Te, joilla on välilevyn pullistuma, kertokaa millaisia oireita?

Onko kenelläkään alaselkäkipua kävellessä? Itsellä alaselkä kipeytyy kävellessä, tuntuu polttavana kipuna. Olen joutunut lopettamaan kävelylenkit tämän takia.

Hei, Minulle tuli iso välilevyn pullistuma reilu kaksi vuotta sitten. Olen nuori ja hyväkuntoinen urheilullinen mies. Sain työterveyden kautta parin kuukauden ja parin käynnin jälkeen "kiireellisen" lähetteen yleiselle sairaalalle joka kuulema sitten hukkui johonkin järjestelmään. Kävin odotellessa omatoimisesti ja omalla kustannuksella yksityisellä fysiatrilla, joka diagnosoi välilevyn pullistuman. Sitten kävin omalla kustannuksella ottamassa magneettikuvat yksityisellä. Kelakorvauksien jälkeen jäi jotain vajaa 300euroa kuville hintaa. Ei kovin paha hinta siitä että tiesi tarkemmin mikä selässä mättää. Sen jälkeen menin kuvien kanssa pätevälle omt-fysioterapeutille, joka sitä hieroi ja jumppasi ja teki kaikenlaisia liikkeitä. Kävin hänen luonaan kolme käyntiä. Hän tsemppasi että kyllä se jumppaamalla tulee kuntoon ja sanoi että ei kannata mennä leikkaukseen. Silloin se tuntui toivottomalta ja olin jo hieman leikkauksen kannalta jotta pääsisi vaivasta eroon. Jatkoin jumppaamista. Tein lukemattomia määriä erilaisia liikkeitä selälle, joka päivä jotakin. Vesijuoksua uimahallilla, perus kävelylenkit vaikka kävely oli kinkkasua, fysioterapeutin  antamat liikkeet, vahvistavat liikkeet, venyttelyt ym.. parhaana tuntui juuri vesijuoksun, kävelyn ja kuntosalilla crosstrainerin liikkeet mutta varmasti kaikesta oli apua. Syvät lihakset minulla oli jo kuvissakin hyvässä kunnossa, mutta vahvistelin niitäkin erilaisilla lankutuksilla ja lantion nostoilla. Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta selkä alkoi mennä parempaan suuntaan. Tilanne saattoi viikkokohtaisestikin vaihdella ja selkä saattoi joskus hieman ärtyä mutta kuukausittain se meni parempaan suuntaan. Sitten pääsin vihdoin sairaalan ortopedille, joka katsoi tuomiani kuvia ja ihmetteli isoa pullistuma ja sanoi että leikkaus on vielä vaihtoehto ja kysyi mielipidettäni siihen. Sovittiin että seurataan. Sain vahvempaa kipulääkitystä, joka poisti hermokipua ja jatkoin jumppailua. Söin puolivuotta vielä hermokipulääkettä ja jumppailin. Sitä ei sitten alettu leikkaamaan enkä sitä halunnutkaan kun se meni parempaan suuntaan kokoajan. Lopulta hermojuureeni laitettiin vielä röngtenillä hermojuuripuudute/kortisooni piikki joka vielä antoi loppusilauken. Selkä oli jo siinä vaiheessa kohtalaisen hyvä. Lopetin hermokipulääkkeiden syönnin vähitellen. Oireet ei vielä kokonaan loppunut. Pullistuman alusta oli kulunu noin vuosi. Meni vielä noin puoli vuotta että vähäisetkin oireet harveni ja lopulta meni ohi. Jätti se kuitenkin pääkoppaani sellaisen jäljen, että huomioin aina jatkossa selkäni mitä teen. Myös edelleen teen tiettyjä hyväksi havaitsemia liikkeitä jaksoissa välillä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten saattaa olla taukoa useampi viikko. Urheilen jo normaalisti ja kuntoilen paljon. Tässä tällainen kuntoutumiskokemus isosta pullistumasta tsempatakseni jumppaamaan selkä kuntoon. Kuuntele kroppaa, tee jokapäivä jotakin jumppaa, älä väkisellä kipua vasten vaan kevyesti. En minä täysin leikkausta vastaankaan ole, on siitä moni saanut apua. 

Minulla alkoi kipeytyneen selkä töissä. Olen rakennusmaalari. Hioin seinää ja kipu vain yltyi. Hiomakone painaa noin 8-12kg. Olin koneen kanssa pukilla ja tulin siitä normaalia vauhdikkaammin alas. Taisin vähän tömähtää kantapäillä maahan. Purin hammasta ja kävin vielä kolme päivää töissä. Perjantaina oli pakko lähteä työterveyteen. Siellä epäiltiin pullistumaa ja suoraan viikon saikku. Tulin kotiin ja koitin levätä hetken. Kipu yltyi ja hetken päästä en pystynyt enää varaamaan painoa oikealle jalalle. Soitin päivystykseen oireiden takia ja käskivät heti tulla sinne. Ottivat tarkkailuun koska en pystynyt enää kävelemään, oikea jalka oli voimaton ja kipu aivan järkyttävää. Sain kipupiikin ja itse päättää lähdenkö tayssiin vai menenkö kotiin. Olen 1v lapsen yksinhuoltaja, oli tultava yöksi kotiin. Aamulla sitten soitettiinkin jo ambulanssi kun en päässyt sohvalta ylös. Tayssissa röntgeniin ja magneettiin. Löytyi viimeisessä nikamassa pieni pullistuma. Koska se oli viimeisessä nikamassa niin kuulemma voi säteillä molemmille puolille kipua. Olin yön tayssissa ja seuraavana päivänä kotiin keppejen kanssa. En kyennyt kävelemään kuin keppejen kanssa kipulääkkeistä huolimatta. Meni 4 päivää ja kävelykyky tuli takaisin. 2vkoa meni suht hyvin. Pystyin joten kuten elämään suhteellisen hyvää arkea lapseni kanssa kahdestaan. 3 päivää sitten heräsin aamulla ja molemmissa pakaroissa, takareisissä ja alaselässä aivan jäätävät hermosäryt. TAAS päivystykseen. Lisää lääkkeitä. Tällä hetkellä menee tarqinic, norflex, panadol, burana ja nyt aloitettiin gabapentiin 3x päivässä. Tänä aamuna heräsin ja vasen jalkani on alaselästä polvitaipeeseen saakka tunnuton. Tällä hetkellä makaan sohvalla vasemmalla kyljelläni tyyny jalkojen välissä ja sattuu niin saatanasti!!! Olen välitilassa jossa odotellaan kuulemma, että josko se sieltä kuivuisi pois. Voin kertoa, että tälläistä kipua en ole tuntenut koskaan ja olen synnyttänyt vuosi sitten. Hermoja kiristää ja olo on toivoton. Minun on ”pakko” nostella lastani koska olemme kahdestaan. Kaikille tästä kivusta kärsiville/kärsineille kaikki sympatiat ja empatiat Toivittavasti tämä tarina auttaa edes jotakin.

Mä olen kanssa kävellyt keppien kanssa. Nyt olen käynyt leikkauksessa mutta yhtäkkiä ist alkoivat taas. Eli mä en tunnistanut sitä edes hermokivuksi, vaan luulin että olin salilla tms tehnyt liikaa ja takareiteen sattui. Hieroin sitä pyssyllä ja laitoin lämmintä siihen monta kuukautta. Kunnes sitten pamahti. Pissasin siinä tuskassa housuun, päässä heitti koska se kipu oli niin helvetillistä enkä pystynyt edes ovilistan yli nostamaan jalkaa. Ambulanssi vei ensiapuun jossa sain jotain hyvää kipulääkettä sen verran että pääsin laahautumaan vessaan parin tunnin päästä ja sitten ne lähetti mut kotiin. Pikkuhiljaa se kipu väheni mutta ei koskaan kunnolla ja kuvat otettiin puolen vuoden välein jossa näkyi että ei se takaisin ole menossa. Nyt en tiedä mitä helvettiä taas tapahtuu. 

Todella kova kipu eikä pysty nukkumaan ilman vahvoja kipulääkkeitä. Nyt 1,5 vuoden jälkeen helpottaa.