Hyvät ihmiset. Olen synnyttänyt 3 lasta mutta en ole tiennyt kivusta mitään!

yli 4 kg vauvat tein. En mitään epiduraaleja pyytänyt eikä niitä olis enää kerinny antakkaan.

kestän synnytyskivun paljon paremmin, kuin pitkäaikaisen säryn, joka ei lopu... Reumakivut parhaillaan ylittävät kaikki muut, eikä tietoa, että loppuisivat joskus... Nyt onneksi toimiva lääkitys ja elämä hymyilee taas:)



Voitko tarkistuttaa lääkkeesi, voisitko saada jotain muuta/vahvempaa? Lääkkeissä on eroja. Ja kun en tiedä peräpukamaleikkauksesta mitään, niin kannattaa varmaan ottaa yhteyttä ja kysyä, onko kipu normaalia vai kertooko esim. jostain tulehduksesta? Tsemppiä, onneksi vaivan pitäisi kuitenkin kohta helpottaa!

Toivottavasti se lohduttaa.

ole ap onnellinen ettei sinulla ole terminaalivaiheen syöpää, niihin kipuihin kun ei kaikilla edes morfiini auta...

Jos nyt kuitenkin pari viikkoa jaksaisit jotenkin, on edes jotain toivoa, että kivut sen jälkeen loppuvat.

tottakai olen onnellinen siitä, että minulla ei ole terminaalivaiheen syöpää. Tai sappivaivoja.



En ole pitänyt ikinä tuosta tavasta vastata toisen "voivotteluihin". Tyyliin "lapsellani on korvatulehdus ja valvon öitä hänen kanssaan". "no, minun lapsellapa on rotavirus ja valvon paljon enemmän".



Joskus pelkkä "tsemppiä ja yritä jaksaa" voi auttaa paljon enemmän.



Kiitos kuitenkin vastauksistanne. Tämä kipu on nyt tällä hetkellä olemassa ja vaikka kuinka yritän ajatella kaikenlaista niin se ei tunnu auttavan. Olen jopa yrittänyt jollain sairaalla tavalla oppia nauttimaan kivusta. Lääkkeet ovat kohdallaan eikä haavat ole tulehtuneet. Syön morfiinijohdannaisia ja sitten normitulehduskipulääkkeitä.



ap

Itse en siis ole vielä synnyttänyt koskaan, mutta ennen pelkäsin synnytystä ja erityisesti siihen liittyvää kipua todella paljon.



Nyt en pelkää enää yhtään, koska sairastan kolmoishermosärkyä ja tämä kipu on kamalinta ikinä. Kun kipu alkaa, niin sille ei voi kukaan mitään. Saatan vetää kahden tunnin sisään kaksi panacodia, yhden hermokipulääkkeen ja saan vielä jonkun morfiinipiikin takapuoleen, eikä kipu silti häviä sekunniksikaan. Pahinta tässä on, että tiedän kärsiväni tästä koko loppuelämäni ja tämä vaikuttaa myös mahdollisuuksiini edes yrittää raskautumista.

tottakai olen onnellinen siitä, että minulla ei ole terminaalivaiheen syöpää. Tai sappivaivoja. En ole pitänyt ikinä tuosta tavasta vastata toisen "voivotteluihin". Tyyliin "lapsellani on korvatulehdus ja valvon öitä hänen kanssaan". "no, minun lapsellapa on rotavirus ja valvon paljon enemmän". Joskus pelkkä "tsemppiä ja yritä jaksaa" voi auttaa paljon enemmän. Kiitos kuitenkin vastauksistanne. Tämä kipu on nyt tällä hetkellä olemassa ja vaikka kuinka yritän ajatella kaikenlaista niin se ei tunnu auttavan. Olen jopa yrittänyt jollain sairaalla tavalla oppia nauttimaan kivusta. Lääkkeet ovat kohdallaan eikä haavat ole tulehtuneet. Syön morfiinijohdannaisia ja sitten normitulehduskipulääkkeitä. ap

Ihan sama ilmiö, mistä joku allergialapsen äiti kertoi toisessa ketjussa. Mammat kilpailivat siitä, kenen lapsi on sairain ja huonovointisin ja kellä on kurjinta.

Paranemista

en voi kuvitella, minkälaista olisi elää kovan kivun kanssa niin että ei ole mitään ennustetta siitä, milloin se mahdollisesti helpottaisi.



Millon tämä kolmoishermosärky alkoi? Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista. Ja paaaaljon hyviä, positiivisia asioita elämääsi!Niitä olet ansainnut roppakaupalla!



ap

Vuosi tätä kipua on nyt takanapäin ja kolmoishermosärky siis sijaitsee kasvoissa. Tämä voi kuulemma joskus loppua, mutta alkaa yleensä myös uudelleen. Mulla selkeästi kesä oli helpompi, pärjäsin vähemmillä lääkkeillä. Pitää ilmeisesti muuttaa jonnekin lämpimään. Yksi lääkäri kertoi myös, että hermot voidaan jotenkin polttaa, jolloin kivun pitäisi hävitä, mutta samalla menee tunto.

yli 4 kg vauvat tein. En mitään epiduraaleja pyytänyt eikä niitä olis enää kerinny antakkaan.

kaksi kivutonta synnytystä

Hampaan juuren tulehdus ,joka pääsi pahaksi, veti kyllä verjota synnytyskipuun. Hermokipu on todella raakaa. Sappikohtaus kuulemani mukaan on myös tuskallinen.

että koeta kestää.



Itse olen huomannut, että kivun lievitykseen itselläni tepsivät seuraavat konstit:

- syöminen (vapautuu kai jotain hyvän mielen hormoneja)

- hermokipua voi "harhauttaa" kylmällä (mulla pakastapussi poskella) , jolloin kipu ei häviä mihinkään, mutta ilmeisesti sille hermolle tulee muutakin viestiä "kylmä, kylmä" ja kipusignaali muuttuu. En osaa selittää paremmin enkä tiedä lääketieteellistä pohjaa.

- katsomalla jotain hyvää leffaa, johon ei liikaa tarvitse keskittyä, mutta voi "upota"



Näissä mun keinoissa yhteistä on kivun "häiritseminen".



Kannattaa myös opetella miten kipulääkkeet sinuun vaikuttavat. Itse tiedän nykyään esim. puoli tuntia pitää kestää kipua ennen kuin kipulääke vaikuttaa, jos pohjalla on jo tarpeeksi kipulääkettä elimistössä. Minulle lääkäri sanoi käyttämistäni hermokipulääkkeistä, että ne vaikuttavat tehokkaasti vasta kun niitä on tarpeeksi suuri annostus elimistössä.

Mehän ei voida ap:n kivuille mitään, eikä voi ap:kaan. Ainoa mitä hän voi tehdä on panna kipu perspektiiviin. Kivut voisivat olla pahemmat, pitempiaikaisemmat, ja toivottomammat. Kun tämän tajuaa, osaa arvostaa nykytilannettaan enemmän kuin siinä tapauksessa, että kuvittelee oman kipunsa olevan todellakin ainutlaatuisen hirveää.



Kipus ei oikeasti ole olemassakaan, se on vain hermosignaali ;-)

Itse en siis ole vielä synnyttänyt koskaan, mutta ennen pelkäsin synnytystä ja erityisesti siihen liittyvää kipua todella paljon.

Nyt en pelkää enää yhtään, koska sairastan kolmoishermosärkyä ja tämä kipu on kamalinta ikinä. Kun kipu alkaa, niin sille ei voi kukaan mitään. Saatan vetää kahden tunnin sisään kaksi panacodia, yhden hermokipulääkkeen ja saan vielä jonkun morfiinipiikin takapuoleen, eikä kipu silti häviä sekunniksikaan. Pahinta tässä on, että tiedän kärsiväni tästä koko loppuelämäni ja tämä vaikuttaa myös mahdollisuuksiini edes yrittää raskautumista.

että olkoot tämä synnytyspelkoisille lohdukkeeksi :P

Mäkin olen kokenut kolmoishermosärkyä ja kyllä mä mieluummin menen vaikka 7 kertaa uudestaan synnyttämään kuin koen enää ikinä mitään vastaavaa. Kolme kertaa olen synnyttänyt tähän mennessä, 1 kokonaan ilman kivunlievitystä ja 2 ilokaasun voimalla. Pala kakkua siihen verrattuna, että valvoo viikkotolkulla järkyttävän hermosäryn kourissa, eikä auta mikään. Ei ees morfiini persauksissa.

Tosin mun mielestäni jo ihan kunnon migreenikohtauskin on pahempi kuin synnytys. ;) Siihenkään ei auta oikein mikään, jos kerkiää oikein päälle pukata. Ja sit oksentaa vielä sisuskalunsa pellolle kaupanpäälle.

Pään alueella varsinkin kipu vie järjen. Oikeasti.

Mut ap:lle tsemppiä. Kipusi varmasti helpottaa vielä. Ihan kohta.

Vaikuttaakin nopeammin.

On tosin vauvalle hieman enemmän riskejä kun epiduraalissa.

Mullakin oli vaan kohdunkaulanpuudutus yli 4 kg vauvat tein. En mitään epiduraaleja pyytänyt eikä niitä olis enää kerinny antakkaan.