Miltä tuntuisi, jos ex menisi

Ei todellakaan kuulu mulle. Onnea vaan valitsemallaan tiellä ja hyvää loppu elämää. Ja toi on vilpitön onnen toivotus

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:18"]Erostamme jo vuosia mutta jos nyt avioituisi nyksänsä kanssa kyllä vtuttais koska en tunne nyksää kovin hyvin ja lapsemme viettää siellä kuitenkin paljon aikaa
[/quotealapeukut?

säälisin sitä naista joka moiseen väkivaltaiseen hulluun sekaantuu

Enpä mitään, onhan ne kihloissakin ollut jo vuoden pari, joten naimisiin meno on varmaan ihan ajankohtaistakin.

Odotan miten kauan kestää sillä miehelä huomata tehneensä virheen naidessaan pettävän, juopon pihtariakan.

Erosta on nyt vähän yli pari vuotta ja olimme kihloissa kun erosimme. Jos ex nyt menisi naimisiin jonkun kanssa (ei tällä hetkellä seurustele niin pitää vähän kuvitella...) niin en oikeastaan yllättyisi. Hän halusi naimisiin ja perheen, koska ajatteli että on sen aika ja että ollaan sen ikäisiä että niin pitää tehdä. Minua hän ei rakastanut oikeasti eikä meidän parisuhteesta minun mielestä olisi saanut kunnollista avioliittoa... Mutta siksipä erosinkin. Osaisin siis olla hänen puolestaan onnellinen jos hän löytäisi itselleen sopivan kumppanin. Omasta puolestani taas surkuttelisin ja olisin kateellinen. En suinkaan miehestä, vaan siitä ajatuksesta että miksei mulla vois mennä yhtä hyvin. Haluaisin olla kamalan rakastunut ja onnellinen, sitoutua ihanaan mieheen ja elää ihanaa elämää. Nykyisessä suhteessa olen aika onneton, riitelemme paljon. Kun kuulen uutisia toisten häistä, avioliitosta tai lapsista, tulen surulliseksi koska olen itse niin onneton. Muiden puolesta olen aina onnellinen.

Mitä sitten. Eihän silloin enään olla yhdessä jos hän on kerran exä. Hän elää omaa elämää ja hällä on oikeus siihen. Aika tyhmä kysymys.

Mitäpä se mulle kuuluu?

Rehellisesti: ottaisi päähän. Ihan sen takia, että mulle se selitti ettei voi mennä naimisiin kanssani, koska__________ (seli-seli), eikä meidän rakkaus tarvitse yhteiskuntaa.

Toki sen hänelle sallisin ja nielisin kiukkuni. Ehkä se kääpä tarvitsisikin jo omaishoitajaa.

Onnittelisin, ei tuntuisi miltään. Olemme eronneet.

Jos olisimme olleet yhdessä 10-20 vuotta ja meillä olisi lapsia,eroaisimme ja exä menisi naimisiin uuden naisen kanssa alle vuoden seurustelun jälkeen, niin jo vain ihmettelisin. Miettisin, rakastiko hän minua ollenkaan.

Meni jo ja heidän lapsensakin on kohta vuoden vanha.

Toinen eksä menee varmaan myös piakkoin.

Mikäs siinä, molemmat tekivät selväksi että olen ruma ja vaimoksi kelpaamaton.

yksi ex meni kihloihin n. kuukauden päästä siitä kun erottiin avoliitosta. Ei haitannut, koska itse halusin erota, mutta kyllähän nopea toiminta vähän hämmästytti. Enkä oikein tiennyt, olisiko sen pitänyt käydä itsetunnon päälle (olin nopeasti korvattavissa) vai pitää yli-innokkaana laastaroimisena. Tästä on jo vuosia. Emme ole olleet sen koommin tekemisissä, erottiin ihan hyvissä väleissä mutta tuossa tilanteessa en halunnut tunkeilla. Eivät käsittääkseni ole enää yhdessä.

Erostamme jo vuosia mutta jos nyt avioituisi nyksänsä kanssa kyllä vtuttais koska en tunne nyksää kovin hyvin ja lapsemme viettää siellä kuitenkin paljon aikaa

Ei mulla oo eksää.