Miksi odottavaa äitiä ei kuunnella?

Eli valittaa ja tietää kaikesta kaiken. Kaikkien pillin mukaan ei voi tanssia. Käynnistyksessä riskejä on kuitenkin enemmän kuin muuten. Ja ison lapsen on parampi syntyä itsestään alkaneilla supistuksilla kuin "keinotekoisesti" aiheutetuilla.



Ja sitten vielä kysymys. Miten voit tietää hedelmöityshetken? Se tiedetään vain ns koeputkihedelmöityksessä. Vaikka tietäisit seksikerran, niin ei se tarkoita, että tiedät hedelmöityshetken. Munasolu voi elää n 2 vrk:tta ja siittiöt n 5 vrk. Joten vikaan voit mennä liki viikolla.

ja millä raskausviikoilla?

kuunnella, koska valtaosa vauvoista syntyy viikon 40 + jälkeen. Meilläkin on kolme vauvaa ja kaikki syntyneet lasketun ajan jälkeen vähemmän ja enmmän:



1. 41+3 3860

2. 43+1 pyysin ja rukoilin käynistystä viimeisen viikon, mutta aina oli kiiresimpiä kun me panoi 4660

3. 42+1 painoi 4350



Kaikki vauvat syntyneet sponttaanisti. Ei tippoja tai muitakaan "apukeinoja" ei edes kalvojen puhkaisuja.

Minulla on kivuton avautumisvaihe ja pelkäsin kakkosen synnytystä yli kaiken. Ilmoittauduin Haikaranpesään yksilöllisyyden vuoksi. He näennäisesti kyllä kuuntelivat minua. Sain luvan tulla synnärille, kun siltä tuntuu.



Sitten kun kivut tulivat, kun oli 8 cm auki ja lapsi syntyi kolmella ponnistuksella, kun kalvot puhkaistiin, niin kaikki hokivat, etteivät olisi uskoneet, että minä synnytyän. Koska naamastani ei olisi ikinä arvannut, että minä todella synnytän.



Tarina on pitempi kuin tämä, mutta silti - miksi minun kokemustani ei uskottu? Jos synnytykseni olisi käynnistynyt kotona ja yöllä, minä olisin vain nukkunut. Eikä ambulanssikaan olisi ehtinyt paikalle.

Mulla osittain sama kokemus. Mulla on perussairauuksieni vuoksi vaikeat raskaudet ja toinen lapseni kuolikin kohtuun 38. viikolla. Minusta tuo raskaus ja vauva oli jotenkin erilainen, mutta se tunne ja aistimus eivät riittäneet, kun esim. sydänkäyrä ja virtaukset olivat moitteettomia.



Nyt tässä kolmannessa raskaudessa minua ja tuntemuksiani on kyllä kuunneltu hyvin tarkkaan ja olen voinut esimerkiksi itse määrittää seurantavälin.

lääkäri totesi, että jos synnytyksen käynnistää ison vauvan pelossa, niin se täytyisi oikeastaan käynnistää jo ennen laskettua aikaa. Sen jälkeen asialla ei ole oikeastaan merkitystä, koska keskimäärin vauvat kasvavat hurjasti juuri ennen la., mutta todella vähän jos ollenkaan lasketun ajan jälkeen. Itse synnytin ekan yliaikaisena, paino 4300g, ja toisen käynnistettynä (muista kuin painosyistä) ennen laskettua päivää, paino 4200g ja eka oli huomattavasti helpompi synnytys. Vaikka oli siis ensisynnytys.

Siis mä tiedän, että olo loppuvaiheessa on veemäinen. Harvoin läheskään raskauskipuihin kuitenkaan runsas rasitus tai liikkuminen auttaa, vissiin melkein päinvastoin.



Suomessa kun sikiön koko ei yleensä ole käynnistysperuste, koska ison lapsen synnytys spontaanisti käynnistyneessä synnytyksessä tiedetään sujuvan paremmin - siis kuin käynnistetyssä. Käynnistykselle on aina joku lääketieteellinen peruste, joka liittyy äidin tai sikiön terveydentilaan.



Itse olen saanut 3 kertaa käynnistyksen, ekan kerran raskaustoksemian takia (uhkasi terveyttä), kaksi kertaa lapsiveden vähyyden takia.



Siis toki on tylsää, että olo on tukala ja yli menee :( Joskus pitää hoitoon pääsemiseksi vetää niistä naruista, mitä kuunnellaan. Esim. "sikiö ei liiku normaalisti". Toki hiukka hankalaa, jos sikiö oikeasti jumppaa kuin viimeistä päivää ja porskuttaa.