Äitipuoli ostaa lapselle vaatteita - kamalaa manipulointia

tyhmä provo

miksi ei haluaisi?

Ja jos on useampi lapsi perheessä niin onhan se tasapuolista, että niillekkin lapsille ostetaan vaatteita, jotka eivät vakituiseen uusperheessä asu.

sormensa tunkemista joka soppaan, lapsen esineellistämistä? Vai lapsella kotileikkimistä? Mikä motiivi ajaa äitipuolta tekemään jotain noin urpoa? Kuka äitipuoli voi edes kuvitella, että lapsi haluaisi pukea äitiPUOLEN vaatteita päälleen?

Ne äitipuolen vaatteet kyllä saattavat olla vähän isoja lapselle :)

Muuten en näe asiassa ongelmaa.

ihan oikeasti noin. Hän kuuli taannoin, että olin ostanut lapselle jonkun lelun, ja jestas mikä show. Kuulemma ihan turha yrittää lahjoa hänen lastaan!



Joskus miehellä oli myös tämän äidin kanssa puhetta jostain vaatteista mitä lapsi tarvitsee, ja tuli tiukka ukaasi, että minä en sitten niitä vaatteita maksa vaan mies... :D Uskomatonta.

ihan oikeasti noin. Hän kuuli taannoin, että olin ostanut lapselle jonkun lelun, ja jestas mikä show. Kuulemma ihan turha yrittää lahjoa hänen lastaan!

Joskus miehellä oli myös tämän äidin kanssa puhetta jostain vaatteista mitä lapsi tarvitsee, ja tuli tiukka ukaasi, että minä en sitten niitä vaatteita maksa vaan mies... :D Uskomatonta.[

Jos me mieheni kanssa satumme ostamaan mieheni lapselle vaatteita ja ne jää lapselle päälle meiltä lähtiessä niin eipä näy vaatteita enää sen jälkeen. Liekkö lapsen äiti myy/antaa ne eteenpäin tai heittää roskiin. Nykyään teemmekin niin, että lapsi pitää meidän ostamia vaatteita päällä vain meillä ja vaihtaa vaatteet tullessa ja lähtiessä.

tuo kuulosta hyvältä äitipuolelta verrattuna sellaiseen, joka kiduttaa lasta ja lopuksi murhaa hänet.

ja siksipä äitipuoli ei enää osta vaatteita. Kukapa nyt ihan tyhjän takia rahaa turhaan laittaisi.

Kumpikaan lasten biologisista vanhemmista ei halua tuhlata rahojaan lastenvaatteisiin, joten minä ostan. En kestä, että lapset joutuvat kulkemaan rikkinäisissä tai liian pienissä vaatteissa.



Ei kyllä koskaan ole kiitoksen sanaa kuulunut, mutta ei kai kukaan mukavaa äitipuolta voi kiittää.

ostan ainakin sen vuoksi kun bioäitinsä ja isänsä eivät viitsi ostaa tai bioäidin ostamat vaatteet ovat jotain karseaa collegehousuosastoa.

sitten olisin kiukkuinen.



Nyt lähinnä harmittaa, kun lapsi menee viikonlopuksi isänsä luo. tiedän, että käyvät äitipuolen kanssa kirppiksellä. Sieltä lapsi sitten osoittaa jotakin _pehmolelua_ ja tietenkin saa sen. Valehtelematta on viime svuosina tuo äitipuoli ostanut lähemmäs 80 pehmolelua, jotka eivät ole siitä pienimmästä päästä. Nämä pehmolelut sitten tulevat tänne meidän kotiimme. Jos laittaisen edes varastoon osaa tästä pehmolelulaumasta, niin sitten tuo äitipuoli vetäisi ne herneet pieneen nenuunsa.



Asiasta on sanottu, mutta silti lapsi tulee aina takaisin vähintään puolimetrisen pehmoeläimen kanssa.



Arvatkaa onko mukavaa, kun pehmoleluja on nurkat pullollaan?

Arvatkaa onko mukavaa, kun pehmoleluja on nurkat pullollaan?

kiitä onneasi että sinun lapsellasi on hyvä äitipuoli.

Tällainen murhe tuntuu niin olemattoman pieneltä kärpäsenpaskalta, kun vertaa vaikka Eerikan äitipuoleen. Vähän kiitollisuutta nyt nainen.

Arvatkaa onko mukavaa, kun pehmoleluja on nurkat pullollaan?

kiitä onneasi että sinun lapsellasi on hyvä äitipuoli. Tällainen murhe tuntuu niin olemattoman pieneltä kärpäsenpaskalta, kun vertaa vaikka Eerikan äitipuoleen. Vähän kiitollisuutta nyt nainen.

Ehkä se lapsi voisi ensi tapaamiselle ottaa mukaan isäkotiin niitä äitipuolen ostamia pehmoja.

Ja miksi sinun lapsesi ostattaa? Minkä ikäinen? Neuvo lapsellesi, että emme tarvitse enempää.

Ja hyvin on päälle kelvannut.

Ja hyvin on päälle kelvannut.

Luuulisin, että kyse on lapseni äitipuolen tapauksessa siitä, että hän ei ymmärrä, että lapsen haluille pitää sanoa välillä ei. Tottakai lapsi näkee shoppailureissuilla jotakin kivaa.

Lapsen kanssa on käyty keskusteluja, että hänen huoneessaan ei esim. mahdu enää kunnolla leikkimään, kun siellä on vain pehmoleluja. Itse sanoo, että hän kun hän tykkää jostakin tavarasta,, niin äitipuoli sen hänelle ostaa ja sanoo, että halpahan tämä lelu on. Kohta 4-vuotiaan on tietenkin hyvin hankala itse pitää rotia itselleen. Todennäköisesti ei uuden pehmolelun nähdessään edes muista, että hänellä on niitä lähes sata ennestään.

Sinänsä on mukavaa, että äitipuoli ostaa hänelle jotakin. Jos kuitenkin ne lelut olisivat esim. nyrkkiin mahtuvia, ei meillä olisi kotona säilytysongelmaa. Nämä sata pehmolelua vievät suurimman osan lapsen leikkitilasta ja säilytystilasta. Meillä on pieni kaksio, 47 neliömetriä. Jokainen voi kuvitella, mitä tuollainen suurikokoisten pehmolelujen määrä tekee asumismukavuudellemme.

Lapsen 4-vuotissynttärit olen ajatellut pitää kotona. Tänne olisi tarkoitus kutsua myös ex puolisoineen. Ehkäpä ex ja äitipuoli sitten ymmärtävät tilanahtauden.

Joskus on yritetty laittaa niitä pehmoleluja isäpuolen luokse. On saatu tekstiviestivalituksia äitipuolelta, kun en arvosta hänen panostustaan. Ehkä hän ei todellakaan ymmärrä tilanahtautta, koska he asuvat noin 250 neliömetrin omakotitalossa.

En kuitenkaan ymmärrä, että miksi minun pitäisi olla kiitollinen, ettei lapsen äitipuoli ole kuin Eerikan äitipuoli. Eerikan tapaus ei ole normaali millään lailla, joten hänen perheensä ei pitäisi olla vertailukohtana.

Arvatkaa onko mukavaa, kun pehmoleluja on nurkat pullollaan?

kiitä onneasi että sinun lapsellasi on hyvä äitipuoli. Tällainen murhe tuntuu niin olemattoman pieneltä kärpäsenpaskalta, kun vertaa vaikka Eerikan äitipuoleen. Vähän kiitollisuutta nyt nainen.

Ehkä se lapsi voisi ensi tapaamiselle ottaa mukaan isäkotiin niitä äitipuolen ostamia pehmoja.

Ja miksi sinun lapsesi ostattaa? Minkä ikäinen? Neuvo lapsellesi, että emme tarvitse enempää.

Luuulisin, että kyse on lapseni äitipuolen tapauksessa siitä, että hän ei ymmärrä, että lapsen haluille pitää sanoa välillä ei. Tottakai lapsi näkee shoppailureissuilla jotakin kivaa.

Lapsen kanssa on käyty keskusteluja, että hänen huoneessaan ei esim. mahdu enää kunnolla leikkimään, kun siellä on vain pehmoleluja. Itse sanoo, että hän kun hän tykkää jostakin tavarasta,, niin äitipuoli sen hänelle ostaa ja sanoo, että halpahan tämä lelu on. Kohta 4-vuotiaan on tietenkin hyvin hankala itse pitää rotia itselleen. Todennäköisesti ei uuden pehmolelun nähdessään edes muista, että hänellä on niitä lähes sata ennestään.

Sinänsä on mukavaa, että äitipuoli ostaa hänelle jotakin. Jos kuitenkin ne lelut olisivat esim. nyrkkiin mahtuvia, ei meillä olisi kotona säilytysongelmaa. Nämä sata pehmolelua vievät suurimman osan lapsen leikkitilasta ja säilytystilasta. Meillä on pieni kaksio, 47 neliömetriä. Jokainen voi kuvitella, mitä tuollainen suurikokoisten pehmolelujen määrä tekee asumismukavuudellemme.

Lapsen 4-vuotissynttärit olen ajatellut pitää kotona. Tänne olisi tarkoitus kutsua myös ex puolisoineen. Ehkäpä ex ja äitipuoli sitten ymmärtävät tilanahtauden.

Joskus on yritetty laittaa niitä pehmoleluja isäpuolen luokse. On saatu tekstiviestivalituksia äitipuolelta, kun en arvosta hänen panostustaan. Ehkä hän ei todellakaan ymmärrä tilanahtautta, koska he asuvat noin 250 neliömetrin omakotitalossa.

En kuitenkaan ymmärrä, että miksi minun pitäisi olla kiitollinen, ettei lapsen äitipuoli ole kuin Eerikan äitipuoli. Eerikan tapaus ei ole normaali millään lailla, joten hänen perheensä ei pitäisi olla vertailukohtana.

Arvatkaa onko mukavaa, kun pehmoleluja on nurkat pullollaan?

kiitä onneasi että sinun lapsellasi on hyvä äitipuoli. Tällainen murhe tuntuu niin olemattoman pieneltä kärpäsenpaskalta, kun vertaa vaikka Eerikan äitipuoleen. Vähän kiitollisuutta nyt nainen.

Ehkä se lapsi voisi ensi tapaamiselle ottaa mukaan isäkotiin niitä äitipuolen ostamia pehmoja.

Ja miksi sinun lapsesi ostattaa? Minkä ikäinen? Neuvo lapsellesi, että emme tarvitse enempää.

Kun oma äiti on niin rutiköyhä ja isä ei tajua tyttöjen vaatteita tai kokoja.

ostan aina vain välttämättömän. Itse asiassa en käy juuri ikinä lasten kanssa edes missään kaupassa. Käyn ruokakaupassa ruokatunnilla. Meillä on ex.n kanssa vko-vko huoltajuus ja ex.n uusi ostaa varsinkin tytölle tosi usein kauniita mekkoja.



Ja mitä minä teen ? Olen äärimmäisen kiitollinen asiasta.

Tiedän että tulen aina olemaan lapsilleni äiti ja ex.n nykyinen on todella mukava ihminen, hän ei osta vaatteita lahjoakseen vaan siksi että hänellä on siihen tilaisuus ja varaa.