Miten ylläpidetään isovanhempien ja lastenlasten suhdetta - vai pidetäänkö ollenkaan??

Ovatko niin kuin bipolaarisia vai kenties vain erilaisia ihmisiä kuin te? Jos he vain ovat erilaisia ihmisinä, en pitäisi hyvänä heidän sysäämistään pois elämästänne. Lastenne on erittäin hyvä tutustua erilaisiin ihmisiin ja varsinkin omiin isovanhempiin.

Kaiken pitäisi NÄYTTÄÄ hyvältä, kulissit pystyssä jne.



Tiedostan kyllä isovanhempien tärkeyden, mutta raja kai jossakin kuitenkin kulkee. Jos he haluavat " kouluttaa" meistä tunteidemme mitätöijiä ja etiketin mukaan täydellisesti käyttäytyviä, emmekä kelpaa tavallisina ihmisinä, niin tuskin lapsiammekaan sellaisenaan hyväksyvät.



Pohdinkin, miten isovanhempi-suhdetta pitäsi tässä tukea.

aivopesemään lapsianne vaikkapa tunnin puolentoista aikana? Jos lapset ovat tarpeeksi isoja, voivat mennä vanhempienne luo itsekseen, mutta pienien kanssa teidän on vain kestettävä ja mentävä itsekin.

Lapset ovat alle kouluikäisiä, joten eivät voi mennä itsekseen, enkä usko, että isovanhemmat edes ottaisivat heitä yhtä aikaa.

Ja, valitettavasti, me emme enää kestä itse käydä.

En pelkää aivopesua, mutta jatkuva arvostelu saa nyt riittää.

-ap

Vierailija:

aivopesemään lapsianne vaikkapa tunnin puolentoista aikana? Jos lapset ovat tarpeeksi isoja, voivat mennä vanhempienne luo itsekseen, mutta pienien kanssa teidän on vain kestettävä ja mentävä itsekin.

että joutuvat silmätyksin kuoleman kanssa, arvojärjestys saattaa muuttua ja tilanne helpottaa.



Voihan olla, etteivät he todellakaan voi hyväksyä perheenne tekemiä valintoja, sellaiseenkin voi joutua sopeutumaan.



Ehdottaisin kärsivällisyyttä ja anteeksiantavaa mieltä, sillä kyse on kuitenkin omista vanhemmistanne, jotka ovat teitä paljossa vuosien varrella auttaneet, joka tapauksessa.

Itse en hirveästi pidä appivanhemmistani, mutta en ole mitenkään rajoittanut heidän ja lasteni yhteydenpitoa tai tekemisiä. Eikä ne lapset siellä ole miksikään muuttuneet ja yllättävän täyspäisiä ovat appivanhemmat olleet, vaikka välillä en itse oikein heidän toilailuistaan pidäkääm.



He ovat kuitenkin sen verran iäkkäitä, että haluan että omilla lapsillani on jotain muistikuvia heistä. Itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia.

Emme ole tehneet mitään erikoisia ratkaisuja elämässämme, arvostelu tuntuu kohdistuvan paljolti henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme, siihen, että " meillä ei ole tapoja" . Arvomme ovat jokseenkin erilaiset heidän materialistisesta näkökulmastaan.

Lapset ovat vain kerran pieniä ja olisin toivonut heidän voivan luoda läheiset välit isovanhempiinsa jo tässä iässä. Kai täytyy sopeutua ja hyväksyä, he valitsevat toisin.

-ap

Vierailija:

että joutuvat silmätyksin kuoleman kanssa, arvojärjestys saattaa muuttua ja tilanne helpottaa.

Voihan olla, etteivät he todellakaan voi hyväksyä perheenne tekemiä valintoja, sellaiseenkin voi joutua sopeutumaan.

Ehdottaisin kärsivällisyyttä ja anteeksiantavaa mieltä, sillä kyse on kuitenkin omista vanhemmistanne, jotka ovat teitä paljossa vuosien varrella auttaneet, joka tapauksessa.

Haluamme kumpikin tukea suhdetta, mutta se on vaikeaa.

-ap

Vierailija:

Itse en hirveästi pidä appivanhemmistani, mutta en ole mitenkään rajoittanut heidän ja lasteni yhteydenpitoa tai tekemisiä. Eikä ne lapset siellä ole miksikään muuttuneet ja yllättävän täyspäisiä ovat appivanhemmat olleet, vaikka välillä en itse oikein heidän toilailuistaan pidäkääm.

He ovat kuitenkin sen verran iäkkäitä, että haluan että omilla lapsillani on jotain muistikuvia heistä. Itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia.

suhdetta heidän ja lasten välillä ei juurikaan ole muodostunut, vaikka vanhimmat lapset meillä ovat jo koululaisia. Senkin he kuitenkin laittavat meidän syyksemme, " kun emme heistä välitä" . Meillä isommat lapset eivät edes halua heidän luokseen tosiaan edes mennä, koska siellä on vain pelkkää kuria, ja haluaisivat lasten olevan hyvätapaisia esittelykappaleita, jotka puhuvatkin vain kysyttäessä. Osaltaan suhteen huonouteen on vaikuttanut välimatka, me vanhemmat emme halua siellä käydä, ja lapsiakaan eivät suostu ilman meitä vanhempia sinne yhtään ottamaan. Heille ihmisen onnellisuus ei ole niin tärkeää, kunhan vain kulissit ovat kunnossa.