Kolme työhaastattelua, kolme pettymystä

Olen tässä kevään ajan hakenut töitä ja täytyisi varmaan olla iloinen kun on haastatteluihin päässyt mutta pettymykset on silti kovia.



1. haastatteluun kun pääsin, niin oli aika kova jännitys päällä kun ei ollut moneen vuoteen haastattelussa ollut. Ihan hyvin meni, mutten ehkä osannut omia taitojani riittävästi korostaa. Haastattelussa kävi ilmi, että hakijoita oli 110 ja haastattelussa 10, paikkoja vain yksi. Toivoin silti kovasti tuota paikkaa, itsetunto oli kova ja tehtävä tosi mielenkiintoinen. Aikamoinen pettymys oli, kun tieto valitsematta jäämisestä tuli. Tiedän etäisesti tehtävään valitun, hänellä on sama koulutus kuin mulla, mutta on enemmän kokemusta kyseistä tehtävästä.



2. haastatteluun tuli kutsu jo ennen hakuajan umpeutumista, ja haastattelussa onnistuinkin mielestäni paremmin kuin ensimmäisessä. Haastattelijoita oli kaksi, ja hekin olivat tyytyväisen oloisia minuun. Sanoivat kyllä, että hakijoita paljon ja haastatattelevat muitakin. Tehtävä ei olisi ollut minulle se kaikkein mieluisin, mutta tottakai olisin paikan ottanut, jos olisin sen saanut. Olisi ollut myös melko kovapalkkainen työ. Olin ehkä liian itsevarma, kun jo mietin, miten sitten hankin pari vuotta kokemusta tuosta tehtävästä ja samalla haeskelen sellaisia töitä mitä oikeasti sydämestäni haluaisin tehdä. Niin vaan taas putosin pilvistä, kun tieto hylsystä tuli monta viikkoa haastattelun jälkeen.



3. haastattelussa olin viime tiistaina. Tehtävä taas sitä mulle mieluisampaa sorttia ja pomokin vaikutti tosi sydämelliseltä. Hassua oli, että kun soitti mua haastatteluun, oli haukuajan umpeutumisesta jo mennyt pari viikkoa, ja antoi puhelimessa ymmärtää vähän että käyn vaan näyttäytymässä, että paikka on tyyliin melkein varmasti mulle. Haastattelu meni hyvin ja haastattelija keskittyikin enimmäkseen siihen koska voisin aloittaa ja lasten hoitojärjestelyihin ym. Lupasi soittaa haastattelun tuloksen pian. Haastattelu oli tiistaina ja tänään sitten pomo soitti, että jäin tiukassa kilpailussa toiseksi. Painottikin vielä että olisin kyseiseen työhön erittäin sopiva ja pitää puhelinnumeroni tallessa seuraavaa työntekijän tarvetta varten ja soittaa sitten. PÖH sanon minä. :-((



Kuopus täyttää vasta tammikuussa kolme, eli ei vielä kiire ole, mutta silti.



Millasia työnhakukokemuksia teillä?