Tuleeko alkoholistin lapsesta absolutisti, jonka lapsesta taas alkoholisti?

mutta minulla ei ole mitenkään vääristynyt suhde alkoholiin. Käytän sitä luontevana osana juhlaa ja arkea, siis lasi viiniä ruoan kanssa, saunasiideri ja juhlassa viinit ja kuohuvat. Omalle lapselleni aion sallia ripillepääsyun jälkeen viinin ruoan kanssa, en aio mystifioida alkoholia tai tehdä siitä kielletytä hedelmää.

mutta minulla ei ole mitenkään vääristynyt suhde alkoholiin. Käytän sitä luontevana osana juhlaa ja arkea, siis lasi viiniä ruoan kanssa, saunasiideri ja juhlassa viinit ja kuohuvat. Omalle lapselleni aion sallia ripillepääsyun jälkeen viinin ruoan kanssa, en aio mystifioida alkoholia tai tehdä siitä kielletytä hedelmää.

Eli minusta tuli kohtuukäyttäjä, lapsista en tietenkään vielä tiedä.

iso-isoisä alkoholisti, isoisä absolutisti, isä alkoholisti, minä en juo alkoholia.



Toivon totisesti, että osaisin kasvattaa lapset oikein. Geneettinen perimä näyttäisi olevan melko vahva.

isä oli alkoholisti, ei mikään rapajuoppo mutta kuitenkin, äiti taas absolutisti. Veljeni ei juo lainkaan alkoholia, itsekin nuorena olin sitä mieltä etten koskaan tule juomaan mutta parikymppisenä aloin ryypätä aika paljon muutaman vuoden ajan, alkoholistiksi en kuitenkaan ole päätynyt. Kyllä raivoraitis absolutisti on aina sata kertaa parempi vanhempi kuin alkoholisti.

sekä alkoholistien että absolutistien lapsia. Minä olen se absolutistin lapsi ja pidän itseäni normaalikäyttäjänä (en ota kovin paljon, muttta en myöskään ahdistu alkoholista lähelläni). Pari parhaista kavereistani taas on alkoholistien normaalikäyttäjälapsia.



Tosin tiedän sellaisiakin, joista on tullut absolutiseja vanhemman ollessa joko alkoholisti (äitini oli tällainen) tai absolutisti. Valitettavasti myös pari sellaista, joita on tullut alkoholisteja itsestään, vanhemman ollessa jompaa kumpaa (äitini veli oli tällainen).



Normaalia alkoholinkäyttöä on mielestäni sellainen, mistä ei aiheudu kenellekään pahaa mieltä. Eli ei ota itse liikaa, ei tyrkytä muille, mut ei myöskään automaattisesti ahdistu omasta tai muiden alkoholinkäytöstä. Sellainen joka ei ota ollenkaan on ihan normaali, mutta jos ahdistuu nähdessään ympärillään alkoholia, ei ole normaali.



Luulen, että enemmän kuin vanhemman suhde alkoholiin sinänsä, lasten tulevaisuuteen vaikuttaa se tapa, millä heistä pidetään huolta ja heitä opetetaan suhtautumaan maailmaan. jos nämä ovat kohdallaa, lapsi ei addiktoidu niin helposti, muttei myöskään ahdistu niin helposti muiden ongelmista.

ihan terve suhtautuminen alkoholiin, vaikka alkoholistin lapsi olenkin.

siksi koska olemme mieheni kanssa kummatkin absolutisteja. Kummallakaan ei tosin ole syynä vanhempien alkoholistius, vaikka minun isälleni alko silloin tällöin maistuikin aika hyvin, niin hän ei asunut meidän kanssamme eikä ollut ilkeä humalassa silloin kun joskus satuimme näkemään hänet siinä tilassa.



Kuitenkin varsinkin minulla on äärimmäisen kielteinen suhtautuminen alkoholiin. Suorastaan halveksun alkoholin käyttöä, enkä siedä humalaisia ihmisiä ympärilläni. En tee siitä mitään suurta numeroa ja vain muutamat ihmiset edes tietävät mitä oikeasti ajattelen.



Olen vaan miettinyt että kuinka pitäisi lapset kasvattaa jotta he eivät uhmallaan ala vetää sitten alkoholia oikein kaksin käsin minun liian tiukan suhtautumiseni takia...

Meidän isä kuoli viisikymppisenä alkoholiin ja valitettavasti on myönnettävä että minulla ja veljelläni on kummallakin vaikeuksia alkoholin kanssa.

Meidän suvussa näin:



Isoisoisä - alkoholisti

Isoäiti - lähes absolutisti

Isä - alkoholisti

Minä+kolme sisarustani - normaalikäyttäjiä



Lisäksi isäni viidestä sisaruksesta yksi toinen on alkoholisti ja muut neljä normaalikäyttäjiä. Isäni sisarusten lapset (ainakin toistaiseksi) kaikki normaalikäyttäjiä.



Joskus olen lukenut, että alkoholistivanhempi aiheuttaa lapselleen tunne-elämän kehitykseen liittyviä puutteita, jotka helposti johtavat (jonkin toisen) riippuvuuden syntyyn. Eli alkoholistin lapsesta tulee esim. työnarkomaani. Työriippuvuus aiheuttaa jälleen seuraavan sukupolven lapsille tunne-elämän kehitykseen liittyviä puutteita, jotka saattavat jälleen riippuvuuteen. Työnarkomaanin lapsi kenties helpommin hakeutuu juomaan alkoholia kuin alkoholistin lapsi.



Olisiko niin, että osa meistä on geneettisesti ja perhetaustansa vuoksi taipuvaisempi riippuvuuteen ja kokemuksista ja asenteista riippuen riippuvuuden kohde saattaa olla alkoholi tai jokin muu?

alkoholisti perimä tarkoittaa vahvaa riippuvuutta johonkin.

Ja koska lapsi on nähnyt mitä alkoholi tekee, hän ei itse käytä alkoholia vaan riipuvuus on vaikka tupakkaan, peleihin tai vaikka jonkun tavaran keräilyyn.



Isäni on alkoholisti ja itse en käytä alkoholia. Ja mun on vaikea uskoa, että mun lapset alkaisi käyttää alkoholia, koska ovat nähneet vaarinsa kunnon. Olen myös kertonut jotakin lapsuudestani. Ja asiasta on puhuttu.

alkoholisti perimä tarkoittaa vahvaa riippuvuutta johonkin. Ja koska lapsi on nähnyt mitä alkoholi tekee, hän ei itse käytä alkoholia vaan riipuvuus on vaikka tupakkaan, peleihin tai vaikka jonkun tavaran keräilyyn. Isäni on alkoholisti ja itse en käytä alkoholia. Ja mun on vaikea uskoa, että mun lapset alkaisi käyttää alkoholia, koska ovat nähneet vaarinsa kunnon. Olen myös kertonut jotakin lapsuudestani. Ja asiasta on puhuttu.

Siis että alkoholismi ei sinällään periydy, mutta taipumus riippuvuuteen VOI periytyä. Läheisriippuvuus, suklaasyöppöys, ylensyönti, vimmainen kuntoilu (endorfiiniriippuvuus), seksi, tupakka, huumeet, absolutismi ja muut ismit jne, jne ... Eli ihminen on riippuvainen jostakin asiasta joka määrittelee hänen minäkuvansa ja jonka "vanki" hän on.

Meidän isä oli alkoholisti, sisarukseni ja minä emme. Kaikilla meillä on/ on ollut jonkunnäköisiä riippuvuusjuttuja. Nuorempana ne olivat rankempia, nyt jo naureskelemmekin niille.

alkoholisti perimä tarkoittaa vahvaa riippuvuutta johonkin.

Ja koska lapsi on nähnyt mitä alkoholi tekee, hän ei itse käytä alkoholia vaan riipuvuus on vaikka tupakkaan, peleihin tai vaikka jonkun tavaran keräilyyn.

Minä olen alkoholistin lapsi, enkä käytä alkoholia. En vain tykkää siitä, en tosin ole koskaan ollut innokas opettelemaankaan sen käyttöä. Sen sijaan olen tunnesyöppö. Niin hienoa tai musertavaa asiaa ei olekaan etteikö sitä levy suklaata ratkaisisi. En pysty kohtuukäyttöön lainkaan. Kotona ei voi olla suklaata eikä minulle kannata tuoda sitä tuliaisina. Tiedän huonot elintapani, häpeän itsehillinnän puutetta. Syön suklaan loppuun, vaikka se alkaa maistua pahalta, ja syön suklaata joissakin tilanteissa juuri niin kuin se maailmasta loppuisi. Joskus pidän katkaisuhoitoa, jolloin voin olla pitkäänkin (täysin) ilman, sitten taas repsahdan. Salailen ja piilottelen perheeltäni syömiäni kertoja ja määriä.

Aivan kuin isäni.

ne miljoonat palstan absolutistit, jotka ovat kertoneet holisteista vanhemmistaan....



Minulla on empiirinen kokemus, että kohtuukäyttäjien lapsista tulee kohtuukäyttäjiä. Ja tuo ap:n väittämä pitää paikkansa.



Tunnen useita absoja, joilla on alkoholistivanhemmat. Ja tunnen useita a-ongelmaisia, joilla raivoraittii vanhemmat. Se on taas jotakin kapinaa.

Kaverini exän isä on alkoholisti, exästään tuli myös alkoholisti. Eikä se jäänyt pelkästään alkoholiin, vaan hän alkoi käyttää myös lääkkeitä ja huumeitakin sen alkoholin kanssa. Kuoli vähän yli neljäkymppisenä. Hänen isänsä, varmaan joku 75-80v elää vieläkin, kun on pidättäytynyt koko ikänsä pelkästään viinaksissa.

kuin sen, että todennäköisesti alttius erilaisiin riippuvuuksiin johtuu pääasiassa lapsuuden kotioloista ja kasvatuksesta. Ihminen, jolla on asiat hyvin ja psyyke kunnossa, tuskin ajautuu kovin helposti riippuvaiseksi yhtään mistään. Alkoholiriippuvuuden periytyvyyttä sen sijaan on tutkittu, ja se käsittääkseni johtuu mm. alkoholin tai jonkin muun päihteen aiheuttamasta reaktiosta, eli alkoholiriippuvuus tuskin periytyy vaihtoehtoisena riippuvuutena tyyliin shoppailumaniana.



Itse olen kyllä nähnyt ympärilläni esim. alkoholisti-isien tyttärien erityisen suurta rakkautta viinaan. Tietenkin niin kauan, kuin ollaan kiinni normaalissa elämässä eikä rappiolla, useimpien on vaikeaa tunnustaa olevansa pahasti riippuvaisia tai käyttävänsä liikaa alkoa. Kysehän on usein vain poikkeuksellisen rennosta ja hauskanpitoa rakastavasta henkilöstä, ei alkoholiriippuvaisesta.



Eli en pidä ap:n teoriaa minään ainoana totuutena. Toki näin voi useinkin olla, mutta myös muuten ja eroja on varmasti myös yhden sisarusparven sisällä. Ihmiset reagoivat niin eri tavoilla lapsuudessaan kokemiinsa asioihin.

Uskonnollinen vakaumus, eli emme edes maista alkoholia. En tiedä, mikä tilanne olisi ilman tätä vakaumusta. Vaikea kuvitella, että käyttäisin alkoholia. En voi sietää edes ajatusta, että jokin litku tai aine vaikuttaisi kehooni (poikkeuksena epiduraali, hammaslääkärin puudute ja pari kertaa vuodessa burana pahimpaan kuumeeseen), aisteihini, tasapainooni, sosiaalisen kanssakäymiseen ja seuraavan päivänä olisin pahoinvoiva.