Uusi isä pojalle, ahdistunut purkaus.

Olen nelikymppinen uusioperheellinen mies. Avovaimollani on edellisestä avosuhteestaan 12v ja 9v lapset. Tämän lisäksi suhteen aikana laitettiin alulle, nyt 6v lapsi. Miehellä ei ole minkäänlaista siittiötuotantoa, joten lapset ovat laitettu alulle hedelmöityshoidoilla, lahjoitetuilla sukusoluilla. Kaksi vanhinta lasta mies on tunnistanut, mutta nuorinta ei. Hän siis ei ole biologinen isä, mutta kahdelle vanhimalle juridinen kyllä.

Kun raskautta oli kestänyt muutaman kuukauden, mies otti ja lähti. Hän ei pitänyt aluksi yhteyttä lainkaan, eikä tähän nuorimpaan koskaan. Vuoden päästä erosta hän alkoi epäsäännöllisesti tapailla joitakin kertoja vuodessa näitä kahta vanhempaa. Nuorinta ei suostunut ottamaan, sanoen ettei lapsi merkitse hänelle mitään, eikä aio koskaan sitä luokseen ottaakaan, eikä minkäänlaista suhdetta luomaankaan.

isompiin lapsiin uhde jollain tasolla säilyi, vaikka välissä oli esim. puolentoista vuoden jakso, jolloin ei ottanut heitä lainkaan luokseen, selittäen, vain vaikeaa elämäntilannettaan.

Minä astuin kuvioihin mukaan, nyt 6 vuotiaan ollessa 2 kuukautta. Minulla oli tuliaisina luonani asuva 1,5 vuotta vanha lapsi. He kasvoivat yhdessä kuin kaksoset, ja minä hoidin heitä yhtälailla, niinkuin tietenkin näitä vanhempia lapsiakin. Avovaimoni kanssa keskusteltuamme, päädyimme siihen, että minua kutsutaan isäksi molemmille. Ja näin olemme toimineet kuusivuotta. Olen ollut isänä pojalle neuvolat, päiväkodit, vanheimpainillat ym. Harva se viikko saa poika kuulla, että kyllä tunnistaa heti kenen poika on, kun on niin isänsä näköinen.

Lapsen biologista isäähän ei voi selvittää tuntemattoman luovuttajan takia, ja poika pitää tietenkin minua täysin isänään. Tämä avovaimoni entinen mies on hänelle vain isompien sisaruksien isä. Ja kun mies hakiessaan isompia lapsia, on nähnyt poikaa, niin on vain tervehtinyt, niinkuin kuka tahansa vieras.

Mutta nyt yllättäen tänä vuonna, on ensinnäkin innostunut ottamaan 12v ja 9v enemmän, mikä on ollut tietenkin mieluisa yllätys kaikille ja olemme yrittäneet joustaa ja tukea tapaamisia kaikin tavoin. Isältä paluu kiukut ovat olleet aikamoisia, mutta olemme suhtautuneet niihin rauhallisesti ja asiaan kuuluvina. yhtäkkiä lapset ovat alkaneet puhua, että heidän isänsä on myös 6v isä. ja pian mies ottikin avovaimooni yhteyttä ja vaati saada yhtäkkiä ja yllätten olla isä myös tälle, jo raskausaikana hylkäämälleen lapselle, jolle hän ei ole biologinen isä, eikä juridinen, eikä myöskään sosiaalinen.

Ja järkytyksekseni avovaimoni suostui tähän. En voinut uskoa korviani. Olo on todella petetty ja surullinen. En kykene edes miettimään mitä lapsi tästä kaikesta ajattelee, ja mitä se aiheuttaa hänelle.

En tiedä olenko niin hyvä ja vahva ihminen, että jaksaisin jatkaa tästä eteenpäin täysin normaalisti ja samalla tavoin arkea pyörittäen, niinkuin avovaimoni odottaa. Hän ei ymmärrä, miten tämä vaikuttaisi perheemme elämään ja miksi se aiheuttaisi mitäänb muutoksia. Ei, vaikka vanhimmat lapset ovat oirehtineet vuosien aikana rajustikin. Ja nyt pitäisi vielä yksi lapsi, joka kokee olevansa ehjästä perheestä, saada samaan kahden kodin ruljanssiin. En todellakaan tarkoita dissata yksinhuoltajia, tai kahden kodinperheitä, mutta avovaimoni ja hänen entisensä sotkuisa ero ja ailahtelevuus lasten tapaamisissa, ovat tuoneet melkoisia myrskyjä meidän elämäämme. Välillä tuntuukin, että joku on rikkonut pari huonekalua, joita minä liimaan yhteen, ja välillä sama ihminen käy potkimassa niitä lisää rikki.

Sydäntäni särkee sotkea poika tähän kaikkeen, ja luopua isyydestä. olin ehkä tyhmä ja naivi kun lähdin koko kuvioon, ja nyt oloni onkin melko kyyninen, enkä oikein jaksa uskoa suhteemme jatkoon, ainakaan tällä tavoin.

Kiitos kun sain vuodattaa tämän tänne. en ole puhunut näistä asioista tai tunteistani kenellekään.