Eroaisitko jos olisit mä?

Ehkä katsoisin miten tilanne kehittyy suhteessa.

Eroaisitko jos olisit mä?

-Oon 24

-Välitän mun avomiehestä mutten tunne intohimoa

-Meillä on alle 2-vuotias poika

-Olen rakastunut toiseen (en ole silti pettänyt, paitsi ajatuksissani)

-En oo täysin onneton ja mies yrittää kovasti, mutten ole onnellinenkaan

Yritänkö antaa vaan olla, jäänkö suhteeseen? En haluais satuttaa miestä mutta tuntuu ettei me vaan kuuluta yhteen...

[b]Meillä on alle 2-vuotias poika.[/b]

ehdottaisin miehelle jotain parisuhdeleiriä tms.

Rakastumisesi toiseen menee ohi ja nykyisen miehesi kanssa voitte rakastua uudelleen. Kun on lapsi kuviossa, ei pitäisi antaa pelkästään tunteiden ratkaista asioita, eikä oikeastaan muutenkaan. Sinun on järkevää elää lapsesi isän kanssa.



Jos ajatellaan koko elämän mitassa niin teillä voi olla edessä vielä kymmeniä hyviä vuosia. Ette ole edes kunnolla aikuisia vielä, ja voitte muuttua kumpikin paljon. Jos pääsette tästä yli, pystytte puhumaan ja syventämään suhdettanne, olette entistä vahvempia.



Annoit tosin aika vähän lähtötietoja, mutta sen perusteella, mitä tiedän, en eroaisi.

antaisin palaa

Paskat vanhoista, olenhan trendissä, oman tieni kulkija.

Jätän paskalapsen taakseni ja keskityn uutteen. kunnes kyllästyn siihenkin.

onhan oikeuteni olla yksilö. me, myself and i

jonka aikana yrittäisin tosissani korjata suhdetta.

muutenkaan, mutta tiedätkö että kuulutte juuri siihen pikkulapsiperheiden eroriskiryhmään, jos itsekin yrität jatkaa, arvostat puolisoasi, olisit onnellinen siihen kaikkeen mitä teillä on tilanne saattaisi muuttua. Menkää avioliittoleirille esimerkiksi. Unohda muut mietiskelyt ja nauti miehestäsi, rakkaus ei ole tunne, se on tekoja.

Kaikki olivat ns. ulkoisia seikkoja ja mikään ei todella kertonut ap:sta itsestään mitään.



Surulliseksi tulin siitä, että ikää on vähän, lapsi on tosi pieni eli parisuhdetta takana aika vähän ja jo on katseltu uusi mies valmiiksi. Ohimennen mainitaan, että mies yrittää kovasti.



Mitenkäs on oma yrittämisesi? Miten olet yrittänyt ilahduttaa miestä? Parantaa parisuhdetta?



Oletteko käyneet pariterapiassa?



Itse en tietenkään luopuisi parisuhteesta noin vähän yrittämisen jälkeen ja varsinkin kun lapsikin on noin pieni. Mitään todellisia ongelmia teillä ei ole - paitsi se, että piti tehdä lapsi ilmeisesti suhteeseen, jossa et ole kovin tosissasi. Se tosin kertoo siitä, että et ylipäätään osaa/viitsi sitoutua kunnolla ja lopullisesti. Varmaan tämä uusi mieskin olisi vain hetken huuma ja taas seuraavaa miestä ja uutta lasta pukattaisiin hetken kuluttua...



Koen tilanteesi lähinnä naurettavana. Suhteessasi ei ole mitään vikaa, mutta sinussa on. Suosittelen ainakin jonkinlaista terapiaa, että et toistele samoja virheitä suhteesta toiseen ja että ehkä näkisit joskus sen oman olon ja oman navan yli.

Jos mies eroaisi noista syistä. Aika haloo nousis.