Mua on aina ärsyttänyt kovaääniset ihmiset ja kuinkas kävikään,

koska se äänenpaino tulee geeneissä.Joten se sun mukelon isukki on kanssa ainakin joskus kovaääninen

ärsyttää se, että minulla on kova ääni!!!!! Ja varmasti monta muutakin ärsyttää!!!!!



Koulussakin minulle annettiin aina näytelmissä ne kovaäänisimmät osat kun minulla oli opettajan mukaan "niin kantava ääni". Partiossa olin aina se joka oli laulun vetäjä (Aluette), vaikka minulla ei ole edes lauluääntä. Voi kun osaisikin puhua hiljempaa, mutta kun en vain opi vaikka mies ja äiti on aina siitä maininneet. Nyt kuulsotaisi siltä, että tytöllä on tulossa saman tyyppinen kailotus. ; )

Liekö geenit hypänneet meidän yli, lapsi puhuu hirvittävän paljon ja kovalla äänellä.

Minua taas ärsyttää se, että ääneni on sitä lajia, mikä hukkuu muuhun ääneen. Koulussa esitelmiä pitäessä aina huudettiin takapenkistä "puhu kovempaa!" En voinut esitelmiä pitää huutamalla, mutta puheääni ei vaan kantanut. Olisi kiva, että ääni olisi sen verran kantava, että voisi jollekin edes pienelle väkijoukolle jotain sanoa yhteisesti ilman, että joutuu huutamaan kurkku suorana.

Itse kun asustelin vielä porukoilla niin kaikki melkeinpä huusi toisilleen.

Todella kovat äänet lähti jokaisesta meistä ja kun omakotitalossa asustettiin niin eipä ollut naapurit kuuloetäisyydellä.

Olen nyt sen huomannut kun miehen ja vauvan kanssa asustellaan ja jos vanhempani/sisarukseni tulevat kylään niin todella kovaäänisesti puhuvat. Itselläni tämä vaihe on mennyt ohi ajat sitten.

Olen joutunut sanomaan monet kerrat että olisivat hiljempaa..vähemmälläkin kuulee

kunnolla.. ja siks puhuu lujaa.. :)

kun olivat pienempiä, mutta ei enää kun ovat jo 6v ja 9v. Ihan normaali puheääni heillä on. Molemmista huomasi kun olivat pk:ssa, että olivat siellä ilmeisesti tottuneet huutamaan saadakseen äänensä kuuluville ja kai se tarttuu jos kaikkki huutaa.

me ollaan miehen kanssa molemmat hiljaisia ja isompi lapsista puhuu nyt jo hiljaa - pienenä oli ärsyttävän kovaääninen kuten on nyt myös pikkusisarus (6 v.). Uskoisin että pienempikin vielä vääntää volumea pienemmälle...

myös poika, jolla on käsittämättömän kova ääni. Toki hän osaa puhua hiljaakin (on jo 10 v), mutta kun hän vähän korottaa ääntään, niin ääni kantaa vaikka missä väkijoukossa. Hyvä kapiainen tulee vielä.



toisen pojan ääni taas on niin pehmeä, ettei kukaan kuule mitään.

Arvatkaa vaan huviksenne montako kertaa päivässä joudun sanomaan 4-vuotiaalle, että "puhu hiljempaa". Muistaa ehkä kolme sekuntia ja jo taas. Ei huku ääni joukkoon ei...

Minulla on selkeä, ja kantava ääni. Ikävä kyllä. En osaa kuiskata ja joskus kun puhun tavallisella äänenvoimakkuudella, hämmästyn kun ihmiset kuuleekin mitä puhun ja reagoivat siihen.



Lapsuuskodissani puhuttiin aina huutamalla ja sitten oli kaksi pitkää parisuhdetta, jossa tulin huomioiduksi vasta kun hermostuin huutamaan. Siis kaveri ei noteerannut minun sanomisia lainkaan, ennenkuin hermostuin ja huusin ja niin oli riita päällä.

Tämä siitä huolimatta että molemmilla miehillä oli lapsuuskoti, jossa ei huudettu.



Se on ikään kuin jäänyt päälle, että puhuu isolla äänellä.

Mielelläni omaisin vähän vähemmän volyymia, se on vain aika vaikeaa..



Mutta minua oikeasti ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat niin hiljaa mutisemalla, etten kuule mitä he puhuvat. Jos olemme jossain mammakerhossa, missä lapset meuhaa ja leikkii ja muut äidit myös juttelee tahollaan.. ja yritän jutella jonkun tälläisen kuiskaamalla puhuvan kanssa, jouduin istumaan ihan kyljessä ja kumartumaan kohti että kuulen.

Että eikö nämä ihmiset saa itsestään ääntä edes sen vertaa, että puhuisivat kuuluvasti, onko se pakko kuiskata..