Lisääntyykö muiden vammojen riski downin lisäksi yli 35v? Uskallanko vielä tehdä vauvan 37v??

Aika paljonhan noita on suakin vanhempia äitejä.

t.1 v tytön ikionnellinen39 v äiskä =)

Nykyään on tosi hyvät seulonnat ja sinulla on täysi oikeus keskeyttää raskaus, jos lapsi osoittautuu esim downiksi.



Np- ultra antaa osviittaa, istukka- ja lapsivesinäytteet voidaan ottaa ja 4D- ultra seuloo tosi hyvin (mene yksityiselle korkeatasoiselle gynelle). Mulle erittäin kuuluisa lääkäri lupasi pelkän 4D- ultran ja lapsen nänäluun rakenteen perusteella, että 99% varmuudella ei ole down. Ja terve tuli. Kävin myös kaikki muutkin seulonnat.



Tosin ikää oli silloin vain 33 mulla.



Mä tekisin vielä neljännen jos mies suostuisi. Jos nyt tärppäisi olisin 36 lapsen syntyessä. Kävisin taas kaikki seulonnat. Toki toivoisin sydämeni pohjasta tervettä lasta, mutta olisin sillä asenteella liikkeellä, että keskeyttäisin raskauden, jos lapsi olisi vakavasti sairas. Ei siis minkään huulihalkion vuoksi =)

Ikää olisi 37 lapsen syntyessä, jos tulisin seuraavan puolen vuoden sisällä raskaaksi... Esikoinen ja ainokainen on 2-vuotias ja olen alkanut miettiä yhä enemmän kuinka hienoa olisi jos lapsella olisi sisarus. Mutta kieltämättä ikä vaivaa jo sen verran että ajatus terveestäkin vauvasta vähän hirvittää, mutta ajattelisin että jaksan sen vuoden kuitenkin jollain ilveellä, mutta ajatus vammaisesta lapsesta on niin uuvuttava että se lykkää päätöstä käynnistää toisen lapsen yritys. Tiedän että rakastaisin sairastakin lasta raastavan paljon, mutta minun on tunnustettava voimavarojeni rajallisuus siinä että en näe perheemme selviävän ehjänä tilanteesta, jos toinen lapsi olisikin vaikeasti vammainen. Toivon oikeasti etten pahoita tällä kenenkään mieltä, joka ehkä on tällaisessa tilanteessa. Onko teillä tietoa muiden kuin downin syndrooman esiintyvyyden yleistymisestä yli 35-vuotiailla äideillä? "Uskallanko" vielä lapsentekoon?

mitä tarkoitat "en näe perheemme selviävän ehjänä..." Siis perheenne hajoaa jos lapsenne on vaikeasti sairas / vammainen?

En suosittele lapsen "tekoa" teidän olosuhteissanne. Ajattelepa jos teillä olisikin kaksi lasta... molemmat saattaisivat sairastua / vammaantua.

Ja kyllä, arvasit oikein, pahoitin mieleni. Ihmiset kyllä yrittävät yleensä selvitä siitä mitä elämä tielle antaa, eivätkä luovuta jo valmiiksi "omille (heikoille) voimavaroilleen".

Jo syntyneen lapsennekin puolesta suosittelen että pidätte perheenne sen kokoisena, että se hajoamatta kestää mahdollisen sairauden / vammankin perheessä.

raskauteen, synnynnäisiin poikkeavuuksiin sekä synnytykseen liittyvät riskit kasvavat äidin iän myötä. Useimmat merkittävästi vasta 40-vuoden jälkeen.

se ei ollut tarkoitukseni. Meillä ei ole ollut helppoa esikoisenkaan kanssa ja minulla on lisäksi omia ongelmia terveyden kanssa. Minusta on vain oikein kaikkia, myös esikoista, kohtaan miettiä jo valmiiksi omia voimavarojaan. En ole varma jaksaisinko uudelleen vauvavaihetta terveenkään lapsen kanssa, ja pelko ikäni aiheuttamista riskeistä todella kalvaa minua. Keskustelupalsta tuntui paikalta, jossa tällaista asiaa voisi punnita puolueettomasti.

ap

Ikää olisi 37 lapsen syntyessä, jos tulisin seuraavan puolen vuoden sisällä raskaaksi... Esikoinen ja ainokainen on 2-vuotias ja olen alkanut miettiä yhä enemmän kuinka hienoa olisi jos lapsella olisi sisarus. Mutta kieltämättä ikä vaivaa jo sen verran että ajatus terveestäkin vauvasta vähän hirvittää, mutta ajattelisin että jaksan sen vuoden kuitenkin jollain ilveellä, mutta ajatus vammaisesta lapsesta on niin uuvuttava että se lykkää päätöstä käynnistää toisen lapsen yritys. Tiedän että rakastaisin sairastakin lasta raastavan paljon, mutta minun on tunnustettava voimavarojeni rajallisuus siinä että en näe perheemme selviävän ehjänä tilanteesta, jos toinen lapsi olisikin vaikeasti vammainen. Toivon oikeasti etten pahoita tällä kenenkään mieltä, joka ehkä on tällaisessa tilanteessa. Onko teillä tietoa muiden kuin downin syndrooman esiintyvyyden yleistymisestä yli 35-vuotiailla äideillä? "Uskallanko" vielä lapsentekoon?

mitä tarkoitat "en näe perheemme selviävän ehjänä..." Siis perheenne hajoaa jos lapsenne on vaikeasti sairas / vammainen?

En suosittele lapsen "tekoa" teidän olosuhteissanne. Ajattelepa jos teillä olisikin kaksi lasta... molemmat saattaisivat sairastua / vammaantua.

Ja kyllä, arvasit oikein, pahoitin mieleni. Ihmiset kyllä yrittävät yleensä selvitä siitä mitä elämä tielle antaa, eivätkä luovuta jo valmiiksi "omille (heikoille) voimavaroilleen".

Jo syntyneen lapsennekin puolesta suosittelen että pidätte perheenne sen kokoisena, että se hajoamatta kestää mahdollisen sairauden / vammankin perheessä.

Vauva on neljäs lapsemme. Toki minuakin mietityttää, että onko lapsi terve jne., mutta niin se on ollut myös jokaisessa aiemmassa raskaudessani. Pakko sitä on vain uskaltaa, toivoa ja luottaa. Oma lapsi on kuitenkin rakas, vaikka ei olisikaan täysin terve.

olisi voinut olla omani, mietin juuri ihan samoja asioita! Täytin juuri 37 vuotta, esikoinen on reilu 4-vuotias ja toista tekisi mieli, mutta voimavarojen riittävyys erityistilanteissa on juuri se, joka itseänikin mietityttää. Eli en osaa ap sinulle mitään sen kummempaa vastata, vaan ainoastaan sanoa, että et ole ainoa, joka miettii noita asioita!

Useimmat sairaudet ja vammat eivät riipu äidin iästä. Muistakaa, että vain pieni osa mahdollisista vakavistakaan vammoista selviää seulonnoissa. Jos on sitä mieltä, että lapsen vamma olisi perheelle katastrofi, kannattaa miettiä todella tarkkaan alkaako hommaan ollenkaan.

Voimavarojaan voi parantaa, apua voi hankkia. Itse olen neljän terveen lapsen äiti. Olen välillä ollut todella uupunut, mm. miehen matkatyön ja uniongelmien vuoksi. Olen kuitenkin onnellinen, että uskalsin raskautua vielä 38-vuotiaana.

Minulla kuopus syntyi, kun olin 38-vuotias. Ajatus iän vaikutuksesta vauvaan mietitytti kyllä, mutta kysyttyäni asiaa käydessäni äitipolilla minulle sanottiin, että riskit kasvavat huomattavasti vasta yli 40-vuotiailla äideillä. Terve kuopuksemme on nyt vilkas taapero :)