Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Miksi joiden vapaaehtoinen lapsettomuus on monelle äidille niin kova paikka?
06.03.2011 |
Siis kysyn ihan ystävällismielisesti, kun olin eilen ulkona kaverini kanssa, joka on lapseton. Hän puhui siitä, miten on kokenut monen äidiksi tulleen ystävänsä kohdalta melkein suuttumusta siitä, ettei hän halua lapsia. Siis ihan kuin se, että joku on lapseton, olisi äidille henkilökohtainen loukkaus.
Selitin hänelle äidiksi tulemisen hormoniryöpystä tms mutta jäin itsekin miettimään, että mistähän se johtuu?
Kommentit (19)
jotka eivät aio hankkia lapsia. Ei minusta asiassa mitään ihmeellistä ole enkä ole heitä lastentekoon patistanut.
Molemmat pariskunnat ovat auttaneet läheisiään lastenhoidossa eli tulevat kyllä toimeen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vapaaehtoisesti lapseton keski-iän ylittänyt nainen, itse olen suurperheen äiti ja tulemme loistavasti toimeen keskenämme. Eivät elämänarvot tai luonteenlaatu ole lapsista tai lapsettomuudesta kiinni.
eipä se multa ole pois jos joku on lapsia tekemättä. Silti huvittaa kun joku 20-30v julistaa ettei ikinä "hanki" lapsia, kun elämä voi vielä suuttua mihin suuntaan vaan.
jotka voivottelevet 50 lähestyessä, et olis sittenkin pitäny ne lapset hommata aikanaan. Huomaavat, että melko yksinäiseksi muuttuu elämä.
Mutta en siis väitä, että kaikki näin kokisivat.
Entä mikä ihme on ystävällismielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko sitten hänelle, etä vielä se sinunkin mielesi muuttuu? Muissa asioissa kun ei ole kohteliasta tyrmätä toisen mielipiteitä ja valintoja noin. Vai miltä kuulostaisi tällainen? "Saatathan sinä nyt ajatella, että haluat tehdä tuota työtä loppuikäsi ajan." "Kyllä teillekin vielä tulee autokuume." "Nyt parikymppisenä tietysti luulet, että olet poikaystäväsi kanssa vielä kymmenen vuoden päästä."
Olen 38-vuotias, mutta ilmeisesti niin nuori, että mieli varmasti muuttuu, kunhan vähän kasvan vielä...
vain vähän ärsyttää. Painotetaan, miten lapset haittaavat työntekoa, vapaa-ajan rientoja kuten reissaamista ja harrastuksia, vaikka eihän se ole kuin järjestelykysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden lapsellisten pinnalliset selitykset vain vähän ärsyttää. Painotetaan, miten lapset haittaavat työntekoa, vapaa-ajan rientoja kuten reissaamista ja harrastuksia, vaikka eihän se ole kuin järjestelykysymys.
...siis piti tietysti kirjoittaa että "lapsettomien" eikä "lapsellisten" tuohon otsikkoon.
Inhoan tuollaista! Siis oikeasti! Siihen sisältyy mielestäni niin vahva itserakkaus ja sellainen toisen alentaminen lapsen tasolle.
Muistan kun olin vielä opiskelija, ja olimme tyttöporukalla istumassa iltaa. Seurueessa kaikki muut "seurustelivat vakavasti", itse olin juuri tavannut erään pojan, josta myöhemmin sitten tuli aviomieheni.
Muut jauhoivat jostain talohaaveistaan jne, ja itse sanoin jossain välissä, että mun intresseissä tuo omakotiasuminen ei kyllä ole. Eräs tosi ärsyttävä muija katsoi minua silleen hyväntahtoisesti hymyillen (niinkuin katsotaan lasta, joka on sanonut jotain hassua) ja sanoi, että "kyllä se sinunkin mieli muuttuu, kun alat seurustella vakavasti". AAAAARGH! Siis todella ärsyttävää!
Voin kertoa, että ei ole vielä kahden aviovuoden jälkeenkään muuttunut. Edelleenkin haluan asua kaupungin keskustassa kerrostalossa:D
Ja nyt tähän tulee joku länkyttämään, ettei toisten arvostelua saa ottaa tosissaan. Voin sanoa, että jos oikeasti kokee jatkuvaa ihmettelyä/arvostelua/taivastelua omista elämänvalinnoistaan, niin kyllä se alkaa rasittamaan.
Kerrotko sitten hänelle, etä vielä se sinunkin mielesi muuttuu? Muissa asioissa kun ei ole kohteliasta tyrmätä toisen mielipiteitä ja valintoja noin. Vai miltä kuulostaisi tällainen? "Saatathan sinä nyt ajatella, että haluat tehdä tuota työtä loppuikäsi ajan." "Kyllä teillekin vielä tulee autokuume." "Nyt parikymppisenä tietysti luulet, että olet poikaystäväsi kanssa vielä kymmenen vuoden päästä."
Olen 38-vuotias, mutta ilmeisesti niin nuori, että mieli varmasti muuttuu, kunhan vähän kasvan vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut, että niistä pareista, joista molemmat on vapaaehtoisesti lapsettomia, puhuttais kaveripiirissä arvostellen. Asia on sitten ihan eri, jos on niin että toinen heistä haluaa lapsia ja toinen ei, koska se on niin iso kriisi että näkyy ulospäinkin.
vain vähän ärsyttää. Painotetaan, miten lapset haittaavat työntekoa, vapaa-ajan rientoja kuten reissaamista ja harrastuksia, vaikka eihän se ole kuin järjestelykysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain vähän ärsyttää. Painotetaan, miten lapset haittaavat työntekoa, vapaa-ajan rientoja kuten reissaamista ja harrastuksia, vaikka eihän se ole kuin järjestelykysymys.
Ja omalla kohdallani se lapsettomuus on osittain ollut ihan vapaaehtoistakin. Nyt kun alan lähestyä kolmea kymppiä, niin joku ratkaisu on kohta siis tehtävä.
Mutta siis noihin pinnallisiin syihin: uskon että valtaosa aikuisista ihmisistä on pohtinut asiaa huomattavasti syvemmin, ja lapsettomuus johtuu siitä, ettei esimerkiksi koe mitään tarvetta tulla äidiksi (omalla kohdallani näin). Syyt ovat siis syvemmällä kuin noissa mainitsemissasi asioissa, mutta ne on helppo pukea noin. Ymmärrätkö? Joku kysyy, miksi olet lapseton? Siihen on helpompi vastata jotenkin kevyesti matkustamisen helppoudesta, kuin alkaa syvemmin ruotimaan omaa olemassa oloaan ja sitä, kokeeko tarvetta jatkaa sukuaan jne. Tottakai jokainen ymmärtää, että lasten kanssa voi elää ihan normaalia elämää, ei se siitä ole kiinni.
Oma kokemus on että vapaaehtoisesti lapsettoman tulee jotenkin perustella valintaansa. Siis jos sanoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton, väistämättä tulee kysymys "miksi?". Mihin on hyvänä esimerkkinä tuo yksi vastaus, jossa ärsyynnytään pinnallisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole tarpeen kommentoida mitenkään. Jokaisen oma valinta onko lapseton vai lapsellinen ja kuinka monta lasta hankkii.
vapaaehtoisesti lapsettomiin jos en nyt aggressiivisesti, niin epäuskoisesti. Heidän haluttomuutensa saada lapsia oli niin järjetöntä minun näkökulmastani, etten kyennyt ymmärtämään sitä millään tasolla. Itselläni oli aina ollut selvä tunne, että elämäni ei ole täysi ilman omia lapsia, joten kyseisen tunteen puuttuminen tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Sitten luin netistä useampien henkilöiden kertomuksia elämästään ja pian vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuikin ihan normaalilta vaihtoehdolta.
olen sinäänsä väärä henkilö vastaamaan tähän, koska minua ei ärsytä. Tunnen useamman lapsettoman parin, eikä minua haittaa/kiinnosta heidän valintansa. En tosin edes tiedä ovatko tällaisia vapaaehtoisesti lapsettomia vai meinaavatko joskus hankkia lapsia..
Mutta asiaan. Minulla on eräs kaveri, jonka kanssa välit ovat alkaneet rakoilla viime vuosina. On nimittäin tällainen vapaaehtoisesti lapseton ja julistaa sitä hyvin kärkkäästi. Kritisoi mm. meitä jotka olemme lapsia hankkineet ja puhuu meistä säälien. Asenteensa huokuu lapsivihamielisyyttä ja halveksuntaa meitä äiti-ihmisiä kohtaan. Hän siis mitä todennäköisimmin ajattelee juuri niin, että me kadehdimme häntä emmekä voi hyväksyä hänen valintaansa. Kyllä voisimme, jos käyttäytyisi asian suhteen asiallisesti. Tuollainen siis vaan ärsyttää.
suomenruotsalaisen toimittajan, Mikaela Sonckin keräämiä tarinoita lapsettomuudesta, niin vapaaehtoisesta kun ei-vapaaehtoisesta. Hän itse kertoo olevansa lapseton sairaudesta johtuen mutta on totesi että lapsettomus on monella tapaa tabu oli sen syy mitkä vaan. Kirjaa saa vissiin vaan ruotsiksi ja sen nimi on Utan (Ilman).
Meillä on vauva ja toinen syntyy kesällä. Ystäväpiiriini kuuluu pariskunta, joka ei halua lapsia, keskittyvät matkusteluun, hyvään ruokaan, laatuviineihin ym. Eräs toinen lapseton ystäväni hankki sterilisaation heti 30-vuotiaana, jolloin se lain mukaan on sallittu iän perusteella. Asiasta nyt n 15vuotta eikä ole katunut hetkeäkään.
Minua ei haittaa lainkaan ystävieni ratkaisut. Miksi ihmeessä joitakin haittaa?
Alue: Aihe vapaa
että seurustellaan, mennään naimisiin, tehdään lapsia. Piste.
Elämä on kuitenkin jokaisella ihmisellä erilainen, sitä ei käydä yhdellä lauseella läpi.
Jokainen saa valita elämänsä polun itse, mutta jos se eroaa yleisestä ajatusmallista, niin enemmistö on ihmeissään, koska ovat epävarmoja omissa valinnoissaan. Jos he ovat varmoja ja hyvän omantunnon omaavia, he kestävät paremmin erilaisuutta ja myös ymmärtävät sitä.