Oikeastiko olette sitä mieltä, ettei koulutus ja äly korreloi lainkaan?

Tokihan ne korrelloi varmasti noin keskimäärin.

Mutta samalla voisi esittää takaisinpäin kysymyksen, että uskotteko, että ne korreloivat 100 prosenttisesti kuten monet täällä tuntuvat ajattelevan? Esim.Richard Branson, Bill Gates ja Steve Jobs ovat kaikki opintonsa kesken jättäneitä. Uskotteko todella, että he eivät muka olisi älykkäämpiä kuin vaikkapa keskimääräinen suomalainen DI/KTM/LL/OTM?

T:LL

Kysymys LL:lle: uskotko, että jos tapauksen todennäköisyys on 1/10 000 (esim. että opintonsa kesken jättäneestä tulee suuryrityksen johtaja niinkuin noissa mainitsemissasi tapauksissa) niin sillä on jotain erityistä tilastollista merkisevyyttä? Yksittäisiä poikkeuksia tulee aina olemaan. Veikkaan että kaikesta huolimatta korrelaatio opintojen ja älykkyyden välillä on melko suuri, vaikkakaan ei tietenkään 100%.

En usko. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka valitsevat miehensä tutkinnon perusteella ja sitten kärvistelevät espoolaisissa kivitaloissaan kun "kaikki on niiiin hyvin" -siis on hienot puitteet, mutta parisuhde tyhjää täynnä kun raha ja asema oli tärkeintä.

Älyäkin on niin monenlaista. On sitä akateemista opittua asiaa -bittejä, pikseleitä, tekniikkaa ja tiedettä- sitten on yhteiskunnallista älyä, sitä että seuraa maailmaa ja tietää mitä Suomessa ja muualla tapahtuu, ja sitten on tunneälyä -se ehkä kaikkein vaikein asia, jota ei yksikään koulu opeta.

Toki on totta, että keskimäärin maistereista löytyy enemmän fiksua sakkia kuin ammattikoulusta, mutta yleistäminen on pirun vaarallista. Itse olen korkeasti koulutettu ja "akateemisessa duunissa" asiantuntijana, mutta huomaan että viihdyn kaikkein parhaiten sellaisten ihan tavallisten ihmisten kanssa. Oma mieheni on vailla tutkintoa, no ylioppilas, mutta kaikki muut koulut jääneet kesken. Mutta edennyt oman lahjakkuutensa avulla vaativiin ja hyväpalkkaisiin it-hommiin.

Jonkun verran varmastikin, mutta paljon vähemmän kun mitä yleisesti oletetaan.

Mulle miehen koulutus ei ennusta korkeaa älyä - kun täällä parinvalinta nostettiin esille. Se kertoo ihmisestä sen, että hän on päässyt kaiketi omilla avuillaan opiskelemaan paikkaan x ja hän on sen verran tavoitehakuinen ja organisoitunut, että on kyennyt työskentelemään itselleen loppututkinnon. 

Koulutus ei ole ainoa kriteeri, millä itse olen puolisoni valinnut, mutta yksi niistä. Kaipaan miehessä ennustettavuutta ja sitä, että hän pystyy suoriutumaan ehkä tylsistäkin tehtävistä, sellaista arjen kestävyyttä. Se, että on kouluttautunut esim. maisteriksi, ei mitenkään sulje pois sitä, ettei kykenisi olemaan "arkijärkevä". Mieheni kohdalla äly tarkoittaa sitä, että hän on kiinnostunut monista asioista ja kykenee vallan mainiosti ratkaisemaan selville ottamalla, päättelemällä ja tietoa arvottamalla sellaisiakin asioita, mitä hän ei ole elämän varrella oppinut. Näihin kuuluu esim. kiinteistön hoitamiseen liittyviä tehtäviä tai pieniä rakennus/korjaustöitä. 

Itse asiassa jälkeläisistä kun puhutaan, oman äidin koulutus korreloi parhaiten lasten koulutuksen kanssa. Usein koulututetut vanhemmat myös kasvattavat lapsensa niin, että he oppivat niitä taitoja, joilla erottaudutaan jo päiväkoti-alakouluiässä ikäänkuin "edukseen". Nämä lapset saavat parempaa palautetta keskiluokkaisessa ympäristössä, keskiluokkaisilta opettajilta kuin ne lapset, jotka ovat oppineet kotonaan toisenlaisia vuorovaikutuksen tapoja (esim. "ei saa liikoja kysellä", "ole hiljaa nyt", "älä nyt aina vaivaa" - jne). Tottakai on poikkeuksia, mutta yleensä koulutetut vanhemmat pyrkivät vastaamaan enemmän ja useammin lastensa kysymyksiin ja kannustavat tiedonhalua. He myös saattavat helpommin pitää lapset lapsina pidempään. Työläisperheiden lapset muuttavat aiemmin kotoa pois, saavat lapsia nuorempina ja itsenäistyvät aiemmin. Heillä se energia suuntautuu siihen, että he menevät "nopeasti tienaamaan" ja heistä tulee "hyödyllisiä" ja he saavuttavat nämä aikuisuuden tunnusmerkit mahdollisimman aikaisin. Ei siinä välttämättä rahkeita riitä sitten pitkälle opiskeluun, vaikka älyllinen kapasiteetti riittäisi. 

Toisaalta opiskelmaankin opitaan ja samalla opitaan se tapa, jolla tiedemaailmassa käsitellään tietoa. Se tapa ei yleensä tule ihmisellä luonnostaan, vaan se pitää imeä joko lapsuudessa kotoa (vanhemmilta) tai sitten koulutuksen kautta. Melko keskinkertaisella älyllä sen oppii aivan varmasti. Kuitenkin kohtuullisen älykäskin saattaa olla sitä hoksaamatta, jos ei ole koskaan tarvinnut haastaa omaa ajatteluaan.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 21:34"]

Jonkun verran varmastikin, mutta paljon vähemmän kun mitä yleisesti oletetaan.

[/quote]

Todella idiootit ihmiset voivat päästä läpi ties mistä korkeakoulusta, tiedän yhdenkin valtiotieteiden maisterin, joka meni pienen puolueen puheenjohtajaksi, mutta hänellä ei ollut mitään hajua miten pidetään edes yksinkertainen yhdistyksen kokous, mistään puolueen johtamisesta puhumattakaan.

Tohtoritasolla korreloivat, alempana eivät merkittävämmin.

Minusta älykkyyttä on monenlaista, koulutus ei kerro kaikkea. Esimerkiksi yksi tuttu halusi lääkäriksi ja viidennellä kerralla kun haki pääsi opiskelemaan (kävi valmennuskursseja ja aina ollut hyvä koulussa) minusta tuo ei kerro älykkyydestä vaan enemmän sinnikkyydestä/kunnianhimosta. Sama pätee moneen muuhunkin, opiskelemaan pääsee jokainen ns. normaaliälyinen jos vaan tarpeeksi näkee vaiaa asian eteen.

Sitten on sellaista älykkyyttä joka ns. keksii jotain uutta ja luo uusia juttuja, esim. Bill Gates ymv. jotka eivät tyydy oppimaan sitä mitä jo tiedetään vaan kehittävät jotain ihan uutta korvaamaan ns. vanhoja asioita. Tälläisillä ihmisillä opinnotkin saattavat jäädä niiden omien projektien alle. Samoin monilla aloilla ne todelliset huiput menevät työelämään jos kesken opiskeluiden (osa jatkaa aikanaan koulun loppuun, mutta eivät kaikki) ja ne joiden lahjakkuus ei riitä siihen että saa vielä koulun penkillä ollessaan erinomaisia työtarjouksia on pakko jatkaa opinntojaan ja valmistua.

Sitten on vielä olemassa sellainen asia kun sivistys: joku tutkijan kammioonsa kadonnut professori saattaa tietää omasta alastaan ihan kaiken, mutta muuten ei elämästä sitten juuri mitään tiedä. Tarkoitan sitä, että jos koko ajan vaan pohtii asiaa X joka se oma intohimo, niin ei välttämättä tiedä muista jutuista mitään (esim. muut maat ja niiden kulttuurit, ei lue kaunokirjoja, ei käy teatterissa jne.) mikä taas estää ns. normaalin kanssakäymisen muiden (poislukien saman alan ihmiset) ihmisten kanssa koska ei ole nk. yhteisiä puheenaiheita.

Lisäksi lähtökohdiltaan hyvin erilaiset ihmiset voivat luoda menestyvän uran, yleensä ns. "kiltit kympin oppilaat" eivät menesty ellei joku ohjaa heitä ylhäältä päin, saattavat luoda menstykkään uran jne. mutta palkollisena. Sitten taas moni "seiskan oppilas" tekee huiman uran yrittäjänä toimien itse pomona, koska ei pelkää ottaa riskejä ja menee ns. pää edellä juttuihin vaikka ei aina tiedä miten hyvän/huonosti niissä käy. Harvoin on menestystä ilman riskinottokykyä, ja monesti tietty ihmistyyppi välttelee riskejä.

Kyllä, mutta ei se sulje sitä pois, että ahkeruudella keskitasoa tyhmempikin, kuten esim. minä, voi pärjätä pitkälle. Toisaalta myös niin, että amiksessa on älykkäitäkin kavereita, joita ei vain yliopistoammatit kiinosta. Uskaltaisin kyllä väittää, että amiksessa on enemmän älykkäitä kuin yliopistossa on tyhmiä. Toivottavasti ei ole liian vaikea lause ymmärtää, joka ymmärtää väärin, ei ole älykäs. Itse sain yliopiston pääsykokeista lähes täydet pisteet tajuamatta edes kunnolla mitä siihen paperiin rustasin. 

Einsteinista lääkäri totesi jo lapsena ettei tuo poika tule oppimaan edes lukemista. Toisin kävi. En kuitenkaan silti pidä tuollaisia neroja kokonaisälykkäinä, älykkyyttä kun on monenlaista.

Tämän palstan perusteella aika monet äidit arvostavat kaikkia pelkän tutkinnon perusteella. Se on aika surullista. Jos oma lapsi haluaakin vaikka lähihoitajaksi, eikä sitten kelpaa enää äidilleen.

On olemassa teoriaihmisiä ja käytännönihmisiä. Meitä kai kaikkia tarvitaan tietty määrä.....molempia on kai työttömänä?

Kyllä ja ei. Toki täytyy olla hyvä muisti, oppimiskykyä ja taitoa omaksua asioita jotta pääsee opiskelemaan esim yliopistoon mutta älykkyttä ei välttämättä. Monesti nämä korkeasti koulutetut ovat emotionaalisesti "köyhempiä", heiltä puuttuu sosiaalinen älykkyys.

Omassa perheessäni on amis, amk ja akateeminen ja kyllä tuo tekijä eli amis on omalla tavallaan kaikkein fiksuin vaikkei kirjaviisain. Hänellä on sydämen sivistystä eniten, taitoa nähdä asioita toisen kantilta ja ymmärrystä elämästä enemmän kuin näillä muilla.  Mutta kuten sanottu - on tekijöitä ja lukijoita meissä ihmisissä...

Aika vähän. Yliopistoihin pääsee ne sinnikkäimmät ja kovimmat lukijat. Varsinaista älyä ei pääsykokeissa edes testata.

Sinnikkyydellä pääsee pitkälle. Minusta se on ihan hyvä asia! Sillä samalla sinnikkyydellä voi suorittaa tutkintonsa, valmistua ja pitää työnsä! Harva työpaikka tarvitsee superneroja, jotka "eivät vain viitsineet".

Toiveajattelua, että koulutus tai äly olisi jotain pois "sydämen sivistyksestä".

Tietysti korreloivat.

Varmaan keskimäärin on niin, että akateemiset omaavat korkeamman ÄO:n kuin esim. vain ammattikoulun käyneet. Toisaalta se, että on akateeminen tutkinto, ei tietenkään tarkoita, että olisi älykäs.

Itse voin rehellisesti sanoa, että suurimmat idiootit omalla kohdallani ovat olleet tohtoreita HY:lta, joiden jutuissa ja ajatuksenkulussa ei ole ollut järjen hiventäkään.

Miä voin työläisperheessä kasvaneena nykyisin akateemisena allekirjoittaa tuon, että akateemisissa ja koulutetuissa perheissä opitaan ns. opiskelemisen kulttuuri. Opiskelun avulla voi tietynlaista älykkyyttä ja päättelytaitoa kehittää, teoreettisella tasolla siis. Kyllä putkimiehen tai itsenäisen asentajan hommatkin voi oikeasti olla välillä kinkkisiä ja tarvita melkoista ongelmanratkaisukykyä.

Mutta siis sellainen ns. synnynnäinen älykkyys, enpä tiedä. Itse oikeasti hämmästyin yliopistossa, kun ihmiset ei vaan ymmärtänyt luennoilla ja joutuivat päntätä ihan hirveästi. Omalla kurssillani oli muutamia tällaisia ja kaikki he olivat akateemisten perheiden lapsia, joiden oli perheen painostuksesta ja oletuksesta vaan sosiaalinen pakko hankkia korkeakoulututkinto. Yksi heistä roikkuu vieläkin yliopistolla, vanhemmat maksaa, kun periksi ei anneta. Yksi teki tutkinnon valmiiksi ja opiskeli sen jälkeen ihan toisen käytännön ammatin ja on nyt tyytyväisenä siinä työssä. Kaksi taas on edennyt korkealle pallille yhteiskunnassa, toinen näistä oli se kaikkein "heikkolahjaisin", jota joskus joku opettajakin ihmetteli, mitä tekee yliopistossa. Mutta joo, tämän äidillä ja isällä on melkoiset yhteiskuntasuhteet, joten kyllä kai työpaikka järjestyy.

Totta kai oli tosi älykkäistäkin joukossa. Näistä ns. huippuälykkäistä muuten vain yksi väitteli tohtoriksi, muut on ihan ok töissä, mutta eivät missään huippuasemissa kuitenkaan.

Miä voin työläisperheessä kasvaneena nykyisin akateemisena allekirjoittaa tuon, että akateemisissa ja koulutetuissa perheissä opitaan ns. opiskelemisen kulttuuri. Opiskelun avulla voi tietynlaista älykkyyttä ja päättelytaitoa kehittää, teoreettisella tasolla siis. Kyllä putkimiehen tai itsenäisen asentajan hommatkin voi oikeasti olla välillä kinkkisiä ja tarvita melkoista ongelmanratkaisukykyä.

Mutta siis sellainen ns. synnynnäinen älykkyys, enpä tiedä. Itse oikeasti hämmästyin yliopistossa, kun ihmiset ei vaan ymmärtänyt luennoilla ja joutuivat päntätä ihan hirveästi. Omalla kurssillani oli muutamia tällaisia ja kaikki he olivat akateemisten perheiden lapsia, joiden oli perheen painostuksesta ja oletuksesta vaan sosiaalinen pakko hankkia korkeakoulututkinto. Yksi heistä roikkuu vieläkin yliopistolla, vanhemmat maksaa, kun periksi ei anneta. Yksi teki tutkinnon valmiiksi ja opiskeli sen jälkeen ihan toisen käytännön ammatin ja on nyt tyytyväisenä siinä työssä. Kaksi taas on edennyt korkealle pallille yhteiskunnassa, toinen näistä oli se kaikkein "heikkolahjaisin", jota joskus joku opettajakin ihmetteli, mitä tekee yliopistossa. Mutta joo, tämän äidillä ja isällä on melkoiset yhteiskuntasuhteet, joten kyllä kai työpaikka järjestyy.

Totta kai oli tosi älykkäistäkin joukossa. Näistä ns. huippuälykkäistä muuten vain yksi väitteli tohtoriksi, muut on ihan ok töissä, mutta eivät missään huippuasemissa kuitenkaan.

Kaikki maailman älykkäät ihmisethän ovat siinä tilanteessa että voivat hakeutua korkeakouluihin ja kaikki älykkäät ihmiset haluavat korkeakoulututkinnon. Joopajoo, täällä taas palstan akateemiset kilvan pyörii ja yrittävät vakuutella että kaikki älykkäät ihmiset ovat akateemisia. Aika mustavalkoinen ja töpö maailmankuva teillä on tutkinnosta huolimatta