3v lapseni syrjiminen

Kyllä se siitä kunhan ikää karttuu!

Minä olin pienenä se pikkuinen 3-vuotias, ihan tavallinen vilkas tyttö. Ja jäin ulkopuolelle pihan leikkien. Synttäreille kutsuttiin, kun isosisko kutsuttiin ja kutsujien vanhemmat katsoivat perään.

Ja ilkeimmät pihakaverit olivat melkein ikäisiäni; vieläkin muistan, miten Kaisa loilotti: apinoissa on täitä, apinoissa on täitä. Enkä minä keksinyt muuta kuin vakuuttaa, etten ole apina.

Kun jollain lapsella oli karkkeja, niitä jaeltiin auliisti, mutta: "tolle ei anneta", kuului komento.

Eikä muuten isosisko pitänyt puoliani.

Sattui.

Ja tuon muistaminen sattuu tänäänkin, montakymmentä vuotta myöhemmin.

Onneksi asuimme talossa vain pari vuotta ja muutimme muutaman korttelin päähän - uudessa talossa kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Tai - ainakin minunkin kanssani. Edellisen lauseen kirjoitan, sillä me ihmiset olemme kummallisia olentoja: jos kiusaaminen tai syrjiminen ei kohdistu suoraan meihin, se saattaa olla melko rajua, ennenkuin huomaamme, että jotakuta kiusataan/syrjitään.

Kyllä se siitä kunhan ikää karttuu!

Asiallisista viesteistä!! :)

vasta opettelemassa yhteisleikkejä muiden kanssa. Nämä 3,5 - 4 vuotiaat, saati isommat ovat jo leikeissään varmasti kehittyneempiä ja löytävät yhteisen sävelen paremmin. Tilanne varmasti muuttuu, kun lapsesi kasvaa.

Oma lapseni täyttää tuon verran nyt kesällä ja vasta tapailee yhteisleikin kuvioita, lähinnä puuhaa omiaan.

Tällöin toistuvaa syrjimistä ei tule hyväksyä, vaan asian juuret pitää selittää näille muille 3-4 vuotiaille.



SE on kasvattamista.



Lto

Olen tämän lto:n kanssa samaa mieltä, mutta lapsia ei myöskään VOI pakottaa leikkimään aina kaikkien kanssa. Sen ymmärrän, että päiväkodissa näin yritetään toimia ja tietenkin myös kotona me kannustamme lapsia leikkimään isommissakin ryhmissä ja ottamaan pienetkin mukaan. Mutta pakottaa ei voi tai ainakaan näitä pieniä ei voi pakottaa. 6 vuotias jo ehkä asian ymmärtää, mutta ei 4 vuotias. Minusta ap:n kannattaisi yrittää löytää lapselleen ikäistään seuraa, eikä olettaa, että naapuruston vanhemmat lapset on automaattisesti hänen lapsen kavereita.

Tällöin toistuvaa syrjimistä ei tule hyväksyä, vaan asian juuret pitää selittää näille muille 3-4 vuotiaille. SE on kasvattamista. Lto

vähän samantyyppistä käytöstä pihan lapsilla, mutta se johtuu siitä, että kyseessä oleva lapsi käyttäytyy "pelottavasti". Hän karjuu ja haluaa koko ajan painia ja on ilmeisesti hiukan ylivilkas tms.-ei keskity mihinkään leikkiin, vaan säntäilee pitkin pihaa. Pienemmät lapset pelkäävät häntä ja isommat eivät jaksa katsella sähläämistä. Lapsilla on oikeus valita ystävänsä samoin kuin aikuisillakin ja jos joku lapsi jää leikeistä niin siihen on usein joku syy olemassa.

Ap kuvaili, että hänen lapsensa kelpaa, kunnes joukkoon tulee muita. Tällöin lapsi jätetään kuin nalli kalliolle.



Tällainen on toimintaa, mikä on ehdottomasti otettava käsittelyyn.



lto

jättämällä pois ryhmätilanteista.



Onko sellainen käytös mielestänne asiallista?

Jos 3v on ulkona leikkimässä yhden kaverin kanssa ja seuraan tulee muita, lapsilla ei ole oikeutta tiputtaa kolmevuotiasta kesken leikin pois. Minä en todellakaan anna lasteni toimia niin. se 3v ei aina ole siellä pihalla leikkimässä, joten sen kerran kun jollakin on alkanut leikin 3v:n kanssa häntä ei saa syrjiä. Ihme mammoja joiden mielestä kiusaaminen on sallittua!



Meidän nnaapuripihoissa on lapsia 3-8v. Oma kohta 6v poikani leikkii sujuvasti niin tuon 3v:n kanssa kuin myös itseään isompienkin. Usein käy oikein hakemassa kolmevuotiasta leikkimään itsensä kanssa. Silloin leikit ei tietenkäänn ole mitään kovin juonellista ja paikkaa vaihtavaa, vaan lähinnä leikkivät rinnakkain hiekkalaatikolla. Poikani osaa mennä tämän nuoremman ehdoilla hänen kanssaan leikkiessään.



toivottavasti tilanne rauhoittuu ja leikit lähtevät sujumaan!

mutta oikeasti lasta ei voi pakottaa tykkäämään kaikista ja leikkimään kaikkien kanssa. Meilläkin pihapiirissä paljon lapsia ikähaitarilla 1 - 10 v. Kyllä se niin vain usein menee, että kuusivuotias saattaa pihalla yksin ollessaan leikkiä hänen luokse tulevan 2,5-vuotiaan kanssa, mutta jos sitten pihalle tulee ikäistään seuraa, lapset rupeavatkin leikkimään isojen juttuja ja pieni ehkä jää kuin nalli kalliolle. Mutta meillä pihapiirissä nämä leikkikaverit vaihtuu muutenkin pitkin iltaa. Eli vaikka jos onkin ruvettu leikkimään yhden kanssa, niin hetkeä myöhemmin lapset saattavatkin leikkiä joidenkin muiden lasten kanssa (usein iltaisin pihalla on kymmenenkin lasta leikkimässä). Ja me vanhemmat emme kyllä ihan koko ajan ole perään katsomassa, joten valitettavasti joskus voi jotain ikävääkin pihalla sattua. Itselläni on 4- ja 7-vuotiaat lapset ja isompi on avarakatseisempi kaveriseuran suhteen, mutta pienempi kyllä leikkii mieluiten vain samanikäisten kanssa. Toki yritämme kasvattaa häntäkin, mutta lapsella on myös oikeus saada leikkiä niiden kanssa, joiden kanssa leikki sujuu parhaiten. Eikä välttämättä pakottaa heitä ottamaan mukaan pihan pienimmät (alle 3-vuotiaita), jos leikit ei heidän kanssa suju.



terv. se, joka tuossa olempänä sanoi, ettei lapsia voi pakottaa

että oikeasti 5-6 vuotiaat tytöt haluaisivat leikkiä just 3 v täyttäneen kanssa - niin nuori kelpaa, jos ei muita ole. Kehityserot on vaan niin suuret tossa vaiheessa. Yritä etsiä samanikäistä seuraa!

jos tarjolla on samanikäistä seuraa. Elämä on.

Omaa pientä juuri 3v täyttänyt tyttöäni syrjitään piha leikeissä, (kylän lapsien keskuudessa) Hän on porukan nuorin ja ikähaitaria lapsilla on 3-6 v. (5 tyttöä) Hän tuntuu aina olevan se kolmas pyörä, kaksin leikit sujuu yleensä ok, mutta heti kun tulee joku muu niin omani jätetään kuin "nalli kalliolle". Miten voisin auttaa/mitä voisin asialle tehdä?

Myöskin 3,5 v ja 4v "syrjivät" lastani leikeissään. Ja mietin kovasti että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Ja säälittää kovasti lapseni puolesta kun ihmettelee mikseivät halua leikkiä hänen kanssaan :(

Juuri kolme täyttänyt lapsi saattaa olla sosiaalisilta taidoiltaan aivan eri luokkaa kuin puolikin vuotta vanhempi lapsi.



Meillä 2,5kk leikkii täysillä ja taitavasti kun leikkiseurana on isosisko 4,5v, mutta auta armias kun leikkiin mukaan tulee minkä tahansa ikäinen vähän vanhempi kaveri (no poikkeuksena ehkä isoveli, jonka kanssa on tottunut leikkimään päivittäin), niin kyllä jää pikkuveli kuin nalli kalliolle. Hän ei kertakaikkisesti handlaa monimutkaisia kuvioita leikissä vaan putoaa pois.



Oottakaapa vuosi, niin asetelma voi olla ihan toinen! Mä en pakota ketään ottamaan ketään leikkiin, vaan otan esim. just tän pikkuveljen jelppaamaan mukaani kotihommissa (mitä hän rakastaakin yli kaiken) ja saapa siinä olla kaksin kanssani.

No meillä yhden "syrjivän"lapsen äiti on käskenyt lapsia leikkimään kaikkien kanssa tai muuten joutuvat "arestiin". Mielestäni tämä ei ole se oikea ratkaisu... mielessäni on ollut että sopivan tilaisuuden tullen kysyn että miksi et/ette halua leikki XX:n kanssa :) ja lähteä selvittämään sitä tältä pohjalta. Mutta jo näiden vastausten pohjalta uskallan jo todeta ettei lapsestani varmaan tule loppuemälämäkseen syrjittyä henkilöä! Suuret on Äidin murheet!!

Minulla kanssa nuorin lapsista saman ikäinen ja on se vaikeaa isommille joskus olla noin pienen kaverina. Kun "ei se osaa tätä leikkiä, on liian pieni" jne. Joskus saan leikkiin mukaan kun annan selvät ohjeet että mitä leikkivät ja miten. Myös sillon onnistuu jos kahdestaan on isomman kanssa. Mutta sanoisin että ei se mitään syrjintää ole vaan aika normaalia. Ärsyttää se minuakin kun nuorin välillä itkua vääntää. Silloin kyllä ohjaan kaikkia sellaiseen leikkiin johon pieninkin pääsee mukaan. Eli mene rohkeasti vain sanomaan josko voisivat sellaista leikkiä johon pienimmänkin voisi ottaa apulaiseksi :)

Kuulostaa tutulta.



Jokkut vanhemmat ei vaan välitä mimmoset suhteet lapsille muodostuu.



Viime vuonna oltiin tosi paljon muilla kaveeraamassa kun naapurin muksuilla oli muita ja omani olisi halunnu mennä leikkimään sinne mutta kun ei voi sählyä pelata tai muuta kuin ikästensä kanssa.



En anna omien lapsien käyttäytyä kuin k-päät, me keksitään muuta tekemistä.

Säälittää vaan naapuri kun niitten lapset imee toisiltaan tota käytöstä, nyt niitten nuorin alkoi tänään komentelun kun lapseni oli sielä leikkimässä, en tajua miten he ei lapsiaan ojenna.

Huutelen lapset vaan erilleen.



Omat lapset kyllä osaa leikkiä muitten kanssa. En tajua miksi tollaseen ei puututa.

Meidän pihalla vanhemmat ei tunnu välittävän lainkaan, mitä lapset siellä touhuavat. Todella pieniäkin lapsi on siellä itsekseen, eikä sosiaalisista taidoista ole mitään tietoa. Jatkuvasti joku itkee, kun jää ulkopuolelle ja kyse on sentään suht samanikäisestä porukasta. Kun joku leikkii toisen samanikäisen kanssa ja pihalle tuleekin joku toinen samanikäinen, niin kuuluu vain "voiksä olla mun kaa?" ja niinpä monesti alkuperäisessä leikissä mukana ollut jää yksin.. Eikä mun jakeluun mene, ett miten ei vois leikkiä kaikki yhdessä ja jos edes lasten omat vanhemmat olisivat hiukan katsomassa perään, niin voisivat opettaa sosiaalisia taitoja mutta kun vanhemmilla on varmaan muuta tosi tärkeää tekemistä..



Ihan samaa olen miettinyt kuin ap:nenkin mutta ilmeisesti pitää vaan omakin muksu heittää leijonanhäkkiin ja toivoa, ettei tule syödyksi..