Te yksinhuoltajan kasvattamat, koetteko että jäitte jostain paitsi?

Enpä oikeastaan. Meillä oli ihanaa ilman iskääkin

En! Päinvastoin olen iloinen, että äitini otti eron ajoissa! Isäni siis hakkasi äitiäni kännissä jne. Olin lapsena kerran isäni luona ja ajoi kännissä autoa niin kovaa (kapealla) hiekkatiellä.. Kertoi jälkikäteen että meinattiin menn metsään, onnenkantamoinen ettei menty. Mitähän elämäni olisi ollut jos olisi asunut meidän kanssa koko ajan? En edes halua tietää..

Koen. Ei ollut aikaa käydä missään, kun äiti oli aina töissä saadakseen meidät elätettyä. Olisin myös kaivannut isää kun muillakin oli (häipyi kun sisko oli 3v ja minä juuri syntynyt). Oltiin myös köyhiä, äiti matalapalkkaisessa työssä ja isä ei tunnustanut omikseen. Eniten olisin kaivannut vaan aikaa isän ja enemmän aikaa äidin kanssa.

En. Näin isääni melkein joka kuukausi. välillä oli vuoden tauko koska isä joi.

Tottakai. Olen kärsinyt syvästi kun isäni kuoli ollessani 10v. Äitini joutui tekemään kovasti töitä että sai meille ruoan pöytään ja vaatteet päälle. Minä nuorimpana en koskaan saanut uusia vaatteita vaan jouduin käyttämään muiden vanhoja. Äidille olen kiitollinen. On se ihme mamma että jaksoi <3