kymmenvuotiaani hakkasi mua kun jouduin antamaan pelikieltoa.
Ei ole tätä taas tapahtunut yli vuoteen, mutta kun keskustelu ei riitä ja joutuu antamaan jonkun rangaistuksen kävi tässä näin. Lopetti vasta kun menin vessaan lukkojen taakse piiloon. Ei lopeta vaikka sanon että lopeta. Mihin tässä vielä joskus joudunkaan.. agressiivinen ei ole siis luonteeltaan, mutta osaa näköjään yhä kilahtaa. Ja alkaa olla iso myös, pelkäsin jo että satuttaa oikeasti..
Kommentit (13)
Et selviä yksin.
Pyydä apua, murkkuikä vasta tulossa.
jos et pärjännyt muuten kuin pakenemalla vessaan. Heippa Porvooseen!
jos siellä pojallekin voitais opettaa vihanhallintaa. eihän se ole normaalia, että sun pitää mennä omaa lasta vessaan piiloon. vai pitäiskö pelit lopettaa kokonaan ? mitäköhän siitä seurais ..
Missä on vanhempien kunnioitus, jos lapsi hakkaa äitiään? En todellakaan voisi kuvitella omien poikieni tekevän moista. Kuulostaa siltä ettet ole uskaltanut asettaa lapselle tarpeeksi rajoja. Olet aina yrittänyt kompromisseilla päästä ristiriitatilanteista ettei vaan tulis lapselle paha mieli. Tästä kertoo tuo että rangaistuksia ei ole annettu vuoteen. Kyllä meidän villit pojat saa rangaistuksia monta kertaa kuukaudessa. Tai ei oikeastaan enää, mutta ennen saivat.
Tänä viikonloppuna on moni asia kärjistynyt kaverijuttuja myöten. Totta on että joskus joustan ja aina en jaksa ajatella seurauksia. Lapsi on haastava ja hyvin on yritetty kasvattaa tähän asti, koulussa ei ongelmia ole ollut tänä lukuvuonna. Mä en ala selittää ja puollustella itseäni enempää vaan kaadoin pahan mieleni tästä riidasta tänne likakaivoon mihin anonyyminä sen voin tehdä. Olisinpa toivonut että joku sanoisi että koita jaksaa, kyllä se taas siitä, mutta turha on täältä tukea odottaa, kaikki on aina äidin syy ja vika!
ap
kasvatuksen tulosta.
peiliinkin voi kattoa.
piti mennä vessaan lukkojen taa? Mikset heittänyt lasta sinne lukkojen taa rauhoittumaan??
Tuon hakkaamisen jälkeen pelikielto loppukuuksi! Raivotkoon miten paljon haluaa, mutta lapsen on opittava, että KOSKAAN ja EI MISSÄÄN TILANTEESSA saa käydä toiseen käsiksi väkivaltaisesti.
Tee ensin selväksi itsellesi millaiset rajat lapsella pitää olla. Tee sen jälkeen myös lapselle rauhallisesti selväksi hänen rajansa. Selvitä myös mitä seuraa siitä, jos sääntöjä rikotaan. Pidä aina, joka tilanteessa kiinni rangaistuksista. Älä lipeä niistä ikinä (ainakaan vuoteen). Tällä tavoin sinulla on ehkä vielä toivoa lapsesi kanssa. Mikäli et aseta lapsellesi rajoja nyt, olet kasvattamassa häiriökäyttäytyjää.
Rajat ovat rakkautta.
Ps. Minun 9-vuotias tyttöni myös saa joskus raipparin, kun joutuu pois koneelta. Tällöin pidämme parin päivän tauon kaikista sähköisistä medioista. Lapsi tietyst vastustaa tätä, mutta me tiedämme mikä lapselle on parhaaksi. Lapsi keksii muuta puuhaa: ulkoilee kavereiden kanssa enemmän, keksii kivoja leikkejä siskon kanssa, askartelee, lukee...
ite olen 158cm pitkä ja jos mun 10v kummipoika rupeis mua hakkaan niin varmasti menisin vessaan lukkojen taa... itellä 4v tyttö ja häntäkin on vaikea välillä käsitellä kun on 104cm pitkä...
Puhut asiasta sen lapsen kanssa ihan ensiksi. Istutat pöydän ääreen, tarjoat vaikka kupin kaakaota ja sanot suoraan, että olet äärimmäisen järkyttynyt ja hyvin pettynyt lapsesi toimintaan. PUhu hiljaisella ja rauhallisella äänellä mutta älä anna lapsen keskeyttää tai lähteä pöydästä ilman että sanot hänelle selväsanaisesti, että perheenne ja nimenomaan lapsi tarvitsee apua ja että sinä olet sitä nyt hakemassa ja jos lapsi ei suostu edes kuuntelemaan sinua tässä tilanteessa, niin soitat lastensuojeluun tältä istumalta ja vaadit, että joku hakee lapsen pois.
Jos lapsesi suostuu kuuntelemaan, kerrot hänelle, ettei kenelläkään ole mitään oikeutta käydä käsiksi toiseen ihmiseen, että se on lailla kielletty ja siitä joutuu vastuuseen. Jos lapsesi käyttää väkivaltaa (ja kerro hänelle, että se on väkivaltaa) sinua kohtaan, hän tulee käyttämään sitä tulevaisuudessa myös tyttöystäväänsä, vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Ehkä hänenkin elämänsä päättyy niin kuin näiden perhesurmien miesten. Älä välitä, vaikka menee äärimmäisyyksiin, sinun tehtäväsi on saada lapsesi tajuamaan, että hänen käytöksensä on epänormaalia, vaarallista ja välitöntä puuttumista vaativaa. Että sitä ei lakaista maton alle, siitä ei hyssytellä eikä se jää rankaisematta.
Heti maanantaina yhteys kouluun kuraattorille. Pyydä lapselle aikaa koulupsykologille. Kysy kuraattorilta neuvoja. Luultavasti pyytää sinua soittamaan perheneuvolaan ja antaa numeron. Soita. Hae apua. Lapsestasi on tulossa vaimonhakkaaja äidinhakkaajan lisäksi. Et kai halua vanhuksena pelätä, että oma lapsesi hakkaa sinut, jos et anna rahojasi hänelle?
Jos lapsesi edelleen käyttäytyy uhkaavasti, ei suostu kuuntelemaan eikä ota puheitasi tosissaan, soita samantien lastensuojelun päivystykseen. Sinä et voi olla peloissasi omassa kodissasi ja omaa lastasi, ja sinun on näytettävä lapsellesi, että asia ei jää tähän. Ei enää. Jos jää, ongelmat jatkuvat loputtomiin ja pahenevat. Ja sitten se on sinun syysi.
Tsemppiä. Avun hakeminen on rankkaa, mutta selviät siitä, ja ennen kaikkea lapsesi selviää.
että sen pelikoneen voisi laittaa riippulukolliseen kellarikomeroon varastoon kunnes lapsi on ymmärtänyt ja oppinut normaalin käytöksen rajat.
Enemmän ulkoilua, liikuntaa ja yhteistä puuhaa ohjaavan, turvallisen aikuisen kanssa. Paljon keskusteluja lapsen kanssa.
näitä meillä aina myös noudatetaan, puhun rauhallisesti pojalle, ja niin puhuin illalla kun oli rauhoittunut. Tilanne on mennyt tämmöiseksi siksi että puolisoni, joka mielummin välttää konflikteja, on ollut kevään enemmän kotona vastuussa mun työkiireiden takia ja on pojan kanssa "kaveria". Rajoittaa kyllä, mutta myös joustaa pikkujutuissa. Sieltä on lähtenyt liikkeelle tämä vyöry joka kärjistyi tänään, en ollut aiemmin osannut puuttua napakammin. Myös mies on puhuteltu ja kasvatuskeskusteltu. Pojan kanssa puhuttiin kunnioittamisesta ja siitä että myös me kunnioitamme häntä ja uskallamme antaa vapauksia jos voimme luottaa.
ap