Lue keskustelun säännöt.
3-v:n mustasukkaisuus syntymätöntä vauvaa kohtaan
18.07.2009 |
Apua te, joilla enemmän kuin yksi lapsi, miten helpottaa esikoisen mustasukkaisuutta? Meillä on tilanne, että lapsi 3,5 vuotta saa pikkuveljen lokakuussa, ja on tähän asti ollut todella innoissaan. Ennen raskauttakin puhui jatkuvasti, että haluaa pikkuveljen tai -siskon. Nyt kun syksy lähestyy, hän on ruvennut ilmeisesti miettimään, mitä kaikkea tuo pikkusisarus tuo tullessaan. Lopputulos on, että hän kyselee päivittäin, että olenko minä hänen äitinsä vielä vauvan syntymän jälkeen, ja rakastaako isä häntä enää sitten ollenkaan jne. Tänään hän totesi, että vauva kuolee heti kun on syntynyt! Hän ei kuulemma aio rakastaa vauvaa ollenkaan jne.
Eli pienellä on kova kamppailu meneillään, ja minulla ei ole luottamusta siihen, että osaan reagoida oikein. Tokikaan en hermostu lapselle ja kerron hänelle päivittäin kuinka rakas ja tärkeä hän on jne. Olen selittänyt vauvan syntymää niin, että meidän perhe ei mitenkään muuten muutu,
kuin että meille tulee pieni uusi perheenjäsen, joka rakastaa meitä ja me kaikki rakastetaan häntä ja edelleen myös toisiamme.
Miten muut olette selvinneet vauvan aiheuttamasta mustasukkaisuudesta? Miten mielestänne kannattaisi asiaa selittää, kun mietteet ovat lapsella noin synkkiä?
Kiitos, terveisin neuvoton ap.
Kommentit (4)
Eli älä turhaudu lapsen tunteista, sillä nehän ovat hyvin ymmärrettäviä.
Ja minä en tyrkyttäisi lapselle tuota, että hänkin sitten rakastaa vauvaa. Antaisin asian mennä omalla painollaan, mutta en tosiaan sanelisi jo etukäteen, että sinä sitten tulet kyllä rakastamaan vauvaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aamutuimaan taas keskustelimme asiasta lapsen kanssa, ja hän taas ilmoitti, ettei aio rakastaa vauvaa, ja totesinkin, että ei sinun tarvitse, saat tuntea noin. Ehkä se tuntui helpottavalta, koska heti sen jälkeen poika rupesi huutelemaan vauvaa mahan läpi ja lauloi laulun :-)
Kyllähän tämä tästä, mutta on niin vaikeaa hyväksyä sitä, että toinen pelkää tulevansa hylätyksi...
ap
Meillä tyttö oli vauvan syntyessä vähän alle 3 v. ja kyseli etukäteen juurikin noita, että onko isi, äiti, mummo, pappa... vieläkin hänen isinsä, äitinsä jne. kun vauva syntyy. Kaikenlaista muutakin huolehti ja muuttui varsin vaisuksi vaikka odottikin masumöntin syntymistä ja halusi jatkuvasti katsella vauvan vaatteita ja leikkiä turvakaukalolla. Puhumalla asiat kuitenkin selvisivät ja huomioimalla myös hänet kaikessa vauvan odotuksessa.
Nyt vauvalla on ikää 4 kk ja tyttö vasta aamulla sanoi, että tykkää pienestä ukosta kamalasti. Yksi päivä lapsilla kolahti päät yhteen ja tyttö oli todella huolissaan, että menikö pikkuveli rikki kun tämä on niin tärkeä hälle. Alussa oli jonkin verran mustasukkaisuutta, mutta kun tyttöä ollaan huomioitu ja annettu aikaa niin isommilta murheilta ollaan vältytty.
jos näin aamusta olisi enemmän neuvojia kuin keskiyöllä, jolloin aloituksen tein...