Onko bipo II ylidiagnostiikka nykyisin ongelma?

Hyvin samanlaisia kokemuksia. Diagnoosia toisensa päälle ja lääkkeita samoin. Kymmenen sairastamisvuoden jälkeen olen tajunnut, että diagnoosini ovat ihan huitaisemalla heitettyjä (mm. se epävakaa). Pahaa oloa on lääkitty rajuilla aineilla, monta lääkettä päällekkäin, niin että ei ihmekään, että ei jaksa ja elämä mättää. Loppujen lopuksi ihminen (minä) on hukkunut niiden koodien ja kokeiltujen lääkkeiden ja epikriisien taakse ja hänestä on tullut toivoton tapaus. jota ei viitsitä edes yrittää auttaa. Ja hoidon ja avun vaatiminen on sairasta huomionhakuista käyttäytymistä.



Löysin yksityisen psykiatrin, joka uskoi minua ja alkoi hoitaa masennusta, ahdistuneisuutta ja niistä johtuvaa uupumusta oikeilla lääkkeillä. Nyt ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen puolen vuoden oikean ja tilanteen mukaan vähennetyn lääkehoidon jälkeen alan tuntea voivani lähestulkoon hyvin.



terveisin Entinen rajatila, entinen bipolaari, entinen vaikka mitä