inttiäidit!

Muistelen kauhulla aikaa vuosi sitten. Lapsi lähti armeijaan mukanaan kymmeniä rakkolaastareita (tiesi, että siellä ei armoa tunneta, vaikka jalat olisi muhennosta) ja miten ensimmäinen asia kotilomalla oli mennä siviililääkäriin hakemaan apua. Ei siis lomaa vaan antibiootit ja sidetarpeita.

Armeija on siitä jännä paikka, että kapiaiset hehkuttaa, miten siellä oppii vaikka mitä ja poikani oppi vain sen, että ei ajattele mitään. Yrittää olla niin keskinkertainen kuin voi. Taustalla oli ampumaharrastusta, mutta onneksi tajusi, että keskinkertainen suoritus on aina parempi kuin paras. Selvisi 6 kuukaudella ja kun tieto lyhyestä palveluksesta tuli, parani suoritukset kerralla.