti kannattavasti eli oli tietyn aikaa töissä esikoisen jälkeen ja laski tarkkaan milloin kannattaa tulla raskaaksi, että saa paremman äippärahan. Toisille se vaan näköjään käy noin helposti ja toiset joutuu odottelemaan vähän kauemmin. Oppii tässä ainakin sitten arvostamaan sitä raskautta kun se vihdoin tapahtuu. Eli tsemppiä meille kaikille!

Ite käyn lukemassa tätäkin pinoa ja tiiä vaikka itekkin kohta tänne rantaudun. Harmi vaan, ko kesäkuisista niin moni tänne tipahtanut :/



Evelina: Sun kuulumisia lähinnä tulinkin lukemaan, että mitkä fiilikset sulla on ja olipa kiva lukea, että asiat sujuu nyt omalla painollaan ja nii edasin. Oi, mitä kautta hommasit tulevan, uuden koirasi, onko se joku löytöeläinpaikka tai vastaava? Ja se totisesti vie ajatuksia muualle, ko ite raskauteen tai sen onnistumiseen. Ja muistahan sitten, ko sulla tulee kaikki raskausajan "vaivat", että ah ihanaa ;) Alussa pahoinvoinnit, närästykset, lopussa turvotukset, liitoskivut ja muut "ihanat" vaivat, jolloin vaan toivoo ajan kuluvan nopeasti ja synnytyksen tulevan eteen.



Ja toi on niin totta, että jotkut vaan halutessaan napsahtavat raskaaksi tai sitten jotkut narkkialkoholistit, jotka eivät todellakaan tartte lapsia, ko muut joutuu kituuttamaan ja oottamaan sitä plussaa - ei kaikki osaa ees arvostaa tuota raskautumisen ihanuutta lainkaan, tuntuu sen olevan vain joku suoritus. On itelläkin ajatus nyt muuttunut siitä, että meillä se on iisiä tehä lapsia, että naps vaan! Mutta ehei, ei se todellakaan oo niin. Aiemmin se oli kyllä helppoa, mutta nyt saa kuumeilla jo ihan tosissaan.



Mutta toivotan nyt aivan mahottomasti plussia tähänkin pinoon bd Katotaan milloin ite tänne astelen - heinäkuu ois kyllä hyvä kuu, mun esikkotyär syntynyt silloin....