Miehen humalaiset kuolemapuheet...

Miten pitäis suhtautua? Kännissä usein puhuu kuolemasta, mm. "Sinä oot niin nuori ja nätti vielä, mä saatan vaikka kuolla kohta kun oon niin vanha jo. Se voi tapahtua vaikka jo pian.", "Jotkut tekee itsemurhan viiltämällä ranteet auki. Sitä verta on sit kaikialla...", "Mikähän ihmisiä kuolemassa pelottaa. Ei kuolema oo pelottava, elämä on."., "Sellainen musta tyhjyys, kaikki pimenis.", ja tätä rataa. :( Onneksi ei usein juo, mutta kun juo niin noita juttuja tulee kun on mun kanssa kahdestaan. Pelottavaa. Selvittyään sitten kieltää kaiken. Ei halua kuolla ja ei mieti kuulemma kuolemaa. Kuulemmat jutut on vain jotain hourailuja, pyytää mua unohtamaan ne.

Mietin, että voisiko kuolema pyöriä sen mielessä selvänäkin, muttei vaan myönnä? Tai sitten humala ei sovi sille ja tuo tuollaisia piirteitä esiin?

Mies on 48-vuotias (minä 34). Ollaan oltu pari vuotta yhdessä. En ole exeltään kysellyt oliko moisia ajatuksia heidän liitossaan.

Mieheni käy töissä, on ystävällinen ja rauhallinen, tekee pihahommia, käy lenkillä, tapaa ystäviä.... Ihan normaali... paitsi kun juo niin noi puheet. Juo onneksi ehkä pari kertaa vuodessa, ei enempää.