Tuttava on karu äitipuoli

Tuossa sivusta seurattua kaverin perhe-elämää. Löytyi suuri rakkaus ja sillä seuraksella kaksi perhettä hajosi ja nämä yhteen. Naisella pari lasta omasta liitostaan ja miehellä yksi, eron aikaan ihan pieni lapsi.

Nyt on kulunut jo kohta toistakytä vuotta, eikä kaveri ole vieläkään pätkääkään hyväksynyt, että miehen lapsi on paikalla. Vuoroviikoin isällään ja äidillään.

Se riitelee lapsen kanssa niinkuin se olisi aikuinen. Se ei tajua sitä, että se on vain lapsi, vaan se edellyttää siltä ihan älyttömiä. Ja jaksaa sitten riidellä ja mököttää sille lapselle. En jaksais millään kuunnella, että millä tavalla joku 10 vuotias on taas häntä loukannu.

Ja missäkö isä? No se tekee niin pitkää päivää viikot ja viikonloput omassa firmassaan, että tuskin edes tietää mitä kotona ylipääätään tapahtuu. Tyypillinen jurottava, vetäytynyt suomalaien mies. Olettaa, että tekemällä kovasti töitä ja tuomalla rahat perheeseen, niin homma hoidettu ja perhe tyytyväinen. Elintaso on hyvä joo, mutta muuten perhe ei voi hyvin.

Siellä on niinkuin aksi erillistä leiriä. Ja siellä ei asu perhe, vaan erillisiä ihmisiä.

Väitän, että lapset aikuistuessaan jättävät kotinsa taakseen, eikä paljon välejä ole. Yleesnsä tommoisista perheistä mennään 16 vuotiaana kihloihin ja ruvetaan leikkimään kotia jonkun poikaystävän kanssa.

Kaverille on ihan turha sanoa mitäään siitä, että miten se suhtautuu siihen bonus-lapseen. Hänellä on asiasta selvät sävelet ja siihen ei ole mitään sanomista. Karua kuunneltavaa kyllä. Mutta ei voi mitään.

Täytyy toivoa, että äitinsä tykönä menee paremmin.