Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajan neitsyskynnys
16.03.2015 |
Vauva-palstan mielenkiinto on viime aikoina ollut jossain seitsemän uutisten ja haalean makaroonilaatikon välimaastossa, joten on aika esittää edes jotain puolikasta sosiaalipornoa.
Olemme molemmat hieman kolmenkympin rajapyykin ylittäneitä ihmishenkilöitä, mies ja nainen. Nainen yksinhuoltaja, mies itsensä huoltaja. Ihastus luultavasti molemminpuolista, pienet hetket yhdessä hienoja, kohokohtia. Päivä päivältä lähenemme toisiamme. Hieno syy jatkaa herämistä aamuisin.
Olen ajatellut tehdä seuraavan (edes pienen) askeleen seuraavaksi, mutta mielessäni mietin onko askelta turha ottaa. Voiko lapsiansa jo useamman vuoden kasvattanut, aikuinen nainen antaa mahdollisuuden seurustelemattomalle miehelle? En tiedä haluaisinko edes olla isä naisen lapsille, mutta haluasin olla edes vakavasti otettava vaihtoehto.
Luovutanko vai luovinko kohdin mahdollista pettymystä? Tule apuun Anja!
Kommentit (8)
Anna palaa jos ihastus on molemminpuolista! Eihän se kokemattomuus mikään ongelma ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin meni ohi kuin jänis etanasta. Haaveet vain jäivät elämään.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 07:00"]
Jos olet live-elämässä noin "nokkelasanainen", niin neitsyytesi on pulmistasi pienin.
Terveisin Anja
[/quote]
Kiitos, Anja kannustavista sanoistasi.
Valitettavasti totuus on kallellaan sinne melankolisempaan suuntaan. Ei näistä sanailuista ole tähän mennessä ollut mitään konkreettista hyötyä. Ehkä muutaman kertaan olen meinannut turpiini saada, mutta tuo fetissi on minulla siellä fetissikorin pohjalla.
Ongelma on lähinnä, että sanailu ei kiinnosta naisia "sillä tavalla". Vierestä miehiä viedään parisuhteen tanssiin, mutta lopulta jään vain tuolilleni yksin istumaan. Uskallus seuraavalla asteelle siirtymiseen on matala johtuen aikaisemmista kokemuksista ja kokemuksien puutteesta.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 04:29"]
Vauva-palstan mielenkiinto on viime aikoina ollut jossain seitsemän uutisten ja haalean makaroonilaatikon välimaastossa, joten on aika esittää edes jotain puolikasta sosiaalipornoa.
Olemme molemmat hieman kolmenkympin rajapyykin ylittäneitä ihmishenkilöitä, mies ja nainen. Nainen yksinhuoltaja, mies itsensä huoltaja. Ihastus luultavasti molemminpuolista, pienet hetket yhdessä hienoja, kohokohtia. Päivä päivältä lähenemme toisiamme. Hieno syy jatkaa herämistä aamuisin.
Olen ajatellut tehdä seuraavan (edes pienen) askeleen seuraavaksi, mutta mielessäni mietin onko askelta turha ottaa. Voiko lapsiansa jo useamman vuoden kasvattanut, aikuinen nainen antaa mahdollisuuden seurustelemattomalle miehelle? En tiedä haluaisinko edes olla isä naisen lapsille, mutta haluasin olla edes vakavasti otettava vaihtoehto.
Luovutanko vai luovinko kohdin mahdollista pettymystä? Tule apuun Anja!
[/quote]
Joo ei. Jälleen tuli oletettua liikaa.
No.
Tässä tunnekuolleessa tilassa ei tuokaan tunnu missään miltään.
Vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet live-elämässä noin "nokkelasanainen", niin neitsyytesi on pulmistasi pienin.
Terveisin Anja
Tämä oli hassu ketju.
Päivän piristys.
Kaikellat tapaa.
Up