Vahinkoraskaus -> katkeruus miestä kohtaan

Onko teillä lapsia jo ennestään? Kuinka pitkä suhde takana? Minkä ikäisiä olette?

ehkaisyn kanssa ? varmaan itsekin olit hommassa mukana.

Jos te yhdessä päätitte pitää lapsen, mikä syy sulla on olla katkera miehelles?

voisit olla katkerampi, jos oisit tehnyt sen abortin miehen vaatimuksesta.Teille tule lapsi, ajattele asioita eteenpäin.

Kortsun kanssa voi käyttää vaahtoa, esim. Ja jos äijä ei suostu käyttämään kortsua, niin sitten käytetään hernettä polvien välissä.

Et sitten aikuinen? ihminen osaa itse huolehtia ehkäisystä?

valitti samaa asiaa?

Meille kävi vähän samalla tavalla. En käy tässä erittelemään sen kummemmin taustoja, mutta kärsimme lapsettomuudesta ja lukuisista keskenmenoista. Lopulta sain tarpeekseni turhista yrityksistä ja suunnattomasta mielipahasta ja aloin suunnittelemaan lapsetonta loppuelämää. Yhtäkkiä huomasin olevani raskaana (viisastelijoille tiedoksi, tiedän kyllä miten raskaaksi tullaan). Olin todella järkyttynyt ja mieskin meni sanattomaksi. Ensimmäiset 15 raskausviikkoa olin todella vihainen itselleni ja miehelle. Raivosin miehelle, vaikka tiesin olevani yhtä syyllinen. Pelkäsin keskenmenoa ja vaikka mitä. Pikkuhiljaa pelko alkoi hälvetä ja aloin sopeutumaan ajatukseen, että tällä kertaa saisimme oikeasti vauvan. Edelleenkin pelkään vauvan menettämistä, mutta en niin paljoa. Ne "lapsettomat suunnitelmat" ovat toteutettavissa lapsenkin kanssa, mutta toteutus siirtyy vuodella tai parilla.



Tsemppiä ap! Asiat järjestyy vaikkei se nyt siltä tunnukaan. Jos mies on mukana hommassa, kaikki menee varmasti hyvin.



- rv 30 -

siis venyttää viime tippaan (ja tipan yli) kortsun laittamista. Pyynnöistäni huolimatta.



En mä ole ollenkaan varma, oliko se lopulta mikään todellinen "päätös" pitää lapsi. Kun ei asiasta puhuttu kuin viisi minuuttia. Syy katkeruuteen on se, että mies on välinpitämättömyyttään ylipäätään ajanut minut siihen, että pitää päättää tällaisesta asiasta.



Yhteisesti kuienkin sovittiin, että koska minulle ei hormonit sovi, niin mennään vielä muutama vuosi kortsuilla ja pidetään optio kolmannelle lapselle. Joko päätetään tehdä kolmas tai ei, mutta sitten laitetaan piuhat poikki. Olen katkera, kun ei näin pienestä sopimuksesta voinut pitää kiinni.



Olen katkera, kun mies ei osaa puhua mitään oma-aloitteisesti. Olen katkera, että vieläkin mietin asiaa yksikseni. Olen vihainen, että mies on ikäänkuin kaikki olisi ok, vaikka minun työkuvioni menevät sotkuun, vaikka minun tulevaisuuteni on täysin auki, vaikka joudun taas nolaamaan itseni joka paikassa kertomalla, että olen väärään aikaan raskaana.



ap

kuulostaa, että raskaushormonit sekoittavat pääsi. Ymmärrän, ettei lapsi ollut suunniteltu, mutta tuhannesta "vahinkolapsesta" tuo teidän taitaa syntyä parhaimpaan tilanteeseen ja parhaimmille vanhemmille.

sinä voit palata töihin äitiysloman jälkeen ja mies jää vanhempainlomalle. Et joudu olemaan pois töistä montaa kuukautta.

jos ei kortsu mene päälle niin jalat ristiin!?!?

Ap, nyt sinä olet epäreilu. Olitte molemmat kiihkoissanne ja siksi teillä jäi kumi laittamatta ajoissa. Mies olisi voinut laittaa kumin oma-aloitteisesti, sinä olisit voinut kieltäytyä yhdynnästä ilman kumia. Olette molemmat siis yhtä

"syyllisiä" tilanteeseen.



Tutustupa tähän sivustoon: http://www.healingeagle.net/indexfi.html

"Joka kerran kun syytät jotakuta toista omasta käyttäytymisestäsi, annat oman valtasi pois". Sivusto käsittelee vihaisuutta ja läheisriippuvuutta ja siellä käydään mielestäni hyvin läpi se, että jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään. On turha syyttää miestä raskaudesta, sinähän sen päätöksen teit viime kädessä, kun kävelit pois aborttiklinikalta. Mies voi puhua sinulle mitä vain, sinä aikuisena vastaat itse omasta itsestäsi ja omista päätöksistäsi.



Oletko ehkä kuitenkin vihainen itsellesi, kun et kieltäytynyt yhdynnästä ilman kondomia tai kun et sittenkään kyennyt tekemään aborttia? Sinä aikuisena ihmisenä päätät itse sellaisista asioista.



Teillä on mielestäni kuitenkin hyvä tilanne, olette jo selvinneet aiemminkin lapsesta ja teillä on toisenne. Mikä tässä tilanteessa sinua harmittaa eniten? Miksi olet katkera siitä että saatte vielä yhden lapsen? Kuuntele itseäsi ja tutustu sisimpääsi. Mistä tässä oikeasti on kyse?



terveisin,



Anni