Ketä ikävöit tällä hetkellä? Tai silloin kun yleensä tunnet ikävää?

Enkä viitsi ottaa yhteyttä nyt kuitenkaan. Olenhan naimissa ja kaikkea.

Olemme vastarakastuneita ja siksi viikon ero tuntuu järjettömän vaikealta ;-)

Kaipaan myös isääni usein, olisi ollut vielä niin paljon puhuttavaa. Kohta hänen kuolemastaan tulee 4 vuotta täyteen :`(

perhettäni.

Siis ikävöin usein niitä aikoja kun olimme yhdessä kotona äitini ja veljeni kanssa.

Jotenkin tuntui että kaikki jäi kesken.

äitiä, isää, veljiäni, ystäviäni ja montaa sukulaista siellä Suomessa.

Varsinkin jouluna on vaikeaa, kaipaan aina Suomeen.

Joskus tulee niin ikävä perhettäni että ihan koskee ja pääsee itku.

Sellaista kaikkitietävää, lohduttavaa syliä. Mun äiti oli mielenterveysongelmista kärsivä, meidän perheessä minä olin se joka yritti ottaa vastuuta äidistä eikä toisinpäin. Äiti elää kyllä vieläkin, mutten ole ikinä voinut turvata häneen.

oletkin aviossa jne...!?!!

Eikö olekin ristiriitaisia tunteita!

7, eikö ole aika kamalaa ikävöidä exää vaikka

oletkin aviossa jne...!?!!

Eikö olekin ristiriitaisia tunteita!

Tämä ex oli sellainen " maailmoja vavisuttava elämäni rakkaus" . Muutin toiseen maahankin hänen perässään ja koko elämä oli niin häntä, hän oli täydellinen ja upea ja vastaus kaikkiin ongelmiin (ja joo, mä olin naiivi ja nuori), mutta suhteemme kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Menin sitten naimisiin ihan tavallisen, mukavan miehen kanssa, jota rakastan arkisesti ja " tavallisesti" ja jonka kanssa eletään hyvää arkea ylä- ja alamäkineen. Mieheni on mainio, suhteemme hyvä. Vaan kun ex antaa kuulua itsestään, menee multa pasmat sekaisin aina pitkäksi aikaa, vaikka en mitään asialle teekään.

7

tänä aamuna erityisesti ikävöin vanhaa hyvää ystävääni, sillä näin hänestä ihanaa unta yöllä. Unessa kai seurustelimme ja kaikki oli sellaista suloista ja jännittävää. Entuudestan tiedän, että koko päivä menee nyt häntä kaivatessa. Yhteydenpito jäi jossain vaiheessa ja monet myrskyt on matkassa olleet, yritetty yhteydenpitoa ja ystävyyttä monta kertaa uudestaan. Ja aina tultu siihen pisteeseen, että ei enää... nyt olen sitä mieltä oikeasti (?)



Kaipaan myös toista ystävääni joka on kuollut. Tänä aamuna viimeksi mietin, miten toisin kaikki voisi olla...



Ja kaipaan vielä kolmatta vanhaa ystäävääni, olen taitellut jo viikon etten ottaisi häneen yhteyttä. SYdän käskisi ottamaan, mutta järki panee vastaan. Onneksi. Ihana ja niin rasittava nainen on hän=)



Kaipaan myös miestäni, joka on poissa kotoa.

onneksi on puhelin.... äänen kuuleminen helpottaa todella paljon ikävää...

Asun ulkomailla, enkä ole vielä saanut täältä uusia ystäviä. Aika masentavaa... Onneksi mulla on hyvä suhde miehen kanssa, ja kaksi ihanaa lasta.

Eiköhän se mies ja muksut ole jota ikävöin eniten, olin sitten 1 tunnin erossa tai pari viikkoo.



Toki isääni on myöskin ikävä, koska hän kuoli 3v sitten. Tosin ikävä faijaa kohtaan on erilaista kuin miestä ja muksuja kohtaan.



Sitten tietysti mutsia joka asuu Jenkeissä ja jonka kans oon hyvin läheinen. Sisaruksia, jotka asuvat ulkomailla. Ulkomailla asuvia ystäviä, kun nähdään harvemmin.



Välillä aina aina lemmikkieläimiä jotka ovat kuolleet tai ystäviä tai sukulaisia jotka ovat myös kuolleet. Mummia on tosi ikävä, koska oltiin mielettömän läheisiä :' (

niin kuin olisi suoraan mun omasta elämästä...Mä kärsin tunnekuohuissani aina monta päivää satunnaisten yhteydenottojen jälkeen, koska jutut menee aina pintaa syvemmälle. Poden myös syyllisyyttä miestäni kohtaan, koska tunteet exään ovat niin vahvoja, että ne aina vie elämän mullinmallin. Onneksi hänkin sentään on fiksu eikä halua tulla tietoisesti sekottamaan mun kuvioitani, ja ollaankin yhteydessä harvakseltaan.

Sympatiaterveiset sulle!