Onko kyseessä psykopaatti?
Mistä on kyse, jos henkilö on käsketty tai pyritty pitämään erossa pienistä lapsista jo lapsuudesta saakka vaikkei olisi mitenkään kiinnostunut esim lasten seurasta erityisemmin? ja kun alkaa tulla siihen ikään että herää n.s äidinvaistot niin aletaan pitää pelottavana asianomaisen kiinnostusta asiaa kohtaan?
minulle tulee mieleen joku joka on aivojen magneettikuvan perusteella diagnosoitu jo lapsena psykopaatiksi. Onko tuossa tapauksessa kyse ehkä sellaisesta? mistä muusta voisi olla kyse?
Kommentit (16)
Kuka on käskenyt`? Lääkäri, vai läheiset?
Magneettikuvauksella ei mitään psykopaattidiagnoosia tehdä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:06"]
Kuka on käskenyt`? Lääkäri, vai läheiset?
[/quote]
lastenpsykiatri käski kun olin 8v
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:04"]
Joku periytyvä sairaus?
[/quote]
onko tuon varotoimen pointti se, et henkilö vieraannutetaan vauvoista jotta ei innostu tekemään omaa vauvaa ettei esim sairaus periydy jälkipolville?
Itsestäsikö nyt kerrot? Ja haluat hoitaa ystäväsi lapsia/vauvaa. Olet kirjoittanut tänne aiemminkin aika sekavia. Oletko sama?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:12"]
Asperger, Autismi....
[/quote]
miksi nämä diagnoosit? ja onko tuo jossain yleinen käytäntö, et diagnoosin vuoksi autisminkirjolainen pidetään mahd.paljon erossa vauvoista? miksi? eikös autisteja ole erilaisia, joku voi olla vaaraksi vauvoille ja joku ei.
onko as/autismi sellainen sairaus et on pidettävä erossa vauvoista samaan tapaan kuin astmaatikko esim koirista, diabeetikko karkeista yms ja samoin ei esim cp-vammanen esim voi rullaluistella yms eli onko noi lapset sit autismin tai assin kohdalla rajoite siinä mielessä kun noilla muilla sairailla noi jutut?
Eikö sinun pitänyt pysyä poissa tältä palstalta?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:11"]
Itsestäsikö nyt kerrot? Ja haluat hoitaa ystäväsi lapsia/vauvaa. Olet kirjoittanut tänne aiemminkin aika sekavia. Oletko sama?
[/quote]
ottaa vaan aivoon ku kaikilla kavereilla joilla on samanlaista elämää ja kaikkee samaa muuten ku mulla ja muutenkin ovat minun kaltaisia eikä niitten elämä poikkea mun elämästä mitenkään, niin kun tulee puhe vauvoista et miten he, vaikkei heillä ees oo omia lapsia, on saaneet hoitaa esim kavereittensa tai naapurin yms vauvoja vaikka ovat sinkkuja ja lapsettomia 20-30v ikäsiä naisia joista osa on ihan taviksia, osalla lievä oppimisvaikeus tai lievä kehitysvamma tai dysfasia, adhd, epilepsia, mielenterveysongelma jne niin heihin muitta mutkitta luotetaan ilman muuta mut minuun ei jostakin syystä vaikken oo ikänäni tehny pahaa lapselle eikä elämäni poikkea noitten muittenkaan elämästä, osa ongelmistani jopa paljon lievempiä ku noilla muilla.
Sekin ottaa aivoon kun tuossa asiassa minut niputetaan samaan kastiin pikkulasten, neliraajahalvaantuneitten, syvästi kehitysvammaisten, akuutissa psykoosissa olevien tai vaikeesti dementoituneitten kanssa vaikka muilta osin oon lähes normaaliin verrattava ja kaikessa muussa luotetaan mut vauva-asia on ainut missä mie oon samaa kastia kuin syvästi kehitysvammaset.
Sinulla on ilmeisesti pakkoajatuksia vauvoista ja niiden hoitamisesta. Muistatko, milloin aloit haaveilla ja puhua vauvoista, minkä ikäinen olit? Tapahtuiko tällöin jotain erityistä?
Ajatuksesi kuulostavat kiertävän kehää vauvojen ja hoitokontrollin ympärillä. Vaikutat pelottavalta ja epänormaalilta, koska toistelet samoja asioita ketjusta toiseen ja pidät vieraiden vauvojen hoitamista jonakin erityiskysymyksenä, johon haet jatkuvasti palautetta. Kummallista.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:32"]
Sinulla on ilmeisesti pakkoajatuksia vauvoista ja niiden hoitamisesta. Muistatko, milloin aloit haaveilla ja puhua vauvoista, minkä ikäinen olit? Tapahtuiko tällöin jotain erityistä?
Ajatuksesi kuulostavat kiertävän kehää vauvojen ja hoitokontrollin ympärillä. Vaikutat pelottavalta ja epänormaalilta, koska toistelet samoja asioita ketjusta toiseen ja pidät vieraiden vauvojen hoitamista jonakin erityiskysymyksenä, johon haet jatkuvasti palautetta. Kummallista.
[/quote]
aloin haaveilla vauvoista ekan kerran noin 27v ikäsenä ja sillon oli kyseessä erään psykiatrin vauva ja psykiatri koki pelottavana kun "osoitan huomattavaa mielenkiintoa vauvaa kohtaan" ja siitä on aikaa kohta 4 vuotta ja se jäi jumiin mulla tää aihe just siksi kun en ymmärtäny miksi psykiatri pelkää tuota asiaa. olen ennen sitä hänen kommenttiaan hoitanut vauvoja ja ollu vauvojen seurassa yms mut vauva-asia ei ollu niin suuresti mielessä enkä jankannu siitä vaan se oli aihe josta en juuri koskaan puhunut erityisemmin. pakkomielle siitä tuli heti sen jälkeen kun psykiatri tuon kommentin esitti. jos ei olis noin kommentoinu niin en olis ollu asiasta kiinnostunu edelleenkään erityisemmin.
myöhemmin eräs toinenkin hoitotahon henkilö sai vauvan mut en kokenu tarvetta jankata vauvasta mitenkään koska vauvan äidin suhtautuminen asiaan oli rauhallisempaa ja neutraalimpaa. sille joka pelkäs asiaa, jankkasin enkä oo toipunu asiasta vieläkään. en ymmärrä noin voimakkaita tunteita.
Kertoiko psykiatri sinulle suoraan pitävänsä mielenkiintoasi vauvaa kohtaan pelottavana? Vai onko se, että psykiatri pelkäsi sinua vain sinun oma epäilysi?
Uskoisin, että tuossa vauva-asiassa on nyt enemmänkin ongelmana tuo sinun jumittumisesi ja pakkoajatuksesi, jotka kiertävät jonkinlaista kehää mielessäsi. Olet varmasti ihan hyvä ihminen ja mukava ja vastuullinen nainen, mutta sinun pitäisi päästä jotenkin eteenpäin tuosta kehästä. Sinun ei tarvitse ajatella vauvoja ja niiden hoitamista - se on vain yksi pieni asia tässä maailmassa, on paljon muutakin missä voi pärjätä ja mistä voi nauttia.
Saatko siirrettyä ajatuksesi jonnekin muualle, kun vauva-asia tulee mieleesi? Onko olemassa jokin asia, joka sinulle nostaa mieleen tämän vauva-asian, vai onko se ihan päivittäin mielessäsi?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:58"]
Kertoiko psykiatri sinulle suoraan pitävänsä mielenkiintoasi vauvaa kohtaan pelottavana? Vai onko se, että psykiatri pelkäsi sinua vain sinun oma epäilysi?
Uskoisin, että tuossa vauva-asiassa on nyt enemmänkin ongelmana tuo sinun jumittumisesi ja pakkoajatuksesi, jotka kiertävät jonkinlaista kehää mielessäsi. Olet varmasti ihan hyvä ihminen ja mukava ja vastuullinen nainen, mutta sinun pitäisi päästä jotenkin eteenpäin tuosta kehästä. Sinun ei tarvitse ajatella vauvoja ja niiden hoitamista - se on vain yksi pieni asia tässä maailmassa, on paljon muutakin missä voi pärjätä ja mistä voi nauttia.
Saatko siirrettyä ajatuksesi jonnekin muualle, kun vauva-asia tulee mieleesi? Onko olemassa jokin asia, joka sinulle nostaa mieleen tämän vauva-asian, vai onko se ihan päivittäin mielessäsi?
[/quote]
asia tulee mieleen jos joku minun vauva-aiheinen blogikirjoitukseni on erityisen suosittu. epäilen aina, että onko se siksi niin suosittu kun ihmiset on kauhuissaan sellaisista kirjoituksista.
mutta se ei pakosti sitä meinaa vaan se voi tarkottaa jotaki muuta, esim että ihmisten mielestä niitä juttuja on kiva lukea ja siksi on suosittuja ne jutut.
Joku periytyvä sairaus?