Lue keskustelun säännöt.
Ollaanko juntteja kun meidän lapsilla on karkkipäivä?
30.05.2010 |
Tämä on kuulemma niin passè, kauhean vanhanaikaista. Ei kukaan tee näin, paitsi me. Tulee sokeripiikki ja maha kipeäksi ja hampaisiin reikiä ja ties mitä, kun on karkkipäivä.
Ei aiota tästä luopua. 6 päivänä viikossa, ei mehuja, ei karkkeja, ei jälkiruokia, ei sipsejä. Lauantaisin niitä voi kohtuudella syödä, ei tietenkään joka lauantaina kaikkea.
Nyt kuulemma näitä karkkeja pitäisi tarjoa joka päivä, vähän kerrallaan. Tekeekö joku muka oikeesti näin?
Kommentit (11)
sehän se on pahinta hampaille jos suussa on joka päivä sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten oli erittäin vaikea rajoittaa makeaa. Joka kauppareissulla esikoinen alkoi kinuta jotain makeaa ja oli vähän vaikea perustella, miksi nyt tällä kertaa ei oteta.
Eikä meillä karkkipäivä tarkoita sitä, että sitä mätetään säkkitolkulla aamusta iltaan. Välipalan päälle yksi satsi karkkia, joka syödään heti kaikki.
Jos yhtenä päivänä viikossa saa jälkkäriä, karkkia, mehua yms. ruokailun yhteydessä, niin sehän on varmaan parasta mitä voitte tehdä.
Hammaslääkärit eivät suosittele karkkipäiviä siksi, että se yleensä johtaa siihen, että yhtenä päivänä viikossa herkkuja napostellaan hiljalleen aterioiden välillä. Pahimmassa tapauksessa happohyökkäys kestää melkein koko päivän.
Meillä karkkipäivä on perinteinen lauantai. Lapset saavat valita itse kaupasta karkkinsa. Joko aski tai sitten pieni pussi. Joskus ovat saaneet ottaa irtokarkkeja max 70g.
Näitä karkkeja syödään joko lounaan jälkeen tai sitten iltapalan jälkeen, kun katsellaan yhdessä telkkua. Tuo on tosin huono tapa, koska totuttaa vaan mussuttamaan telkkarin ääressä.
Meillä karkkipäivä ei siis tarkoita rajoittamatonta sokerin syömistä pitkin päivää. Lapset ovat hyvin mukana tässä jutussa. Jos sjoku kinuaa viikolla makeaa, todetaan vaan, että karkkipåäivänä sitten. Ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on parempi syödä vähän makeaa kerran viikossa kuin vähän makeaa joka päivä.
Olkoon vaikka kuinka vanhanaikaista o.o
saavat syödä karkkia joka päiv koulussa. Äiti laittaa lunch boxiin yleensä jonkun suklaapatukan. Ja sen kyllä huoma. Lapset ovat ihan kauheita tankeroita. Toivottavasti Suomessa ei mennä tähän. Siellä jokaisen lapsiperheen kotona on aina näitä 50kpl suklaapatukkapusseja, mistä äiti ottaa (vähintään) yhden joka päivä.
Suomalainen tuttuni asuu Hampshiressa ja lapsi on 5v ja käy koulua ja vaikka tämä kaverini inhoaa että lapsi syö karkkia joka päivä, sanoo, että pakko on antaa, kaikki muutkin saavat eväsboksiinsa sen 1kpl suklaapatukan - ja lisäksi jonkun muutama kymmenen penceä, millä voi ostaa koulun kioskista toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teoria on se, että kielletty hedelmä kiinnostaa. Itsellä oli karkkipäivä ja kun muutin pois kotoa, olen syönyt siitä asti karkkia harvase päivä. Nyt kun sitä saa nii pitää syödä.
Uskon itse enemmän siihen, että kun on tilanteita jolloin herkkuja on tarjolla, silloin voi vähän ottaa. Meidän lapset harvoin muutoin kinuaa karkkia. Juhlatilanteissa, vierailuilla, joskus esim. leffassa. Ja mielellään ruoan yhteydessä.
mutta silti olen sitä mielta, että osa terveellistä ja tasapainoista ruokakulttuuria sisältää jälkiruoat. Jälkiruokien syönti on meillä tavallista, ja äitinä panostan siihen, että lapsilla on lounaalla ja illallisella myös jälkiruoat. Karkkipäivää meillä ei ole, en tykkää koko ajatuksesta. Olen nähnyt karkipäiviä sukulaislapsilla, ja en jotenkin osannut samastua siihen meininkiin-syödään paljon halpoja ja epäterveellisiä karkkeja. Mielummin tarjoan palan hyvää suklaata ja kupillisen teetä, oppivat samalla tapoille. Näin meillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lauantaisin on aamupäivällä aamiaisen jälkeen karkkia tarjolla ja lounaaseen mennessä ne eivät enää edes kiinnosta. Mä en usko tuohon kielletty hedelmä teoriaan. Lapset kun on erilaisia.
sehän se on pahinta hampaille jos suussa on joka päivä sokeria.