Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero joka ei johtunut pettämisestä, väkivallasta tai päihteistä?
07.08.2013 |
Rakkaus on loppunut jo vuosia sitten, samoin seksuaaliset tunteet miestäni kohtaan, mutta lasten takia olen edelleen kuitenkin naimisissa ja voisin muuten olla vielä montakin vuotta, mutta ajatus seksistä mieheni kanssa käy päivä päivältä vastenmielisemmäksi, ja vähitellen alkaa tuntua etten edes pysty siihen enää. Tuntuu melkein prostituutiolta antaa periksi. Viimeisen vuoden sisällä seksiä on ollut vain pari kertaa, ja mieheni tietää kuinka vastenmielistä se minulle on, joten uskoisin että hän kyllä tekee eropäätöksen minun puolestani tässä jonain kauniina päivänä.
En tunne läheisesti ketään joka olisi eronnut, enkä työkavereilta kehtaa kysellä yksityiskohtia heidän eroistaan. Kertoisitteko te kiltit kanssaihmiset, millaista oli erota vaikka on lapsia ja vaikka syyt ovaat jossain muualla kuin noissa yleisesti hyväksytyissä (pettäminen, väkivalta, päihteet)? Miten lapset selvisivät, miltä arki tuntui, oliko rankkaa?
Taloudellinen tilanne meillä ei olisi mikään katastrofaalinen, olen töissä ihan ok palkalla joten vaikka asunto kyllä vaihtuisi pienempään niin muuten materiaalinen puoli varmasti järjestyisi.
Kiitos jo etukäteen jos viitsitte jakaa tarinanne.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut ilman noita syitä, mutta koska lapsia ei ollut, kertomuksestani tuskin on sinulle mitään apua. Veikkaisin, että lapsiperheelliset harvoin eroavat muuten kuin äärimmäisen pakon edessä. Itselleni seksittömyys ja rakkaudettomuus eivät riittäisi eron syyksi, koska ne ovat mm. masennuksen oireita ja kokemukseni mukaan voivat muuttua ajan mittaan. Itse erosin, koska en halunnut muuttaa ulkomaille, vaikka elämä siellä oli mieheni elinikäinen unelma.
Ero oli alkujärkytyksen jälkeen ns helppo, mutta erittäin rankkaa lopulta lapsille, vaikka aikuiset sen jotenkin hanskasivatkin.
Mua harmittaa, että erosin, olisin varmasti jaksanut sinnitellä sittenkin? En tiedä, vaikea sanoa. Riippuu paljon sun lasten luonteista ja minkä ikäisiä ovat, miten paljon muuten kuvoit muuttuu?
Kannattaisko kuitenkin ensin jutella vaikka lääkärille haluttomuudesta. Tunnetko seksuaalista halua ollenkaan vai et vaan juuri häntä kohtaan?
Voiko joku miehen käytöksessä aiheuttaa piilevää katkeruutta?
Joo kannattaa hakea apua, ne halut katoaisi seuraavankin miehen kanssa jossain vaiheessa. Vika on ilmeisemmin sun omien korvein välissä. Pelkkä seksiongelmat ei saisi johtaa eroon, varsinkin kun on lapsia. Seksi on liian ylikorostettua nykyajan suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 07:44"]Joo kannattaa hakea apua, ne halut katoaisi seuraavankin miehen kanssa jossain vaiheessa. Vika on ilmeisemmin sun omien korvein välissä. Pelkkä seksiongelmat ei saisi johtaa eroon, varsinkin kun on lapsia. Seksi on liian ylikorostettua nykyajan suhteissa.[/quote] Ei välttämättä. Minä erosin ja loppuvuosina meillä ei ollut seksiä nimeksikään. Mies oli ihan kunnollinen suomalainen perusäijä mutta aika itsekäs ja sisäänpäinkääntynyt parisuhteessa. Hän pelasi paljon tietokoneella ja alkoi pikkuhiljaa lihoa ja monet pikku seikat yhdessä alkoivat aiheuttaa sellaista vastenmielisyyttä että näimme parhaaksi erota. Nyt minulla on etärakas jonka kanssa seksi vain paranee vuosien vieriessä ja se johtuu pelkästään miehen luonteesta ja avoimuudesta ja persoonasta ja toki myös tavasta kohdella minua.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 08:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 07:44"]Joo kannattaa hakea apua, ne halut katoaisi seuraavankin miehen kanssa jossain vaiheessa. Vika on ilmeisemmin sun omien korvein välissä. Pelkkä seksiongelmat ei saisi johtaa eroon, varsinkin kun on lapsia. Seksi on liian ylikorostettua nykyajan suhteissa.[/quote] Ei välttämättä. Minä erosin ja loppuvuosina meillä ei ollut seksiä nimeksikään. Mies oli ihan kunnollinen suomalainen perusäijä mutta aika itsekäs ja sisäänpäinkääntynyt parisuhteessa. Hän pelasi paljon tietokoneella ja alkoi pikkuhiljaa lihoa ja monet pikku seikat yhdessä alkoivat aiheuttaa sellaista vastenmielisyyttä että näimme parhaaksi erota. Nyt minulla on etärakas jonka kanssa seksi vain paranee vuosien vieriessä ja se johtuu pelkästään miehen luonteesta ja avoimuudesta ja persoonasta ja toki myös tavasta kohdella minua.
[/quote]
Nykysuhteen paremmuus johtuu pelkästään siitä, että uusi mies on luonteeltaan ja persoonaltaan ja käytökseltään paljon parempi kuin entinen, mutta sillä ei ole lainkaan tekemistä asian kanssa että teidän suhde on etäsuhde...?
Alue: Aihe vapaa
Eikö ketään jolla olisi kokemusta? Tämä on aihe josta en googlaamallakaan löytänyt hyvää lähdettä, joten jos omaa tarinaa ei ole tai ei halua jakaa, niin joku muu lähdekin olisi minulle kiinnostava.
ap