Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun menee hermot esikoiseen?
24.07.2009 |
Meillä on kolme lasta (6, 4 ja 1 v). Olen ihan kypsä esikoiseen ja mietin, kuinka saan pinnan pitämään hänen kanssaan ja toisaalta miten pystyn kasvattamaan hänestä mukavan, toiset huomioon ottavan ihmisen.
Esikoinen on luonteeltaan tosi herkkä ja vauvasta saakka hän on ollut hyvin huomionkipeä ja siinä mielessä vaativa. Kun lapsia on kolme, en vain koko ajan voi pitää seuraa ja huomioida esikoista tai keskustella hänen kanssaan. Kotityöt vie aikaa, pikkusiskot vievät aikaa.
Esikoinen ei tunnu kestävän sitä, että hän ei ole koko ajan minulle ykkönen. Hän on levoton koko päivän, pyörii ympärillä, ei keksi tekemistä, hakee huomiota, on tyytyväinen vain sen hetken kun leikin keskittyneesti hänen kanssaan.
Jos pitää antaa nuorimmaiselle ruokaa tai tehdä kotitöitä, ongelmat alkavat. Joko hän alkaa levottomasti säheltää ja tehdä kiellettyjä asioita tai sitten - yleensä - kiusata keskimmäistä siskoa. Kiusaaminen on kaikenlaista ärsyttämistä, leikkien pilaamista, muka vahingossa tapahtuvaa satuttamista, jne. Todella raivostuttavaa!
Osittain kyse on myös jonkinlaisesta kateudesta. Keskimmäinen sisko on huomiotaherättävän kaunis lapsi, ja saa aina ulkopuolisilta kehuja. Lisäksi yleensä hyvin kiltti, itsenäinen ja taitava monessa asiassa, minkä myös ulkopuoliset ottavat usein puheeksi. Esikoinen kokee varmasti, että hän ei ole yhtä hyvä kuin siskonsa, vaikka saa myös kotona paljon kehuja kaikesta, minkä tekee hyvin. Hän myös itse usein kehuu itseään ja samalla vähättelee siskoaan, ottaa esille ne kaikki jutut, mitä hän osaa ja sisko ei.
Mulla menee hermot! On todella raivostuttavaa olla koko päivä sanomassa pojalle, että älä noin, et saa töniä, älä kiusaa. Kihisin raivosta viimeksi viisi minuuttia sitten, kun poika taas ilman syytä tönäisi pikkusiskon nurin.
Perusjutut (uni, ruoka, ulkoilu) ovat kunnossa. Miten tuollaiset saa kitkettyä pois, neuvokaa te viisaat!
Kommentit (13)
Esikoinen kaipaa jo niin paljon isompien juttuja, etten voi millään ehtiä hänelle niitä koko ajan tarjoamaan.
Silloin päivät menee parhaiten, kun esikoinen saa ikäistään seuraa. Vien usein häntä kaverin luo leikkimään tai joku kaveri tulee meille.
Meillä lapsella on myös harrastus, jossa käy ilman pikkusisaruksiaan. Olen ajatellut, että vain aika korjaa tilanteen.
Itseni kanssa en sen sijaa ole sujut. On vaikea pitää pinna kurissa, vaikka olen yrittänyt tähänkin kehittää eri "menetelmiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa, joka pimahtelee rakkaan, mutta vaativan esikoisen kanssa! Tsempataan!
Me keskustellaan miehen kanssa paljon tästä tilanteesta. Eilen illalla mies oikein avautui, miltä hänestä tuntuu esikoisen suhteen. Vaativa tapaus on meilläkin, joten on oikein voimia vievää.
Meillä ei ole edes oikein tukiverkkoa, ainoa, joka voisi hoitaa lapsia on mummi ja hän on tällainen kiireinen mummi (työ ja harrastukset). Nämä, jotka voisivat läheisyytensä tai sukulaissuhteensa vuoksi kuulua tukiverkkoon, ovat olleet pikemminkin lynkkausmielellä liikkeellä, kun ovat seuranneet meidän lapsikatraan varttumista :(
Onneksi me ollaan miehen kanssa tiimi, se auttaa :)
Meilläkin leikkikaverit ja harrastus auttaa tähän vähän, toivottavasti esikoulun aloitus helpottaa lisää. Leikkikavereita on aika vähän, naapurissa ei asu lapsia.
Aikamoista tasapainoiluahan tämä on, ja tuntuu, että aina teen väärin jotakin lasta kohtaan. En haluaisi jatkuvilla moitteilla pilata esikoisen itsetuntoa (tai sen rippeitä), mutta en voi antaa pikkusiskonkaan syyttä kärsiä tästä :-( Inhottavaa. Meilläkin tukiverkko on olematon, mutta mies jakaa vastuun lasten kasvatuksesta ja hoidosta.
t. ap
ja tuntuu olevan vaikea ikä - taas ussi uhma ja hirveä vinkuminen ja valitus kaikesta koko ajan.
Odotan että eskari alkais ja päästäis arkirutiineihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomailuaika raskaampaa? Vaikka onhan siinä arjessakin pyörittämisensä, mutta se on niin ihanan säännöllistä ja täynnä rutiineja :)
meillä esikoinen vasta täyttää 3 mutta on vaativa tapaus. temperamenttia ja omaa tahtoa vaikka muille jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika vielä 5v. ja esittää niin isoa poikaa. Kovin on leuhka ja itsenäinen.
Ärsyttävää brassailua kokoajan. Mummollekkin oli ilkeä. Ei paljoo arestit auta ja levoton on, vaikka kavereita riittää.
Ihanaa, että enään 3 viikkoa lomaa ja tarha alkaa. Oikein odotan.
Meillä tämä poika on kuopus. Koskaan ei anna periksi ja meillä esikoinen paljon kiltimpi.
Pojan on vaikea sopeutua rutiinien muutoksiin, vaikka olisi kyse lomasta ja siitä, että tehdään kaikkea kivaa enemmän kuin tavallisesti. Tulee tavallista levottomammaksi :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotiasta kotona tylsistymässä pikkusisarusten kanssa!!!
Meillä tosin vain kaksi lasta, 5 v poika ja 1 v tyttö. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusivuotias on lapsi sen parhaassa merkityksessä. Jos et pysty tarjoamaan hänelle päivittäistä "työtä" eli leikkiä tarpeeksi, ei mikään ihme että liikaa energiaa ja tylsistyttää.
Mikä ihme ihmisiä oikeen vaivaa ku pitää väkipakolla pitää lapsi kotona, koska "lapsen paikka on kotona" äidin helmoissa.
Halojaa. Mikset laita lasta päiväkotiin jos se silmin nähden kärsii päivät kotona??
Tinttaa niin että pätkähtää, kyllä se karpaasi seinään mätkähtää.