30v ystäväni ei ole koskaan edes seurustellut. Ikuinen vanhapiika?
On etsinyt elämänsä miestä viimeiset 15v. Ollut välillä ihastunut, muttei mikään ole koskaan edennyt.
Omasta mielestäni odottaa mieheltä aivan käsittämättömiä asioita. Elää jossain satumaailmassa ja odottaa virheetöntä ja täydellistä miestä, joka ensitapamisella vie jalat alta ja on vastaus kaikkiin kysymyksiin, ongelmiin, haluihin, toiveisiin.
Alkaa jo ärsyttää, kun joka ikisellä tapaamiskerralla valittaa sitä, ettei ole miestä. Mistään muusta ei enää voi puhua.
Onko joku ollut 30-vuotiaaksi asti sinkku ja sen jälkeen vielä löytänyt miehen??
Kommentit (9)
sinkku. Tai oikeastaan sellaista vanhapoika-ainesta. Niin vaan löysi yllättäen naisystävän, meni naimisiin. Nyt heillä on lapsikin. Yli 30 v. oli, kun naisystävän tapasi.
Että löytääkseen mutta aika usein jokin tällaisessa henkilössä on parisuhteen kannalta haastavaa, ja siksi on muita epätodennäköisempää että löytää miestä.
Itse ole 37-vuotias joka en ole koskaan seurustellut. Mulla ei syynä ole kohtuuttomat vaatimukset vaan sosiaalisten tilanteiden kammo joka tekee minusta vaivaannuttavan ja tylsän keskustelukumppanin, minkä takia kukaan ei halua minuun syvemmin tutustua. En usko omalla kohdallani että tulen löytämään kumppania, enkä enää jaksa edes etsiä.
Mä olin sinkku aina 28-vuotiaaksi asti ja niin vaan onnistuin löytämään sen Oikean ja nyt ollaan viidettä vuotta yhdessä ja yhteinen lapsi. Ja oon niin kiitollinen että en kuunnellut kun 99,9% ihmisistä hoki mulle että otat nyt vaan jonkun ettet jää yksin...
Itse tiesin että en voi vaan tyytyä johonkin "ihan kivaan mieheen" koska tunnen itseni ja tiedän että jos ei heti ole sellanen jalat alta-fiilis niin ei se myöhemminkään tule --> suhde ei tule kestämään. Näin mun kohdalla.
Onneksi tämä jalat alta vievä mies tuli vastaan ja oli vielä kaikkea sitä mitä toivoinkin :) Eli ei kannata yleistää että kaikki 30-vee ovat liikaa toivovia vanhapiikoja.
sinkku. Tai oikeastaan sellaista vanhapoika-ainesta. Niin vaan löysi yllättäen naisystävän, meni naimisiin. Nyt heillä on lapsikin. Yli 30 v. oli, kun naisystävän tapasi.
Vierailija kirjoitti:
sinkku. Tai oikeastaan sellaista vanhapoika-ainesta. Niin vaan löysi yllättäen naisystävän, meni naimisiin. Nyt heillä on lapsikin. Yli 30 v. oli, kun naisystävän tapasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin sinkku aina 28-vuotiaaksi asti ja niin vaan onnistuin löytämään sen Oikean ja nyt ollaan viidettä vuotta yhdessä ja yhteinen lapsi. Ja oon niin kiitollinen että en kuunnellut kun 99,9% ihmisistä hoki mulle että otat nyt vaan jonkun ettet jää yksin...
Itse tiesin että en voi vaan tyytyä johonkin "ihan kivaan mieheen" koska tunnen itseni ja tiedän että jos ei heti ole sellanen jalat alta-fiilis niin ei se myöhemminkään tule --> suhde ei tule kestämään. Näin mun kohdalla.Onneksi tämä jalat alta vievä mies tuli vastaan ja oli vielä kaikkea sitä mitä toivoinkin :) Eli ei kannata yleistää että kaikki 30-vee ovat liikaa toivovia vanhapiikoja.
"Itse tiesin että en voi vaan tyytyä johonkin "ihan kivaan mieheen" koska tunnen itseni ja tiedän että jos ei heti ole sellanen jalat alta-fiilis niin ei se myöhemminkään tule --> suhde ei tule kestämään."
Mistä sen tiedät jos et ole kerran aiemmin kokeillut?
Vierailija kirjoitti:
On etsinyt elämänsä miestä viimeiset 15v. Ollut välillä ihastunut, muttei mikään ole koskaan edennyt.
Omasta mielestäni odottaa mieheltä aivan käsittämättömiä asioita. Elää jossain satumaailmassa ja odottaa virheetöntä ja täydellistä miestä, joka ensitapamisella vie jalat alta ja on vastaus kaikkiin kysymyksiin, ongelmiin, haluihin, toiveisiin.
Alkaa jo ärsyttää, kun joka ikisellä tapaamiskerralla valittaa sitä, ettei ole miestä. Mistään muusta ei enää voi puhua.
Onko joku ollut 30-vuotiaaksi asti sinkku ja sen jälkeen vielä löytänyt miehen??
Kuulostaa aika rasittavalta ihmiseltä jos elämässä ei ole kuin yksi asia. Ehkä on aika alkaa tavata kyseistä ihmistä vähemmän.
40-vuotiaana tajusi olevansa A-seksuaali.