Lue keskustelun säännöt.
Miten 11kk vauvelia rohkaistaan syömään enemmän?
19.08.2012 |
Mun 11kk-ikäiset kaksospoikani ovat nyt sitten päättäneet vähentää syömistä, vaikka imetyskin on samalla vähentynyt tosi paljon. Voihan se tietysti olla että niillä on nyt vähän hitaampi kasvujakso menossa, mutta silti huolettaa. Ruokaa kun voi vähimmillään mennä vain yhden pienen pilttipurkin kokoluokkaa 4 kertaa päivässä.
Ruokapäivä näyttää suunnilleen tällaiselta:
07 maustamatonta jogurttia tai viiliä + hedelmiä sormiruokana
10 lounassose, yleensä itse kokattu lihaa, perunaa, vihanneksia
12 välipalasose, usein "smoothie" eli jogurttia+marjoja+kaurahiutaleita tehosekoittimen kautta pyöräytettynä
14 välipala, usein 10 aterian jämät tai esim. pelkkää sormiruokaa: mansikoita tms
17 päivällinen: liha-kasvissosetta
19 iltapuuro (veteen, lisänä marjasosetta, voinokare)
Tässä on siis 6 ateriaa, mutta jos nukkuvat niin helposti joku ateria jää välistä (yleensä nukkuvat 12 ja 14 aterioiden välissä tosi lyhyet päikkärit vaan). Lisäksi läheskään aina ruokaa ei mene juuri lainkaan vaikka tarjotaan.
Piimää tarjoan aterioiden välillä. Sitä saattaa mennä ehkä 2dl per poika per päivä.
Mietin että ehkä uudet ruokaideat auttaisivat. Sormiruokana marjat ja hedelmät menivät pitkään tosi hyvin, ehkä niihin on kyllästytty vaan? En vaan keksi oikein uutta tilalle kun asutaan tämmöisessä pikkukylässä jonka kaupan valikoima on sitä luokkaa että esim. persikat ja luumut on jo harvinaisuuksia.
Soseinakin makuja menisi: ihan suosikeita on ollut sellainen jogurttismoothie, jossa on nippu tuoretta minttua joukossa, eli tosi vahvan minttuisaa (itselleni melkein liian vahvaa). Kirpeät puolukat menevät myös pelkälti, mutta oon jotenkin huono keksimään näitä vahvoja makuja... kun nyt chili ei ehkä kuitenkaan ole se ratkaisu. :)
Kommentit (10)
No munkin mielestä syövät tosi hyvin, mun 4,5 v syö vähemmän.
Mä tekisin niin, että vähennä ateriat viiteen, imetys vain aterian jälkeen ja mahdollisimman paljon samaa ruokaa kuin muu perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli imetän enää kerran vuorokaudessa (iltaisin). Jos imettäisin enemmän niin sitten tuo varmaan riittäisikin...
Tuota oon yrittänyt että samaa ruokaa kuin muu perhe. Maistavat kyllä mielellään muutaman nokareen yhteistä ruokaa, mutta siihen se yleensä jää. Iha hyvä sekin kyllä.
Aterioita en osaa vähentää, koska itkevät nälkäänsä parin tunnin välein joten olen mukauttanut ateriarytmin sen mukaan. Mutta sitten kun ruoka on pöydässä, eivät kuitenkaan juuri syö ja itku alkaa taas tosi pian uudestaan...
Tuntuu että päivät ovat tällä hetkellä yhtä kiukuttelua, johtuen nälästä. Joten siksi olen aterioista huolissani.
t. ap
Sormiruuaksi voi antaa esim. keitettyä ja kuutioitua perunaa, porkkanaa, bataattia jne., maissinaksuja voinee kysyä tilattavaksi kauppaan. Joskus voi olla monen viikonkin kausia, että ruoka ei tee kauppaansa. Silloin ei kannata turhaan huolestua vaan huolehtia siitä, että ruokahetkistä ei turhaan tule ikäviä itkupaikkoja ja taistelukenttiä. Jos ruoka ei maistu, niin ei tarvitse pitää pöydässä itkeässä tai yrittää hädissään tuputtaa. Muksu leikkimään vaan. :)
Ruokaa voi maustaa erilaisilla yrteillä, kasvata vaikka itse jos kaupasta ei löydy. Mutta ei tarvitse hirveästi stressata eri makujen etsimisestä, sillä pienelle lapselle on jo iso juttu pelkästään siinä, että tuttu peruna tuodaan tiskiin eri muodoissa: muussina, sosekeittona, sormiruokapalana..
Käsittämätöntä että joku ulkoa päin päättäisi miten paljon lapset syövät! Tällä kehitellään vain syömishäiriöitä. Lapsi kyllä itse tietää paljonko syö, kunhan vanhemmat huolehtivat että ruoka on monipuolista ja terveellistä.
Jos tuo säätelysysteemi sotketaan pakolla, menee tilanne hulluksi. Lapsen ravinnon tarpeet vaihtelevat kehitysvaiheiden ym. mukaan, luota siihen että he itse tietävät parhaiten kuinka paljon tarvitsevat.
Kiukuttelu voi olla myös täyttä vatsaa. Näin olin itse vauvana kokoajan kitissyt ja sitten olikin kokoajan ruokaa ahdettu.
Samaa mieltä olen muiden kanssa että hyvinhän nuo syovät. Mutta samaa mieltä olisin että harvemminkin riittäisi niin söisivät varmaan kerralla enemmän, kunhan tottuvat uuteen rytmiin. Eikä äidinkään tarttisi kokoajan viettää aikaansa keittiössä.
Entäs jos antaisit toisen välipalan tilalla maitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset eivät enää tuon ikäisenä syöneet noin usein. Ei ole tarvettakaan.Lapset huutavat muustakin kuin nälästä. Sinun päätettävissähän se on mitetn lapset hoidat, mutta itse venyttäisin ruan antamista 2 tunnista ensin 3 tuntiin ja siitä sitten suosituksen mukaiseen 4 h.
Meillä nuorin on nyt 1 v 2kk rytmi on tämä
7:30 aamupuuro maidon ja hedelmän kera
11:30 lounas
14 - 15 välipala pieni hedelmä
17 on ilta ruoka
20 puuro
Missä välissä lapsesi nukkuvat?
miksi syömistä pitäisi lisätä, ovatko hoikistuneet liiaksi? Itse imettäisin enemmän, lapset tarvitsevat kuitenkin maitoa. Tai sitten antaisin maitoa välipalan sijaan, kuten tuossa jo joku ehdottikin. Ja tietysti puuro maitopohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aterioiden välissä ei kyllä kannata tarjota mitään muuta kuin vettä tarvittaessa janoon. Piimä ja muut litkut täyttää sitä mahaa, ja hampaatkaan ei nauti tuollaisesta.
Meillä 15kk poika syö näin:
6.15-7.00 aamupuuro maitoon keitettynä 1-2 dl
11.00 lounas 200-250 g joko purkkiruokaa, itse valmistamaani sosetta tai edellisen päivällisen tähteitä
14.00 välipala noin 100-150 g jugurttia tai rahkaa ja hedelmäsosetta
17.00 päivällinen 200-250 g samoin kuin lounaalla
19.00 iltapuuro samoin kuin aamulla tai rahkaa ja jugurttia + vähän puurohiutaleita noin 200-250 g.
Maitoa juo joka aterialla 0.5-1.5 dl. Välillä syö paremmin ja välillä huonommin. Yritä relata syömisen suhteen, ei lapset ole ennenkään ruoan eteen nälkään kuollut eli syö kyllä kun on nälkä.
Meillä ainakin ruokaa alkoi mennä paremmin, kun aloitimme aamupäivällä noin 1.5h ulkoilun.
Omani eivät syöneet tuossa vaiheessa vielä ollenkaan kiinteitä. Mutta eivätkö juo maitoa? 2dl piimä ja päälle imetystä, niinkö? Luulis riittävän. Keitä puuro maitoon, maistuu paremmalle ja saavat siinäkin pari desiä maitoa sitten samalla.