Mistä kumpuaa anopin tarve määräillä ja puuttua elämäämme?

Kyse on anopin mielipiteestä. Hän ei halua hoitoon lasta ja lemmikkiä (vai miten se koira pärjää viikon, kun te olette etelässä ja lapsi mummolla hoidossa).

Kysyisin, miksi hän vastustaa esim. lemmikin hankkimista. Onko se vaara, että teidän reissaillessa se lemmikki olisin automaattisesti hänellä hoidossa ja hän ei sitä halua?

Lapsen nimi on mimusta kyllä vanhempien asia, mielipiteen voi isovanhempi sanoa ja ehdotuksia voi tehdä, mutta lopullisesta päätöksestä on turha valittaa.

Jos anoppi uhkaa jättää lapset hoitamatta, niin sitten voi ystävällisesti todeta, että ok, ei tarvitse hoitaa. Kiristyksiin ei ole pakko suostua. Vai hoitaako teillä anoppi jatkuvasti ja paljon? Oletteko riippuvaisia hänen lasten hoidosta? Joutuuko hoitamaan enemmän kuin haluaisi?

Ei kai kukaan järkevä? isoäiti oikeasti kieltäydy lasten hoitamisesta jonkun typerän uhkauksen seurauksena, jos näin on, niin ei hän taida lapsenlapsiaan kovinkana paljon rakastaa. Kokeile seuraavaksi mitä tapahtuu, ellet tee niin kuin hän haluaa, vaan teet oman pääsi mukaan.

Ei ole ollut tarkoitus hoidattaa koiraa anopilla ja se on hänelle myös kerrottu. AP.

Rajattomuudesta ja epäkypsyydestä. Minun äitini on samanlainen. Sen lisäksi hänellä on tapana ruotia asioitamme naapurien yms kesken. Jos emme kerro, keksii.

Koska hänen lapsensa mahdollistaa tuon.

Mun äiti olisi varmasti ihan samanlainen, jos antaisin olla. Käytiin kuitenkin silloin, kun mä olin parikymppinen, aikamoiset valtataistelut. Äitini mm. tuli kotiini ja totesi, että pitäisi pyyhkiä pölyjä, kun sellaista kirjahyllystä löytyi. Ilmoitin samantien, että jos mun koti ei kelpaa, niin tuossa on ovi, vaikken pyyhkisi pölyjä ikinä, se on mun asia ja jos häntä häiritsee, niin voi häipyä.

Tällaisia samankaltaisia keskusteluja käytiin muutamia, tilanteissa, joissa äitini arvosteli asioita, jotka eivät hänelle kuulu.

Nykyään meillä on tosi hyvät välit eikä arvosteluja ole enää kuulunut =D

Suosittelen siis, että ette anna sille anopille periksi vaan miehesi laittaa äitinsä "ruotuun", siinäpähän kiukuttelee, mutta kyllä se rauhoittuu ja hyväksyy tilanteen. Ja toisaalta, jos ei, niin eipä siinä paljoa menetäkään, paitsi epämiellyttävän ihmisen.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 08:29"]

Ei kai kukaan järkevä? isoäiti oikeasti kieltäydy lasten hoitamisesta jonkun typerän uhkauksen seurauksena, jos näin on, niin ei hän taida lapsenlapsiaan kovinkana paljon rakastaa. Kokeile seuraavaksi mitä tapahtuu, ellet tee niin kuin hän haluaa, vaan teet oman pääsi mukaan.

[/quote]

Eiköhän jokainen järkevä isoäiti ymmärrä, että hänen tehtävänsä ei ole hoitaa lapsenlapsia. Isoäitiys on ihan muuta eli hoito kuuluu vanhemmille, lapsen kanssa oleminen isovanhemmille. Jos hoitoa tarvitaan, on sitä varten päiväkodit.

Anoppinne haluaa määräillä teidän elämäänne, koska hänellä on paljon teitä enemmän elämänkokemusta ja tietoa ja hän yrittää suojella teitä ja teidän lapsianne kaikilta niiltä virheiltä, joita te haluatte tehdä. Sääli, että joka sukupolven on tehtävä virheensä itse ja edellisistä ei voi ottaa oppia.

Kuka sen koiran hoitaisi. Se nyt vaan on niin, että joskus tarvitsee sille koiralle sen hoitajan ja jos SATAvarmasti voitte sanoa, ettei se ole anoppi, niin ok sanokaa se sille ja kirjottakaa vaikka paperille ja nimet alle.

Minkä se anoppi sanoo syyksi, ettei lemmikkiä saa ottaa, Joutuuko se siivoamaan teillä? tms. Anoppi määrää niin kauan kun annatte sen määrätä. Nyt se tulee näkemään, että oletteko hänen vallan alla vai elättekö omaa elämää.

Mitä aiotte tehdä?

Vaihdoitteko te lapsenne nimen anopin pyynnöstä?????????

Teidän pitää kasvattaa selkäranka.

Joutuuko anoppi paljonkin hoitamaan lapsianne, onko väsynyt siihen ja käyttää lemmikkieläin episodia tekosyynä....

Miksi te edes puhutte lemmikin hankinnasta anopin kanssa, sen kun teette kaikessa hiljaisuudessa kahdestaan sen päätöksen hankkimisesta ja sitten hankitte sen.

Älkää kysykö anopin mielipidettä enää mihinkään, elätte vaan niinkuin haluatte.

Kyllä jokaisen sukupolven on todellakin itse tehtävä omat virheensä. Anopilla on enemmän ikää ja elämänkokemusta, mutta ei se auta seuraavaa sukupolvea. Ei elämää opi kirjoista tai anopin puheista - etten sanoisi määräyksistä - vaan itse elämällä. Anopille on tietysti kertynyt myös tietoa monista asioista, mutta se tieto on monilta osin vanhentunutta, mutta sitähän hän ei tietenkään myönnä. Anopille myös oma poika on edelleen se pikkuinen Jani-Petteri, jota pitää suojella kaikelta pahalta, mm. vierailta naisilta, vaikka poika olisi nelikymppinen ja useamman lapsen isä.

Kiitos kommenteista! Emme tietenkään kysy anopilta esim. koiranhankinnasta, tässäkin tapauksessa tieto tuli hänelle toista kautta ja siitähän riemu repesi. Eikä anoppi joudu meillä siivoamaan, mutta silti esim järjestelee kaapit meillä ollessaan.

Lemmikkiasiaan en keksi muuta selitystä kuin että anoppi olisi allerginen ja saisi oireita jopa teidän ja lasten vaatteissa kulkevista karvoista. Tosin ihmettelen ettei tällainen syy ole tulult koskaan aikaisemmin esille. Mutta muuten on kyllä aika sairasta vallankäyttöä. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, laittaisin anopille selkeät rajat, että meidän perhe päättää omista ratkaisuistaan ja jos anoppi kokee ettei voi niiden vuoksi olla osa elämäämme, niin sitten ei ole.

"Kyllä jokaisen sukupolven on todellakin itse tehtävä omat virheensä."

Lapsen nimeäminen oman mieltymyksen mukaan on virhe? Koiran hankkiminen on virhe?

Sille koiralle voi käydä kuten veljen perheen koiralle eli kun lapset tuotiin hoitoon, tuotiin koirakin, vaikka äitini kielsi. "Se koira on koulutettu", "ei se mitään tee", "lapset niin rakastaa, ei voida viedä kenneliin" jne. loppumattomasti syitä, miksi koiraa ei viedä muualle.

Äiti päästi koiran ulos ja antoi karata. Totesi veljelle ja vaimolleen, että itse sanoitte, että koira on helppohoitoinen.

Anoppi määrää jos annatte hänen määrätä. Teidän tehtävänne on vetää omat rajanne. Sanotte ystävällisesti mutta tiukasti, että tämä on teidän perheenne yksityisasia ja ette tarvitse päätöksien tekemiseen muiden mielipiteitä. Lapsenhoitouhkailuun voitte sanoa, että selvä, mannerheimin lastensuojeluliitolta löytyy pätevää hoitajaa, mutta että mummon kannattaa miettiä kuka siinä tilanteessa oikein menettää.