Lue keskustelun säännöt.
Mulla on paha olla kun mun lapsi on isällään.
19.01.2013 |
Jatkuva huoli ja pelko ja ahdistus. Yritän tolkuttaa itselleni, että tämä on normaalia, että äidillä kuuluukin olla tällainen olo kun lapsi ei ole lähellä. Tämä ei tunnu ihan samanlaiselta kuin tavallinen ikävä kun tähän liittyy tämä ahdistunut huolestuneisuus.
Kommentit (5)
Eilen itki pitkät itkut puhelimessa ikävää ja kuulemma tänäänkin sanonut monesti, että haluaa äidin luo. Ikää lapsella on kolme vuotta.
Tiedän kyllä, isänkin luona on tärkeää olla.
Ja eihän tää mitään angstia ole? :O
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei ole lapsen lähellä? Miksi olet ahdistuneesti huolestunut? eli mitä asioita oikein pelkäät?
alitajuista juttua, että ihmisnaaraskin haluaisi ehdottomasti pitää jälkläisensä aina lähellään. Ja kun näin ei ole, sitä on vähän levoton koko ajan. En pelkää mitään konkreettista asiaa, kunhan vaan ikävöin ja rauhotun sitten taas kun lapsi huomenna palaa.
ap
Olet vain tottunut siihen yh:na, että lapsi on koko ajan kintereilläsi.
Nyt teet jotain hauskaa ja mukavaa.
alitajuista juttua, että ihmisnaaraskin haluaisi ehdottomasti pitää jälkläisensä aina lähellään. Ja kun näin ei ole, sitä on vähän levoton koko ajan. En pelkää mitään konkreettista asiaa, kunhan vaan ikävöin ja rauhotun sitten taas kun lapsi huomenna palaa.
ap
kun hän saa olla isänsä kanssa. Se on tärkeämpää kuin sinun angstisi.