Siskon ja sen miehen tulot n. 60 000 vuodessa, lapsettomia ovat.

Mutta kun yksityisellä pääsee nopeammin jne. Ne oli silloin mun juttuja, kun olin sinkku. Nyt veljen vaimo on hyvää pataa, kun mä olen neljättä vuotta kotona ja mies tekee pätkätöitä (minä siis olen perheen pääasiallinen elättäjä isolla liksallani). Eli veljen vaimo kyllä nyt auttaa, antavat lasten vanhoja vaatteita ja erityisesti säästämme, kun saamme tarvikkeita turvaistuimista rattaisiin. MUTTA ihan sama ihminen minä yhä olen, eri tulotaso ja erilainen perhetilanne, mutta miksipä minä olen ihmisenä muuttunut(?).

Katos löytyy yllinkyllin niitä jatka saa vielä PALJON PALJON enemmän, kahdehdi niitä on katos enemmän mistä olla KADE. Tai jospa keskittyisit ihan OMAAN ELÄMÄÄN, ole iloinen ja onnellinen ihanasta perheestäsi ja siitä että pärjäätte. Joku päivä sinulla on varaa mennä hierojalle/kasvohoitoon/yksityislääkärille ja huomaat ettei sen sitten niin kummoista olekkaan.



T

jos ottaa päähän. En kyllä tajua, miksi olet katkera: itse olet lapset päättänyt hankkia. Jos siskosi ei ole innostunut moisesta, niin entäs sitten? Oletko koskaan ajatellut, miten tylsää voi olla se lapsijutustelu.

ja kun yksinhuoltaja olen niin kyllä se kummasti tilipussi tyhjeneekin.



Muttamutta, joskus raha-asiat ovat omista valinnoistakin kiinni. Itse opiskelin sen verran että sain hyvätuloisen ammatin.

Kyllä meillä on tuollaisilla tuloilla varaa myös huvitteluun

Kumman siis sinusta tulisi muuttaa perspektiiviään? Jos sinä et halua " ymmärtää" siskosi tapaa elää, niin miksi hänen pitäisi " ymmärtää" teidän tapaanne?



Jos sinua ärsyttää hänen viittauksensa rahaan, niin oletko varma, että häntä ei ärsytä sinun viittauksesi rahattomuuteen? Ehkä hän ajattelee, että niin makaa kuin petaa, eli kun olette valinneet perheen ettekä uraa, on teidän tyytyminen kenties niukempaan toimeentuloon. Ehkä hän ajattelee, että mitä sinä varattomuuttasi vikiset, kun kerran olet itse elämäntapasi valinnut.



Ettet vaan olisi kateellinen? Tai jos et ole, pitäisikö sinun kenties koettaa laajentaa näkemystäsi ja olla onnellinen siskosi hyvästä tilanteesta? Ehkäpä asennemuutoksella suhteenne toimiisi paremmin ja sinäkin JAKSAISIT siskoasi helpommin.

Eli kyllä siskosi ja hänen miehensä tulot ovat ihan normaalit työssäkäyvien tulot. Meillä tulot ovat bruttona tuon verran, verot lohkaiseekin ison osan ja monissa asioissa säästämme. Lapsilla on vakuutukset joten yksityisellä käytämme heitä, mutta itse menen työterveyslääkärille. En ikinä maksaisi 90 euroa käynnistä.



T: Isot tulot, isot menot joten säästettävä on

16 800 olisikin jo vähän eri juttu:-)

meillä on kuusihenkinen perhe ja vain mies käy töissä. Tulot reippaat 30000 vuodessa ja hyvin tullaan toimeen.... on uusi talo, ihan hyvä auto ja rahaa on moneen huvitteluun ja jopa ulkomaan matkoihin.... silläkin on merkitystä mihin ne vähät rahat käyttää. Lapset hoidatetaan lähes aina yksityisellä lääkäriasemalla vakuutuksen turvin. Vakuutukset on kalliita mutta pidemmän päälle sijoitus kannattaa. Näin me ainakin uskomme....

Eniten minua vaivaakin se, miten tohkeissaan hän on heidän tuloistaan, ja se kai se häntä pistää kehuskelemaankin. Minua vaivaa se, että hänen mielestään on ihan ok kehuskella siskolle, jolla nyt ei ole ihan niin tasaisesti paistuvat pullat uunissa.



Eikös nämä ole niitä juttuja, joilla kehuskellaan vain puolituntemattomille salikavereille!?



Hyvätuloiset kaverini, joilla muuten kaikilla on lapsia, eivät koe mitenkään tarpeelliseksi hehkuttaa niitä elämän pieniä ylellisyyksiä, joihin heillä on myös varaa ja joita hankkivat. Tietenkin tiedän, että että elämme eri tavoilla, mutta pointti näiden kaveriden kanssa onkin reilu kaveruus, jonka sisällöksi on kehittynyt pikkuisen muutakin väkisin puserretut vierailut lasten synttäreille.



Ehkä eniten harmittaa se, että oma sisko on sellainen mäntti, ettei tajua pysähtyä välillä:(

Koska sinulla menee huonosti? Koska sen pitäisi auttaa sinua taloudellisesti? Koska sen pitäisi hoitaa lapsiasi? Tarjota sinulle ylellisyyksiä?



Oletpa kade.

Euroaikana tuo ero on aika iso tuohon ensimmäiseen arviooni verrattuna. Ensi talvena mieheni valmistuu ja pääsee heti töihin, joten tulomme nousevat varmaan sen verran, että pahin paine helpottaa.



Ja en ole ollut tähänkään saakka erityisen tyytymätön elämääni, mitä nyt välillä vaivaa se ikuinen asetelma työn ja lasten tarpeiden yhteensovittamisesta. Oma valintani on ollut se, että olen päättänyt tehdä pienipalkkaista työtä lähellä kotia, etteivät lasten hoitoajat venyisi liian pitkiksi, aamut olisivat rauhallisempia, ja ekaluokkalainen näkisi äitiään edes joskus.

Yksityisellä on kiva käydä, niin on. Kampaajalla on kiva käydä kerran kuussa, niin on. So? Miksi hän ei saisi kertoa elämästään, millaista se on? Ja 60 000 e ei todellakaan ole edes paljon, ihan keskitasoa!

Hyvinvointiin on siis syytäkin panostaa. Minulla on joitakin samoja vaivoja myös ja jotain muuta lisäksi, mutta jotenkin teräksen kovalla tavalla hän sulkee nämä aiheet pois ja höpöttää vain niistä älyttömän paljon paremmista hoidoista. Katellisuudesta en tiedä... en ehkä toivoisi, että eläisin hänen elämäänsä, sillä tuollaisena se on surkeaa, pitäköön.



Ei hänen tarvitse minun lapsiani hoitaa. Olisi kyllä kiva tavata vähän useammin, kun kerran samassa kaupungissakin austaan.

siltä, että se ongelma on ainoastaan sinun päässäsi. Oletko varma, että siskosi kehuskelee rahoillaan, jos hän mainitsee yksityiselle pääsevän nopeammin tai käyneensä kampaamossa?

Minuahan se tässä vituttaa, ei ketään muuta. Sisko ei näe asiassa

mitään ongelmaa, ja se vituttaa vielä enemmän.



Tosin ne ihmiset, joiden kanssa olen joskus asiasta vähän puhunut, ovat kyllä älynneet, mitä tarkoitan. Tai ainakin ovat halunneet antaa sen vaikutelman, että ovat myötätuntoisia, mitä voi pitää empatia-kyvyn osoituksena, ja sellainen näyttää olevan katoavaa kansanperinnettä nykyään.

samoin hänen miehensä (en tiedä tarkkoja tuloja...eikä ole tarviskaan...). He matkustelevat paljon...siskoni käy säännöllisesti kampaajalla, kosmetologilla...aloittaa joka vuosi uuden harrastuksen ja kokeilee kaikkea jännää miekkailusta laskuvarjohyppyihin.



Minusta on upeeta, että minulla on menestyvä sisko! On jännittävä kuunnella hänen värikkäitä kertomuksiaan eri maista ja hänen työstään. Saada postikortteja ja tuliasia...



Nämä kaikki ed. tuovat kaivattua luksusta meidän omaan " arkiseen" elämäämme!

Empatia on mielestäsi katoavaa kansanperinnettä. Mutta pitääkö sinulle olla empaattinen, koska siskosi tykkää mieluummin käydä yksityisellä lääkärillä tai kosmetologilla rentoutumassa?

Kaverini (nekin varakkaat) tajuavat tällaisen perusjutun. Tai sitten minun ystäväni ovat perin vanhanaikaista porukkaa, ja oikeasti maailma on mennyt jo menojaan jättäen meidät ihan lapsellisesti viihtymään yhdessä ihan muuten vain.



Periaatteessa voisin iloitakin niistä siskon kivoista jutuista elämässä, ja kauan niin teinkin - enää en jaksa. Nyt loppui virta.



Siskon mies on taitava kuvaaja, ja niitä hänen ottamiaan matkakuvia voisin katsoa vaikka kuinka paljon ja kauan. Haluaisin kuulla niitä tarinoita, mitä kuviin liittyy, ehkä teettää oman kopion jostakin upeasta kuvasta, vaikka en ole itse paikalla ollutkaan. Kuvia pääsemme katsomaan yleensä n 2 kk reissun jälkeen nopeana slideshowna näytöltä samalla kun syömme (nopeasti ja siististi) siinä koko perheen kanssa kylässä ollessamme. Ja kun reissulle on aikataulutettu ehkä 1,5 tuntia, niin aika lyhyeksi jää.

Juuri kukaan ei näytä ymmärtävän ap:n pointtia, mä tajusin. Ehkä siksi, että mulla oli ihan samanlaista pari vuotta sitten hyvän ystäväni kanssa, joka yllättäen löysi todella varakkaan miehen. MISTÄ TAHANSA keskusteltiin, asia kääntyi aina vaatteisiin, tavaroihin, palveluihin ym. joita hän oli ostanut/käyttänyt, ja jotka eivät hänen mielestään maksaneet juuri mitään, sen hän muisti joka kerta sanoa. Eihän se Reimatec mikään kallis ole, ei yksityisellä käynti niin kallista ole jne.



Vaikka minä en edes valitellut omia rahahuoliani, vaan esim. kun puhuttiin vaikka hammaslääkärissä käynnistä, että kävin poistattamassa viisauden hampaan, niin asia kääntyi aina siihen miten yksityisellä on paljon mukavampi käydä, ei se niin kallista ole. En ollut kateellinen, oma elämä riitti minulle vallan hyvin, mutta mua otti päähän se, että mitä tahansa puhuttiin, se kääntyi siihen miten heillä on rahaa ostaa ja tehdä melkein mitä vaan. Vaikea selittää asiaa, jos te ette ymmärtäneet pointtia ap:nkään jutuista, mutta mä ymmärrän kyllä, miten se ottaa päähän!



Ei aina ole kyse kateudesta, vaan joskus myös siitä, että ei kerta kaikkiaan jaksa kuunnella aina puhetta rahasta.



Niin, ja ihan loppukaneettina, että niin ne asiat muuttuu, ystäväni perheellä ei enää mene niin hyvin. On tapahtunut kaikenlaista, ja nyt ovat ihan " normaalisti" toimeentuleva perhe, ja on taas mukava jutella eri asioista, kun niistä voi jutella asioina, eikä se käänny aina siihen rahaan ja miten sitä kyllä riittää....Ja ennen kuin kukaan ehtii huomauttaa, EN ole vahingoniloinen asoiden saamasta käänteestä! Olen vain iloinen siitä, että sain vanhan, hyvän ystäväni takaisin kun loppui se rahasta jauhaminen! Elämässä kun on muutakin.