En pysty tekemään töitä loppuunpalamisen vuoksi, mutta en uskalla varata asian vuoksi aikaa työterveyslääkärille.

Jollet totuutta halua kertoa (mikset kertoisi?) niin aina voit valittaa selkäsärkyä.

sellaista poissaolotodistusta, jossa diagnoosi näkyy. lki muuttui pari vuotta sitten.



juttele lääkärin kanssa, miten sen selittäisit töissä.



varaudu myös siihen, että hän saattaa antaa sinulle aluksi vain kolme pv sairaslomaa ja nukahtamislääkkeet tms.

ttä burn-outia ja masennusta ei pitäisi hävetä, mutta häpeän silti. Minulla on valtava tarve olla " voimakas" ihminen ja " hyvä" työntekijä, ja näihin kuvioihin ei sairastumiseni " istu" , ja siten häpeän sitä.

Mulla oli vuosituhannen vaihteessa pahaksi päässyt burnout ja nyt vasta, eli viiden vuoden jälkeen, koen kokonaan parantuneeni. Eli älä päästä tilanneetta siihen, että olet ihan täydellisen piipussa, siitä ei todellakaan palaudu noin vaan!

Ei aiheuttanut positiivisia reaktioita työympäristössä. Mieluummin itse kyllä vaihtaisin työpaikkaa.

Sitä tuntee ittensä " huonommaksi" , kun sairastuu ja " häpeää" sairastumistaan. Samalla sitä pelkää " että mitä noikin nyt ajattelee musta" , " Ne pitää mua varmaan hulluna" .



Tietysti jos sulla on hyvät välit työkavereihin ja työilmapiiri on hyvä.

Niin kannattaisin, sitä rehellisyyttä. Oishan se aika noloa jos se jotan muuta kautta selviää, että olet valehdellut nuo selkäsäryt.



Siinä näyttäisit kuitenkin olevasi vahva ihminen, kun voit puhua noinkin arkaluontoisesta asiasta. Ja mistä sitä tietää, työkaverisi voivat olla hyvinkin ymmärtäväisiä ja saat sympatiat puolellesi. Mistä sitä tietää, vaikka he kamppailisivat samojen ongelmien kanssa.



Minusta pitäisi muutenkin enemmän puhua mielenterveysongelmista avoimesti.

Se että niitä salaillaan ja peitellään, lisää vaan kaikenlaista juoruilua ja salamyhkäisyyttä.

Burnoutistani seurasi monia asioita, mm. irtisanouduin, ongelmia parisuhteessa jne. Söin masennuslääkkeitä ja kävin vuoden terapiassa. Terapiaa en kylläkään kokenut erityisen hyödylliseksi, minulla ja terapeutilla ei oikein synkannut. Onnekseni kävi niin, että tulin raskaaksi ja jäin hoitovapaalle äitiysloman jälkeen. Tässä lapsen kanssa olen sitten parannellut haavojani ja toivoakseni muuttunut ihmisenä niin, etten enää joudu tuollaiseen pisteeseen uudellen. Eli en osaa sanoa, miten työkyvyn saa takaisin, jos joutuu jäämään siihen työyhteisöön joka burnoutin ja masennuksen aiheutti.

Tuli vaan mieleen että diagnoosista kertomista miettiessä kannattaa huomioida se, ettet välttämättä ole työpaikallasi ainoa, joka tästä kärsii. Teet ehkä karhunpalveluksen työkavereille, jos silottelet omaa julkisivuasi etkä paljasta burnoutia. Mikään häpeä se ei missään nimessä ole vaan enemmän kulminoituu aina työnantajaan ja työolosuhteisiin kuin työntekijään. Jos useampia työntekijöitä kärsii tästä, työnantajakin ottaa sen paremmin huomioon.



Jaksamista!

Minun kohdallani ei työtehtävistä johtuen olisi auttanut sairasloma, vaan katsoin parhaaksi sanoutua kokonaan irti. Kerroin avoimesti syyn työnantajalle.



Mitä toipumiseen tuli, niin vuoden päivät meni siihen, ettei enää ollut paha olo. Edelleen nyt 6 vuoden jälkeen työstän raskaan ajan jättämiä kolhuja itsetuntooni.



Kannattaa ehdottomasti suhtautua asiaan vakavasti ja hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin tilanne muuttuu todella pahaksi!

Lääkäri kyllä helposti tutkiessaan havaitsee, onko kyse oikeasta vai teeskennellystä selkäkivusta.