Kokemuksia lasten 2 ja puolenvuoden ikäerosta, millaista on?

Nyt kun lapset ovat 6 ja 8, voin todellakin iloita, että heitä on kaksi.



Paljon seuraa toisistaan vaikka ovat eri sukupuolta. Kasvattavat ja rakastavat toisiaan.



Paljon yhteisiäkin ystäviä.

ikäero 2.4v. esikoinen mustasukkanen ja kävi yli vuoden vauvan päälle. nyt kuopus 2.5v. ja käy esikoisen päälle ja heittelee tavaroilla. yhtä parkua taas on meillä. lapsia ei enään tule. mikäli esikoisella kova uhma ja vilkkautta, niin voipi olla yhtä helvettiä. tosin nyt lapset 4.10v. ja 2.5v. ovat hyviä kavereita, mutta tappelevat paljon.

minusta 2v. ei ole hyvä ikäero, koska yleensä 2v. ovat aika mahdottomia omassa uhmassaan.

toisilla menee hyvin, jos esikoinen kiltti ja rauhallinen.

Sitten elämä ja arki asettui eli nopsaan meni. Eivät tappele, eivätkä riitele koskaan, ovat erottamattomat.



Nyt 4 ja 2 ja elämä helpottuu päivä päivältä!

Eli riippuu täysin esikoisen luonteesta, onko vaikeaa vai ei.

ja silti siis menee hyvin. Eli toivoa on...



4

ja 2,5, kun toinen syntyi. Oli aivan hirveetä ensimmäiset puoli vuotta, kun toinen lapsi oli itkeskelevä koliikkivauva ja esikoisella todella paha uhma. Ei voinut jättää hetkeksikään vartioimatta esikoista, koska hän joko yritti satuttaa vauvaa tai tehdä muuta tuhoa. Sit kun vauvan itkuisuus helpotti ja esikoisen uhma hellitti, alkoi elämäkin helpottaa. Ensimmäisestä puolesta vuodesta mulla ei kuitenkaan ole mitään yksityiskohtaisia muistikuvia, olin niin väsynyt tilanteeseen. Esikoinen ei myöskään nukkunut enää päikkäreitä ja vauva nukkui yötkin vaan 1,5-2 tunnin pätkissä.

Kolmannen lapsen syntyessä samalla ikäerolla oli edelliseen verrattuna tosi helppoa, keskimmäinen ei ollut mustasukkainen eikä uhmainen, vaan leikkivät isomman veljen kanssa paljon yhdessä, joten vauvan hoitaminenkin oli rauhallisempaa. Vauvakaan ei ollut itkuinen eikä vaativa. Siis elämä kolmen kans oli kaksinverroin helpompaa kuin kahden! Tosi paljon on kiinni siitä millaiset lapset ovat.

mutta hohhoijaa, se on yllättävän vähän.



Rankkaa oli aika pitkään, nyt ovat 7 ja 5 vee, ja leikkivät tosi hyvin yhdessä. Silleen huomaan kun vertaan meidän isosiskoa joihinkin vähän isoikäeroisempiin isosiskoihin, että meidän tytöllä ei sellaista hoivaviettiä pikkusiskoa kohtaan ole - kokee kai olevansa tasa-arvoinen eli ei osaa juurikaan huolehtia siskonsa asioista, vaikka muuten on kovin harkitsevainen ja luotettava.



Tämä on ehkä hyvä asia, saa olla lapsi.. mutta minulla olisi ollut joskus helpompaa kun ikäero olisi ollut pari vuotta enemmän.



Mutta nyt tietysti hyvä...