Anopin suusta eilen kuultua OV

vaan just sillä, että havahtui itsekin kuinka paljon teillä romua on, että ehkä ei tarvii enää lisää tuoda. En ymmärrä kaltaisiasi miniöitä, jotka heti aina ajattelee anopin sanomiset jotenkin loukkaavina.

vaan just sillä, että havahtui itsekin kuinka paljon teillä romua on, että ehkä ei tarvii enää lisää tuoda. En ymmärrä kaltaisiasi miniöitä, jotka heti aina ajattelee anopin sanomiset jotenkin loukkaavina.

Naapurin mummeli kans aina selittää, että tyttönsä tykönä on niin paljon rojua.

Mun isänikin kauhisteli aina enne kuolemaansa, että onpa teillä tätä romua paljon. Pila-ajan lapsi kun oli.



Hyi yök. Heti välit poikki, etkä anna miehelles ennen kuin se sanoo äidilleen.

No ehkä se ei sitä pahalla sanonut, vaan just sillä, että havahtui itsekin kuinka paljon teillä romua on, että ehkä ei tarvii enää lisää tuoda. En ymmärrä kaltaisiasi miniöitä, jotka heti aina ajattelee anopin sanomiset jotenkin loukkaavina.

täällä netissä kun ei oikein pysty välittämään kirjoittamalla toisen äänenpainoa, ilmeitä ja eleitä.

Kyllä minä anoppini jo tunnen, hänellä on tapana letkautella aina ikävään sävyyn (ihan tarkoituksella) jos ei ole paikat tiptop.

Että tiedän kyllä, että tarkoitti loukata, ihan tarkoituksella.

ap

jotain omia vanhoja kenkiänsä ja puseroita ja villaliivejä jotka ei sille enään päälle mahdu. Tytöt eivät viitsi sanoa ettei tarvita. Vaatekaapit ja -huoneet pursuaa jo omasta takaa mutta tämä siivoaa kaappinsa meille. Yritti minullekin antaa vanhoja vaatteitansa kun miehen kanssa seurustelua aloittelimme. Minä uskalsin niistä kieltäytyä.

mulla siis samanlainen anoppi ja lopulta pinna paloi ja me siivottiin mieheni kanssa koko kotimme ja lasten rojut. Yhteensä saatiin melkein jätelavallinen anopin tuomia ryysyjä , rojuja , huonekaluja ym. kasaan ja ne sitten veimme anopin pihalle ja sanoimme että meillä kun tuota rääsää riittää niin tässä on teille vähän säilytettävää siksi aikaa että lottovoitto tulee ja saamme isomman talon rakennettua. Eipä ole sen jälkeen tullut yhtään mitään ja jos tulee niin paluupostissa menee takaisin.

meidänkin perhe tuntuu olevan jonkinlainen kierrätyskeskus; etenkin miehen vanhemmat toimittaa meille kamaa, jota itse eivät tarvitse, mutta eivät kai raaski heittää pois. Minä sitten kannan eteenpäin kierrätykseen. Koskaan ei ole roinan perään kysytty.

jotain omia vanhoja kenkiänsä ja puseroita ja villaliivejä jotka ei sille enään päälle mahdu. Tytöt eivät viitsi sanoa ettei tarvita. Vaatekaapit ja -huoneet pursuaa jo omasta takaa mutta tämä siivoaa kaappinsa meille. Yritti minullekin antaa vanhoja vaatteitansa kun miehen kanssa seurustelua aloittelimme. Minä uskalsin niistä kieltäytyä.

työjakkupukunsa minulle, kun jäi eläkkeelle. Ja selän takana puhui vääristäen "olisin hommannut x:lle useita asuja työelämään, mutta eipä vaan kelvannut". Ei siis näille tuttavilleen (äitini kuuli kautta rantain) ollut maininnut, että kyse oli omista vanhoista vaatteista.



Kyllä mulle käytetty kelpaa, mutta itse olen 174 cm 66 kg ja anoppi 10 cm lyhyempi ja 5 kg painavampi, ja vaatteet vanhoja.