Jos alle kouluikäinen lapsesi pyytää että mennään

Ovat vielä noin pieniä etteivät saa itse päättää tommosia. Murrosikäiselle lapselleni ostan pyynnöstä jonkun lehden. Pienemmät saavat tyytyä isompien vanhoihin ja kirjaston valikoimaan.

tarpeeksi rahaa, että voidaan mennä ostamaan jokin, mistä lapsi on pitkään haaveillut. Ostan ehkä kerran kuussa jortain pienempää, kerran vuodessa tehdään jokin isompi hankinta.

Jos lapsi pyytää ostamaan hevosen, asiasta ei tarvitse edes keskustella, sanoisin kippurassa nauraen, että ei. Enkä kyllä varta vasten lähtis ostamaan mitään. Mutta toiveista voi jutella ja jos asia on tärkeä lapselle, voidaan seuraavalla kauppareissulle haluttu tavara ostaakin.

Muuten niitä saattaa alkaa ahdistamaan ja on koko elämä pilalla. Lapsi sulkeutuu, koska tuntee ettei hänestä välitetä. Materialismi kunniaan ja paapominen on pop.

Pyytää voi ja joskus saa, jos kinuaa ei tule mitään.

nuoremmille vaan antaa vanhempien vanhat lehdet. Se uutuus viehättää lastakin ja on väärin sitä nuorempaa kohtaan aina vaan saada kaikki käytettynä. Itse en tuommoista kyllä joutunut kokemaan.

mutta eipä ole myöskään koskaan pyydetty. Onkohan mulla ihan outoja lapsia?

LIIAN USEIN lapsi saa haluamansa lehden. Käytännössä kaikki Muumi ja Puuha-Pete lehdet on ostettu ja toisinaan joku pieni lelukin. Ei saisi, tiedän. Erikseen emme lähde ostamaan, mutta jos kaupassa kiltisti pyytää useaan kertaan niin ehkä sitten. Ekasta pyynnöstä ei koskaan.



Nyt olemme tietoisesti vähentäneet noita ylimääräisiä lahjoja, niistä menee ilo jos niitä saa liian usein.

tekee mieli.

Se on kasvatuksen paikka; kaikkea ei saa, mitä haluaa. Mutta jos suunnittelee kauan vaikka, mitä pyytäisi synttärilahjaksi, niin osa toiveista saattaa ilmestyä jo ennen sitä synttäriä tai joulua...



Ostan nuo toivotut kaappiin ja odotan sopivaa palkitsemisen hetkeä tai muuta hyvää hetkeä. Kuten vaikka päivää, jolloin pitää olla sisällä, koska sisarus sairastaa.

ajan eikä ne toiveet ostamalla häviä!



Jotakin poke-kortteja ollaan haettu kun siitä on pitkään puhuttu ja 6-vuotias osti synttärirahoillaan tamagochin.



Muumi- ja prinsessa yms . lehtiä ostetaan oikeestaan vain pitkille automatkoille, matkalukemiseksi, ja sillon se on niinkuin vähän ekstraa. Ei koskaan kotiin.

Usein sitten kyllä ostetaankin, mutta ei heti. Pieni harkinta-aikakin on hyväksi.

Nyt pojalle lupasin muovisotilaille aitoja ja muureja lisää, mutta hän myös vastaavasti suoriutui tavallista reippaammin oman huoneensa siivouksesta. Mitäs mieltä olette tyylistä, että JOKA KAUPPAREISSULTA OSTETAAN JOKU LELU YMS?

Yhtä hyvin voi tulla materialisti sen takia, että on koko lapsuuden kärsinyt jääräpäisestä äidistä, joka ei koskaan osta mitään.

Vierailija:

LIIAN USEIN lapsi saa haluamansa lehden. Käytännössä kaikki Muumi ja Puuha-Pete lehdet on ostettu ja toisinaan joku pieni lelukin. Ei saisi, tiedän. Erikseen emme lähde ostamaan, mutta jos kaupassa kiltisti pyytää useaan kertaan niin ehkä sitten. Ekasta pyynnöstä ei koskaan.

Nyt olemme tietoisesti vähentäneet noita ylimääräisiä lahjoja, niistä menee ilo jos niitä saa liian usein.

yhteisenä lehtenä tulee aku ankka. Samoin minulle tulee me naiset ja miehelle joku tietokone lehti.



Leluja emme osta pyynnöstä. joskus kaupassa ollessa ostamme jotain pientä esim. legoja, palapeli, muovailuvahaa tai yhteiseksi joku peli joilla lapset todella leikkii. Ei mitään irrallista krääsää jolla ei tee mitään.

Tyttö (3,5 v.) osaa jo pyytää, mutta yleensä ei osteta. Joskus sitten ostetaan jotain pyynnöstä ja joskus ihan ilman pyyntöjä :o).



Minusta on ihan hyvä opettaa lapsille, että kaikkea ei saa ja joka kauppareissulla ei ostella jotain kivaa, mutta samalla väliin hemmotella ja yllättää.

Ton ikäsille jo ihan uutuutta tarjolla kun saa jonkun uus-vanhan lehden mitä ei oo ikinä ennen nähnyt.



Pikkasen materialista ajattelua..



Etkös itsekkään voi lukea muiden vanhoja lehtiä? Mieluumminko ostat uutena kun otat jonkun valmiiksi luetun?



En ihan aina ymmärrä tän palstan järjen juoksua mut lienee olen liian tyhmä tänne..

Meille tulee lähes kaikki ' lasten lehdet' ja muksut on tosi monessa kirjakerhossa joista otetaan yleensä aina kuukaudenpaketti. Kaupassa ja kirpparilla ostetaan lähes aina joku lelu tai montakin.



Mutta jottei koko talo ihan kertyis leluihin, kirjoihin ja lehtiin, niin niitä myös kierrätetään ahkerasti.



En usko tuohon " jos lapsi saa kaiken haluamansa hänestä tulee ällö" , riippuu aika paljon muustakin kasvatuksesta.

Eli meillä ei pahemmin kaupasta pyydellä lehtiä. 3-vuotias ei muutenkaan pyydä, että " äiti hae mulle kaupasta" paitsi joskus saattaa sanoa, että " käydään kaupasta ostamassa..." ja aiheina on hedelmät, karkit tai jäätelö siis yleensä syötävä herkku.



Kaupassa ollessa kyllä haluaa kaiken minkä näkee eikä saa. Just oltiin vierailulla Jyväskylässä ja käytiin siinä uudessa lelukaupassa (joka oli tosi ihana). Kaikenhan se olis sieltä halunnut, mutta ostettiin ne mitä olin ajatellut etukäteen (ja joista lapsikin tykkää kun on pidempään pyydellyt) eli uutta muovailuvahaa ja leikkiastioita (paketti jossa oli vedenkeitin ja leivänpaahdin). Ekstrana tuli myös NallePuh-domino, jota pelattiin " koko ilta" . Lapsi sai yhden oman toiveen koska se oli pieni (sellainen vedessä räpiköivä vedettävä lelu kylpyyn).



Eli en kyllä kauppaan lähtisi pelkästään lapsen pyynnöstä, mutta kaupassa ollessa saatan ostaa jotain pientä mitä lapsi pyytää, mutta ei todellakaan joka kerta.

ostetaan vaan sitten kun käydään kaupassa ostamassa ruokaa.



Kaupassa kun kinuaa lehtiä niin joskus sanotaan että ei tänään ja joskus kun äitikin ostaa itselleen lehden niin lapsikin saa ottaa.



En teilaa pyyntöjä, niistä on kiva jutellakin. " Vai haluaisit sen lelun, mikä siinä niin viehättää? No niin onkin, se on tosi kaunis, juu ja sillä on varmasti kiva leikkiä. Katsotaan ensi kuussa jos niitä on vielä kaupassa" tai " Se on kyllä ihan hieno, mutta ei sitä nyt hankita. Sä voisit itse yrittää tehdä sellaisen barbin sängyn, vai tehdäänkö yhdessä? Kokeillaan" .