Lue keskustelun säännöt.
Oon työpaikkani hiljaisin ja yksinäisin
21.01.2013 |
En tiedä mitä pitäisi tehdä? En vaan voi tulla kuorestani ulos ja en edes saa ruokiksella suunvuoroa. Onko elämäni ohi kun olen hiljainen? Tuntuu että hiljaisia dissataan ja kiusataan ja juoruillaan.
Kommentit (6)
--------- Tuntuu että hiljaisia dissataan ja kiusataan ja juoruillaan.
[/quote]
Tuntuu ja tuntuu ja tuntuu! Suutasi et saa auki mutta tuntemuksesi ohjaavat ajatteluasi sekä toimintaasi. Ei kovin mukavaa toisia kohtaan!
Vinkki: mene peilin eteen siellä kodissasi ja rupea puhumaan ääneen sille peilikuvallesi. Näin korvasi tottuvat omaan ääneesi ihmeteltyään ensin mitä mörinää se on! Ter. ent.jännittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mua se ei haittaa. En minä haluakaan niiden muiden seuraan. Meitä on täällä työpaikalla muutama muukin erakko jotka käymme omia aikojamme yksin lounaalla emmekä juttele henkilökohtaisia asioita töissä. Onneksi on miesvaltainen työpaikka (olen ainoa nainen täällä) joten ei ole mtiään juoruilu- ja kiusaamisongelmia. Ei täällä kukaan oikeastaan puhu kuin työasioita töissä.
aina hiljainen ja viihtynyt omissa oloissani.
Lukioon asti oli kavereita, koska meitä oli samat naamat ala-asteelta asti ja oltiin hitsauduttu jotenkin yhteen.
Sen jälkeen porukka hajos ja en ole oikein saanut hankittua ystäviä/ tuttavia. Opiskelu- ja työpaikoilla olin se joka syö yksin ja saa tehdä pari- ja ryhmätyöt itsekseen.
Nyt olen perhepäivähoitaja ja nautin tästä. Ei tarvitse miettiä työpaikan sosiaalisia suhteita tai niiden puuttumista.
Luultavasti ajattelevat, että sua ei kiinnosta olla muiden kanssa tekemisissä kun et ota mitään kontaktia. Ymmärrät varmaan itsekin, että jotain sun pitäisi saada itse tehtyä, ei ne muut voi vetää sua ulos sieltä kuoresta?
ja sillä tavalla vähän narsistinen. Sen näkee ap sustakin: kelaat että kaikki kelaa että sä oot tollainen.
En tiedä onko helpotus vai sittenkin paha juttu, kun kerron, että teitä hissukoita ei tosiaan huomata, koska olette hissukoita. Kukaan ei suo teille ajatustakaan: te todella katoatte tapettiin kaikessa mykkyydessänne.
Niinpä sun täytyy vaihtaa ahdistuksen aihetta ainakin sen ostalta, että muutkin koko ajan miettisivät miksi oot tuollainen. Kukaan ei mieti sua, niin surullista kuin se ehkä onkin.
Mikä juttu tuo oli?
Ap