Teinkö oikein? Äidistäni asiaa:

nyt et tarvitse niin ajat sen antajan pois.



Kiititkö missään vaiheessa?

Naa jutut on hankalia - mukavaa kun joku auttaa mutta liika on liikaa. Aitisi on vasmaankin tuntenut itsensa tarkeaksi ja tarpeelliseksi kun on pystynyt auttamaan ja nyt saattaa tuntea itsensa "hylatyksi".



Muistithan varmasti kiittaa aitiasi avusta ja selittaa miksi et enaan tarvitse apua niin paljoa...

Mikään ei ole ikävmäpää, kun se että on auttanut toista ja kiitos on tuollainen.



Miksi sinua haittaisi se, että äitisi kävisi lapsenlapsiaan katsomassa? Toisaalta tuntuu äiti hyväksikäytöltä, kun silloin päätiti kutsua äitisi luoksesi kun apua tarvitsit, mutta kun on sinulle hyödytön, niin äidilläsi ei ole muuta merkitystä sinulle.



Syystä äitisi loukkaantui. Tai ehkä hän pahoitti mielensä, kun huomasi kasvattaneensa sinut todella itsekkääksi ja hyväksikäyttäjäksi.

Mikään ei ole ikävmäpää, kun se että on auttanut toista ja kiitos on tuollainen.

Miksi sinua haittaisi se, että äitisi kävisi lapsenlapsiaan katsomassa? Toisaalta tuntuu äiti hyväksikäytöltä, kun silloin päätiti kutsua äitisi luoksesi kun apua tarvitsit, mutta kun on sinulle hyödytön, niin äidilläsi ei ole muuta merkitystä sinulle.

Syystä äitisi loukkaantui. Tai ehkä hän pahoitti mielensä, kun huomasi kasvattaneensa sinut todella itsekkääksi ja hyväksikäyttäjäksi.

Tuskin ap kokee äitinsä olevan merkityksetön hänelle, vaikkei joka päivä häntä näkisikään.

Omituisia nämä vastaukset, joissa esitetään, että äidilläsi on ikään kuin "oikeus" nyt hyöriä teillä, kun kerran auttoi sinua.



Minä ainakin ajattelen niin, että autan perheenjäseniä ja ystäviä silloin kuin heillä on siihen tarvetta. Tietysti avunannolla on rajat, eli jos tuntuu, että muuttuu hyväksikäytöksi, niin sitten vähennän. Ja tietysti on mukava, jos antamastani avusta kiitetään, mutta kiitollisuudenvelkaan siitä ei pidä jäädä. Silloinhan se apu ei ole ollut oikeaa apua vaan tavallaan kiristyskeino?



Se, että autan jotakuta tai joku auttaa minua ei oikeuta avunantajaa häärimään tai päsmäämään loputtomiin sen autetun elämässä.



Eli ap, teit ihan oikein ja on äitisi ongelma, jos hän kokee, että vain häärimällä sinun perheessäsi hän saa elämäänsä sisältöä.

Sitähän varten äidit ovat, että auttavat lapsiaan.



Muistuta nyt äitiäsi, että lapset ovat SINUN lapsiasi ja nyt on sinun aika hoitaa omiasia yhtä hyvin kuin hän on hoitanut sinua.

On kai minulla oikeus hoitaa itse lapsiani? Ja päättää ketä kotiini kutsun? Äiti vetoaa siihen, että haluaa nähdä lapsenlapsiaan.





Miksi vihjailet että äidin tapaaminen estäisi sinua hoitamasta itse lapsiasi? Eihän siinä ole mitään järkeä, ja se on loukkaavaa. Samaa kun sanoisit, että mene pois asioihini sekaantuva paskiainen.



Ja joo, saat kyllä päättää ketä kotiisi kutsut, mutta on loukkaavaa kuulla ettei kuulu siihen porukkaan muutoin kun silloin kun tarvitset apua. Äiti on ollut tervetullut silloin kun tarvitset passaamista mutta nyt kun et enää tarvi niin sori, päätän itse keitä meille kutsutaan.



Mieti nyt vähän. Mitä jos itse olisit käynyt hyvää hyvyyttäsi auttelemassa jotakuta sairasta ja sitten kun hän olisi terve taas niin hän sanoisi että päätän itse keitä meille kutsutaan, älä tule tänne enää.



Takuulla loukkaantuisit.

ja hän saa käydä täällä vaikka pari, kolme kertaa viikossa, jos siltä tuntuu. Joka päivä on vaan mielestäni liikaa. Tuntuu, että en saa koskaan olla rauhassa lasten kanssa.



Vaikken koskaan äidiltäni apua pyytänyt, oli kiva kun hän kävi auttamassa. Tärkeä ihminen on mulle.



ap

Samaa kun sanoisit, että mene pois asioihini sekaantuva paskiainen.

Tuosta aloituksestasi ainakin saa sen kuvan että et halua nähdä koko päsmäröivää ämmää enää ikinä.

ja hän saa käydä täällä vaikka pari, kolme kertaa viikossa, jos siltä tuntuu. Joka päivä on vaan mielestäni liikaa. Tuntuu, että en saa koskaan olla rauhassa lasten kanssa. Vaikken koskaan äidiltäni apua pyytänyt, oli kiva kun hän kävi auttamassa. Tärkeä ihminen on mulle. ap

ihan samoin. Ei loukkaantuisi, mutta joutuisin aika tiukasti ajamaan pois. Musta tuossa on kyse myös tietystä dominoinnista ja halusta tunkea väkisin toisen elämään. Mun äiti ainakin haluaa toki vilpittömästi auttaa ja tuputtaa apuaan puoliväkisin, mutta samalla kuvittelee voivansa sitten tunkeilla loputtomiin, jos antaa hiukankin pikkurilliä. Yhtenä päivänä tarjoutuu talkoisiin haravoimaan ja kiitämme ja ruokimme toki. Seuraavana päivänä haluaakin tulla jo jatkamaan, kolmantena siivoamaan, neljäntenä hoitamaan lapsia jne. Se karkaa ihan käsistä.



Sen takia en itse sektion jälkeen huolinut äitiäni vaan valehtelin miehen olevan isyyslomalla.

kyse on ÄIDISTÄ, ei mistään hyvänpäiväntutusta.



Saahan äiti loukkaantua, mutta mitään oikeutta hänellä ei siihen ole. Hän on varmasti ihan mielellään auttanut tuoretta äitiä, eli kukaan ei häntä ole siihen pakottanut. On vain ehkä vaikea tajuta, että lapsi ei enää tarvikaan äitiä... Ja lapsenlapsikin pärjää kyllä ilman isoäidin apua.

Hyvänpäiväntuttuja pitää kohdella hyvin, mutta ÄITIEN on otettava lapsiltaan vastaan mitä paskaa vaan eikä heillä ole oikeutta loukkaantua.

kyse on ÄIDISTÄ, ei mistään hyvänpäiväntutusta. Saahan äiti loukkaantua, mutta mitään oikeutta hänellä ei siihen ole. Hän on varmasti ihan mielellään auttanut tuoretta äitiä, eli kukaan ei häntä ole siihen pakottanut. On vain ehkä vaikea tajuta, että lapsi ei enää tarvikaan äitiä... Ja lapsenlapsikin pärjää kyllä ilman isoäidin apua.

apua enää niin paljon, mutta on meille kyllä tervetullut. Ongelma on, että jos sanon, että "kiitos, mutta tänään ei oo tarvetta, vaikka huomenna sitten" niin äiti tulee kuitenkin väkisin.



ap

apua enää niin paljon, mutta on meille kyllä tervetullut. Ongelma on, että jos sanon, että "kiitos, mutta tänään ei oo tarvetta, vaikka huomenna sitten" niin äiti tulee kuitenkin väkisin. ap

Jos sinulla ei ole tarvetta niin äiti ei ole tervetullut vaikka muuta sanot.

Ei ap sulje äitiään pois elämästään vaan vetää terveet ja normaalit rajat.

On täällä outoa porukkaa, onko äitisi käynyt täällä vastaamassa viestiisi kun ihmiset niin järkyttyneinä ottavat kantaa..



Jokainen äitihän haluaa olla avuksi ja tukea omia lapsiaan vaikka he olisivat minkä ikäisiä tahansa. Mutta helposti äiti ylittää aikuisen lapsen omat rajat, niinkuin Sinun tapauksessa on käynyt. Jutelkaa vielä tästä äitisi kanssa, että haluat yrittää itse ja että hän voi osallistua silloin kun Sinulle ja perheellesi sopii, ihan kuten muutkin ystävät ja sukulaiset. Kyseessä on Sinun kotisi, aivan oikein, äitisi on siellä vieras vaikka on omaa perhettä.



Itse joudun aina sumplimaan äitini kanssa milloin voisimme kyläillä hänen luonaan ja milloin hän pääsisi meille, vaikka välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri täällä Helsingissä.



Älä välitä oudoista vastauksista, todella kurjaa että vieraat ihmiset täällä potkivat ja syyttelevät neuvoa pyytävää.



Kristiina

hienovaraisesti kertoa että voit paremmin ja arki alkaa sujua jo, eikö olekin äiti hieno kuulla!

Totta ihmeessä olet kiitollinen hänen avustasi, ja äiti saa käydä teillä, mutta teillähän alkaa nyt omat ohjelmat ja menot myös, kun jaksat jo paremmin. Ehkä äitisikin voisi tehdä jotain muuta välillä :)

kanssa jotenkin rakentavasti :)



ap