Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden vanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä?
17.06.2009 |
Mun vanhempia ei kiinnosta mun elämä yhtään, sain alkuni yhdenyön suhteesta, vanhempani eivät kai koskaan edes asuneet yhdessä ja jo vauvana isä otti minut itselleen, isäni on tämä täällä niin paljon puhuttu narsisti joka teki elämästäni lapsena ja nuorena helvettiä, sekoitti elämääni ja tuhosi ihmissuhteitani, äidillä olin nuorena pariin kertaan asumassa kun isä sekoili enemmän, äiti oli ja on edelleen täysin tunnekylmä nainen, ikinä ei ole halannut tai sanonut rakastavansa. Nuoruuden vietin käytännössä ilman vanhempia, isän kotona mutta isä asui muualla. Heti kun olin nipin napin täysikäinen sain tulla toimeen omillani, nyt kolmekymppisenä välit isään on poikki, yritin pitää yhteyttä kunnes hän itse katkaisi välimme, sanoo tosin muille minun hylänneen hänet. Äitini ei koskaan soita tai halua nähdä minua, jos soitan niin on vaivaantunut ja ärtynyt. Minulla on onneksi ihana mies ja kolme lasta mutta nyt vaan taas tuntuu niin kurjalta, viime viikolla oli esikoisen synttärit, miehen sukulaisia tuli kauempaakin mutta minun samassa kaupungissa asuvat vanhempani eivät, äitiä pyysin mutta tahtoi käyttää saunavuoronsa, pyysin seuraavana päivänä mutta tahtoi löhötä kun oli sunnuntai. Hän on nähnyt lapseni kahdesti. Tuntuu kahta kauheammalta kun näen miten mieheni terve perhe toimii ja välittää eikä itselläni ole mitään kokemusta moisesta, muistoinakin vaan turvaton lapsuus sekopäisen isän ja tunteettoman äidin heittopussina..voi itku:(
Kommentit (8)
sen jälkeen olen tavannut isäni "sattumalta" 3kertaa, ja nyt olen 34v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nähnyt isäni n. 10 vuotta sitten, äitini sentään kerran tänä vuonna. Opettaahan tuo nyt ainakin omatoimisuutta.
Ei auta pyristellä ja itkeä, sillä tämä elämä on elettävä näistä lähtökohdista.
mä olisin varmaan tappanu itteni jos oisin sun kengissäs.
Jotenkin vaan nämä lapsen juhlat, joulu ym. "perhejutut" nostaa sen hylätty lapsi-fiiliksen taas pintaan. Toki olen onnellinen että miehellä on tavalliset, rakastavat vanhemmat ja lapsillani osallistuvat isovanhemmat edes miehen puolelta mutta toisaalta se vaan kääntää veistä haavassa, tajuan aina uudestaan mitä olen menettänyt ja huomaan ajattelevani/haaveilevani mieheni äitiä katsoessani miten oma äitinikin esim. puhuisi noin lämpimästi minulle jos olisi läsnä ja "normaali"..sekava juttu. Yleensä olen kyllä iloinen äiti-ihminen, tämä suru vaan pukkaa välillä jostain sielun syövereistä ja purkautui nyt tänne:) ap
Mulla on välit poikki vain isään, vaikka vähän samanlaiset taustat kuin sinulla. Kurjalta tuntuu siitä huolimatta, että äiti (nykyään) välittääkin, voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu :-( Keskity nykyiseen perheeseesi, olet pärjännyt hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa etäiset välit ja välillä oon mustasukkainen miehen läheisistä väleistä vaikka hyvähän se on ja itsekin anopista tykkään, mutta kun haluisi, että olisi myös se oma äiti samanlainen.
että jollekin joku vauvasänky on omaa sisarusta tärkeämpi. Halveksin yli kaiken perintöriitelyä ym. Minä en mistään rahasta "myisi" sisarussuhteitani!!!
Pää pystyyn. Älä ole katkera, olet todennäköisesti ollut riitakapula jossain. Mieheni vanhemmat samanlaisia, eivät muista lasten syntymäpäiviä, miehen äidin luona voi kyllä käydä, yöpyäkin (eri kaupungissa) ja tykkää lapsenlapsista, mutta vapaaehtoisesti ei itse koskaan soita, laita joulukorttia, tule käymään eikä mitään muutakaan, aloite tulee aina meiltä, ärsyttää. Mieheni isää en ole ikinä tavannutkaan, ei tullut edes häihin tai lasten ristiäisiin. Mieheni sisariin on myös välit poikki, jonkin aikaa ok, mutta kun lainasivat meiltä vauva-sängyn ja menivät sitten myymään sen, meidän sänkymme, eivätkä aiokaan hyvittää siitä mitään, olen kieltäytynyt kaikista yhteydenotoista.