Miksi isovanhemmat sekoaa

Ei minulta kukaan "kaappaa lasta rinnalta" ja vastoin minun päätöstäni "laita nukkumaan".



Ettekö te saa suutanne auki, ja sano ystävällisesti ja päättäväisesti, mitä olette tekemässä ja jos ette halua toisen jotain tekevän?



Kun lukee näitä anoppi-avauksia, niin 90% vaikuttaa pikkuneideiltä, joilla ei ole mitään tahtoa tai kommunkointitaitoja vielä kehittynyt... Mutta jälkeenpäin ollaan valmiita inisemään.

Se katsos ei ole miniän käsissä, jos anopille kertakaikkiaan sana perille. Jotkut vanhukset ovat niin pinttyneitä tapoihinsa ja omaan arvovaltaansa etteivät vaan ota mitään kuuleviin korviinsa.

anoppi on hirveä päällepäsmäri jolta kukaan ei saa suunvuoroa. Sanoin kyllä että älä laita nukkumaan, mutta anoppi vaan selittää "vauvalle" että äiti puhuu ihan höpöjä, sinähän olet selvästi väsynyt jne.. ja hätistää mua kokoajan pois lapsen luota, ja nauraa kun en malta hetkeksikään jättää lastani rauhaan "kun toista väsyttää" Olen kyllä todella saamaton kun en saa ko. akkaa häädettyä lapseni kimpusta.

Jotenkin kai odotan (turhaan) mieheni tekevän äidilleen jotain, kun en itse halua aloittaa mitään vuosikymmeniä kestävää sotaa miehen puolen suvun kanssa. Mieheni kuitenkin on läheinen perheensä kanssa, eli se aiheuttaisi skismaa myös meidän suhteeseen.

Ajattelin siis vain niellä kiukkuni ja mahdollisuuksien mukaan vältellä anoppia niinkuin tähänkin asti... Ei se kuitenkaan kauaa meillä koskaan viivy.

-ap (saa kivittää)

itse olin jo ihan aikuinen ihminen äidiksi tullessani, ja todellakin tein ihan omat päätökset lasteni suhteen.

ihan ystävällisen tiukasti voi sanoa että "erkki syö nyt!"

tai "erkki nukkuu nyt" jos mennään kehdolle lepertelemään.

ja yleensä olen suorapuheinen.

Anopin kanssa vaan on eri juttu. Jos tuo nyt enemmän alkaa "kasvattamaan" meidän lasta, niin tietenkin sanon että nyt riittää.

Anoppi on oikeasti aivan hirveä tapaus, ja tähän asti olen onnistunut enimmäkseen välttelemään häntä.

Ehkä tämä vaan on sellaista huumaa, nyt kun tuo vauva on vielä niin "uusi juttu"

Eihän se anoppi tänne jatkuvasti voi tunkea kun lapsi kasvaa, eihän?

Miten luulet kykeneväsi puuttumaan asioihin myöhemmin, jos et saa suutasi nyt auki(vrt. kommentti "kelpasi apu aina ennenkin...").

ja yleensä olen suorapuheinen. Anopin kanssa vaan on eri juttu. Jos tuo nyt enemmän alkaa "kasvattamaan" meidän lasta, niin tietenkin sanon että nyt riittää. Anoppi on oikeasti aivan hirveä tapaus, ja tähän asti olen onnistunut enimmäkseen välttelemään häntä. Ehkä tämä vaan on sellaista huumaa, nyt kun tuo vauva on vielä niin "uusi juttu" Eihän se anoppi tänne jatkuvasti voi tunkea kun lapsi kasvaa, eihän?

-ap

Onko lapsi teidän vai anopin? Jos et nyt pistä peliä selväksi, niin yhä vaikeammaksi se vain tulee. Ei se anoppi pure. Saattaa loukkaantua, mutta siinäpähän loukkaantuu.

Minulla oli ensimmäisen lapsen kohdalla vaikeuksia myös. Anoppi sekosi ja änkesi tänne jatkuvasti kutsumatta ja jopa hiippaili sisään jos ovi oli jäänyt lukitsematta. Lopulta ymmärsi, vasta suorasta puheesta (hienovaraiset vihjailut eivät menneet perille) ja suuttui. Alkoi mököttää ja lopetti KOKONAAN käynnit. Nykyään taas välit normalisoituneet, välttelen parhaani mukaan, aina välillä yrittää "paluuta".



Olisi kiva jos hän osallistuisi enemmän lapsen elämään, mutta tuolla tyylillään valitettavasti mahdotonta.

Eihän tässä nyt ole kyse suorapuheisuudesta, vaan päättäväisyydestä ja rajoista. Ei sinun tarvitse "sanoa suoria sanoja", vaan tehdä vaan selväksi, että sinä päätät miten vauvan kanssa toimitaan. Jos se vaatii tiukkuutta, mitä sitten? Tiukka ja päättäväinenkin voi olla ystävällinen.



Minusta on typerää piiloutua mihehn selän taakse ja odottaa, että mies ajatusten lukijana osaa sanoa, mitä sinä haluaisit sanoa.

Teoriassahan se menee noin, mutta käytäntö on monimutkaisempaa. Huomaa että sinulla ei ole omaa kokemusta hankalasta anopista. Itselläni on ja lopulta siihen päsmäröintiin ei auttanut muu kuin porttari anopille ja välien viilentäminen. Ja ikää on sekä minulla että miehelläni reilusti yli 30-v. Nimenomaan tärkeää on miehen ensin yrittää puhua äidilleen ja tätä suosittelen ap:llekin (ellei mies satu sitten olemaan toivoton nössykkä, joka ei tilannetta suostu näkemään eikä halua puolisonsa ja lapsensa puolta pitää). Tsemppiä ap:lle!

Jos miniä ei ole tyytyväinen anopin toimiin, niin sanokoon sen itse! Miksi ihmeessä pitää piiloutua miehen selän taakse? Tottahan on suotavaa, että mies tukee vaimoaan, mutta jos miniän ja anopin suhde on hankala, niin ei siihen miestä tarvitse sotkea.



Minulla ei ole hankalaa anoppia, mutta pari muuta haastavaa kontaktia kyllä. Aikuisena ihmisenä myös itse ne hoidan vaikka kuinka olisi miehen tai jonkun muun sukua.

omaansa, ja on varmaan salaa sitä mieltä, että hän on parempi hoitamaan vauvaa. Toivon mukaan tytär pikkuhiljaa kerää sisua sanoakseen äidilleen mitä oikeasti on mieltä, ja vähän hän on siinä jo petrannutkin.



Meidän asioihin ei ole koskaan pahemmin sekaantunut, mutta mies onkin pitänyt aina omat rajansa paremmin kuin siskonsa, ja toisaalta anoppi varmasti varoo minua enemmän kuin tytärtään. Jota määräilee vielä ihan täysin.

että nyt ei ole sopiva hetki tulla kylään, mutta tervetuloa keskiviikkona/päivänä X.

Jos alkaa inttäminen että miksi ei ole sopiva, niin sano että siksi että talonne väelle ei sovi nyt vierailu, nähdään keskiviikkona.



Ei kenenkään pitäisi sallia toisen kaapata vauvaa rinnalta tai laittaa nukkumaan oman mielensä mukaan. Jos annat anopin toimia noin, tulee elämästäsi sietämätöntä ennen pitkää.

ja en tavannut anoppia pariin vuoteen.



Kyllä se siitä rauhoittuu kunhan lapsenlapsia on sellaiset 5... Voi sitä ensimmäisen äitiparkaa :(