Meneekö lapsen itsetunto,
jos isä "vitsailee" lapselleen tyyliin "sinä et voikaan kiivetä tuon kiven päälle, kun sinun jalkasi ovat kuin keitettyä makaronia"? Tai "vienpä tämän roskapussin itse, kun ei se noin laiskalta kuitenkaan onnistuisi". Molemmat tietävät isän olevan väärässä. Isä käyttää kuitenkin tuon tyylisiä vähätteleviä ilmauksia usein ja luulee itse olevansa jotenkin hauska.
Ovatko vitsin varjolla kerrotut jutut jotenkin viattomampia? Miten reagoisit sivullisena, jos sattuisit kuulemaan tuollaisen kommentin.
Kommentit (2)
asteikäiset eivät ymmärrä ironiaa. Toisaalta tuollainen sanailu kuulostaa todella tympeältä varmasti isommankin lapsen mielestä - ja minun, mä e n jaksaisi kuunnella tuollaista kauaakaan. Sinun kannattaisi puhua asiasta miehelle nyt tiukkaan sävyyn. Ja jos ei mene perille, puhua lapsille (jos ovat jo isompia) ja päättää heidän kanssaan, että alatte kaikki puhua miehelle samaan sävyyn takaisin. Luulisi typerämmänkin miehen ottavan onkeensa.
Lapsen äitinä puolustaisin lasta, ulkopuolisena kehuisin niissä asioissa missä itse huomaan onnistumisia.