Tässä YH-äiti, jolla on RAHAA ja VARALLISUUTTA!

vuokrakämpässä, kahden lapsen 22-vuotias yh, appron vain lukenut, nyt töissä 1500e/kk, syksyllä opiskelemaan.. pankkitilin saldo kerran kuussa nelinumeroinen..



mut ei valiteta, ehkä tää tästä.. :)

Menikö luu kurkkuun? Vai tuliko kiire miehen lompakolle?



-Toinen yh-

Oletko ystävä hyvä koskaan kuullut osakesijoittamisesta? Eli otat riskin sijoittaessasi rahaa johonkin... Se joko poikii sinulle rahaa tai sitte ei, jolloin menetät sijoituksesi.



T. Ap.









Ap kertoi varallisuutensa olevan itse tienattua, ei perittyä.

Jos hän on tienannut rahansa Suomessa, niin hän on saanut paiskia töitä lujasti ja pitkään - Suomessa hyvin harva rikastuu itse työtä tekemällä, ellei ole bisnesmaailmassa ja satu saamaan optioita. Verotus viimeistään tasoittaa tilit.



Siksi varmaan jotkut täällä arvelevat, että aikaa ei ole riittänyt lapsille. Tai sitten omaisuus on perittyä tai ulkomailta tienattua.

T: yx ei YH, ei varakas

Miehesi ei maksa elareita?

Miten me naiset aina oletamme, että kaikki naisella oleva omaisuus/varallisuus on kuitenkin aina miehen peruja, vaikkapa avioeron kautta... Eikö voi olla naisen itsensä tienaamaa tai sijoittamaa rahaa, joka on taas laitettu poikimaan uutta, taas uutta, jne.



3.

JA tottakai mies maksaa normielarit, miksei maksasi?

Kyllä meitä on :D

Sori mutta en ole yh, mut enempi mieheni. Niin elääkö mieheni nyt sitten minun siivellä??

Mutta säästää osaan eikä rahasta pulaa :). Ihan tyytyväinen olen, vaikka vuokralla asun ;).

kuin ap:llä. Luuletko olevasi jotakin kun sinulla on rahaa, muttei aikaa lapsillesi???

Aika harva yh tässä maassa rikastuu elatusavuilla. Ja eipä on täysin epänormaalia, että nainen on varakas ihan ilman miehen apua.

Elämme näet 2000- luvulla.

Niinpä, enemmän älyä tuntuu olevan. ;-)



Voisitko sitten älykkäänä ihmisenä kertoa minulle, että missä kohtaa viestissäni sanon: " Minulla EI OLE aikaa lapsilleni" ?



Kyselee ap.

Siis käsitystä miehistä ja naisista erillisinä ja yhteiskunnassa eriarvoisina subjekteina. Tää on vähän samanlainen aloitus...

Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä tänä päivänä, meidän yhteiskunnassa, että nainen on paremmin koulutettu/varakkaampi/enemmän tienaava/paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa kuin miehensä tai ex-miehensä. Toisaalta mies voi olla sitä. Tai sitten voidaan olla näissä asioissa samalla viivalla. Kysymys on ensinnäkin siitä, että se voi ihan hyvin vaan olla nainen tai mies se varakkaampi ja uraorientoituneempi niin parisuhteessa kuin yksinhuoltajankin. Toiseksikin kysymys on " mitä väliä" ?



Pröystäilemällä tai vähintään tuomalla esiin omaa tilannettaan hyvin toimeentulevana naispuoleisena yh:na ap vahvistaa käsitystä siitä, että naiset YLEENSÄ ovat taloudellisesti ja elämänhallinnaltaan epäitsenäisiä ja heillä pyyhkii pakosti huonosti yksinhuoltajina...Ap esittää itsensä poikkeuksena säännöstä. Ketä tämä hyödyttää. Ei ainakaan yksinhuoltajanaisia, jotka aina törmäävät näihin ennakkoluuloihin.



Siksi toiseksikin ap myös aloituksellaan vahvistaa pinnallisia ja naurettavia käsityksiä siitä, että ihmisen arvo mitataan taloudellisessa - ja uramenestyksessä. Yksinhuoltajalla, kuten vanhemmalla aina, on monta muutakin paljon tärkeämpää, ja usein muuten uramenestyksen kanssa ristiriidassa olevaa (ei tietenkään välttämättä), menestyksen areenaa, kuin rahan tahkoaminen ja omaisuuden kartuttaminen. Esim. hyvä ja läsnä oleva vanhemmuus, rakkaus lapsiin ja oikeamielinen kasvatus.

Ja ennen kaikkea kaikki eivät edes halua päteä uramaailmassa. Moni on tärkeässä kutsumusammatissa matala- tai keskipalkkaisilla aloilla, ja sekin on oikein kunnioitettavaa. Yksinhuoltaja opettajan tai vanhustenhoitajan palkalla tuskin päästään tilisaldoissa nelinumeroiden yli useinkaan, mutta työ on ehdottoman tärkeää yhteiskunnan kannalta ja lapset voivat hyvin vuokrakämpässä, vantaalla tai pienemmissä neliöissäkin...



Minä ainakin arvostan yksinhuoltajia tilipussiin katsomatta, jos he ovat lapsilleen ja (elämän)työlleen omistautuneita. Aika viimeisenä minun arvostuslistallani tulee joku taloudellinen menestys miehen tai naisen mittaa mitatessa!



terveisin: yksinhuoltaja itsekin. Enkä kerro koulutustani, mitä tilillä on tai miten asutaan...

Kirjoitat ihan asiaa, olen kanssasi monessa kohtaa samaa mieltä.



Et ilmeisesti kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että kirjoitukseni olikin tarkoitus olla huomiota herättävä, ärsyttävä, kukkomainen ja ironinen. Minua rehellisesti sanottuna nimittäin ärsyttää se, että kaikki yksinhuoltajat laitetaan tällä(kin) palstalla luuserimuottiin. Että kaikki yh-äidit ovat sossunluukulta rahaa hakevia ryysyläisiä ja kouluttamattomia pummeja, vaikka moni heistä elää köyhyysrajalla koulutettuna ihmisenä ilman omaa syytään. Kaikki sympatiani näiden yksinhuoltajien puolelle.



Nyt sinä yleistät minun olevan jossakin rahantahkonta-ammatissa, jossa ei tehdä muuta kuin uraa, uraa ja uraa omien lasten kustannuksella.



Arvaa mitä... Teen nelipäiväistä työviikkoa ja pidän 5-6 viikon kesäloman juuri siitä syystä, että voin olla enemmän lasteni kanssa. Ja arvaa mitä... Työni liittyy jollakin tapaa myös vanhuksiin, vammaisiin ja sairaisiin, joten mistään kylmästä businessmaailmasta ei ole kysymys.



Sitä paitsi, lahjoitan lasteni vaatteita ja leluja hyväntekeväisyyteen vähempiosaisille ihan ilmaiseksi - en saadakseni sädekehää pääni päälle - vaan siksi, että tämä tapa on kotini peruja ja mielestäni se kuuluu asiaan, koska itsellä on varaa hankkia tarpeetontakin tavaraa ja joillakin toisilla on taas tarvetta todellisiin asioihin.



Ap.

että miten raha ja varallisuus sekä onnellisuus ja lapsille suotu aika ovat toisensa poissulkevia tekijöitä?



Eli jos minulla on rahaa ja omaisuutta, en ole onnellinen enkä rakasta lapsiani... Tai toisinpäin.

Jos hän on tienannut rahansa Suomessa, niin hän on saanut paiskia töitä lujasti ja pitkään - Suomessa hyvin harva rikastuu itse työtä tekemällä, ellei ole bisnesmaailmassa ja satu saamaan optioita. Verotus viimeistään tasoittaa tilit.



Siksi varmaan jotkut täällä arvelevat, että aikaa ei ole riittänyt lapsille. Tai sitten omaisuus on perittyä tai ulkomailta tienattua.

Näin kirjoitin:



Yksinhuoltajalla, kuten vanhemmalla aina, on monta muutakin paljon tärkeämpää, ja usein muuten uramenestyksen kanssa ristiriidassa olevaa (ei tietenkään välttämättä), menestyksen areenaa, kuin rahan tahkoaminen ja omaisuuden kartuttaminen. Esim. hyvä ja läsnä oleva vanhemmuus, rakkaus lapsiin ja oikeamielinen kasvatus.



Ja sanojeni takana seison. Tietenkään taloudellinen hyvinvointi ei korreloi " huonoon" vanhemmuuteen. Sanoinhan tuossakin, että välttämättä ei todellakaan uramenestys ole ristiriidassa näiden tärkeämpien arvojen kanssa. Ja monet hyvin tienaavat tekevätkin ihan normaalia, jopa lyhempää, työpäivää kuin taloudellisesti huonommin toimeentulevat. USEIN kuitenkin menestyksekäs ura vaatii pitkiä työpäiviä ja erityistä panostusta siihen uraan; tällöin se on aina jotain pois perhe-elämältä. Etenkin perheessä, jossa on vain yksi vanhempi, on tietysti tärkeää, etteivät päivät veny kovin pitkiksi, eikä ura haukkaa vanhemman henkisistä ja jaksamis-resursseista liian isoa osaa. Ja edelleen se tärkein pointti tässäkin ilmauksessa oli, että ihmisen, etenkään vanhemman ja ehkä vielä tärkeämmin yksinhuoltajan, arvoa ei millään muotoa pitäisi ensisijaisesti mitata taloudellisessa vakaavaraisuudessa.



Hienoa ap, jos sinulla pyyhkii hyvin sekä taloudellisesti että lastesi kanssa. Monet - niin miehet kuin naisetkin - onnistuvat tässä. Eli saamaan hyvän ja taloudellisesti antoisan uran ja lisäksi olemaan kotona ja läsnä lapsilleen...Aloituksessasi korostit kuitenkin juuri kahtiajakoa (sitä, mikä sinuakin ärsyttää!). Eli sitä lähtökohtaa, että miehet ovat yleensä hyvin toimeentulevia ja naiset (yh:t etenkin) eivät ole. Että sinä olet poikkeus. Ja toiseksikin korostat sitä, että taloudellinen hyvinvointi, " raha ja varallisuus" kuten otsikossasi sanoit, on jotenkin menestyneen yh:n mitta...Tällä luot mielestäni omalta pieneltä osaltasi paineita monelle muulle yksinhuoltajalle, jolla ei sitä rahaa ja varallisuutta niin ole. Ehkä he - yhteiskunnan painostuksesta - sitten tekevät niitä ratkaisuita uransa hyväksi ja lastensa kustannuksella. Ihan vaan siksi, ettei tarvitsi olla " säälittävä" vuokra-asuja Vantaalla, ja miestä huonompi. On luonnollista, että yhden aikuisen taloudessa on vähemmän rahaa käytettävissä asumiseen ynnä muuhun. Ihan vain siksi, että se on yhden työssä käyvän aikuisen pyörittämä talous. Ei siinä pitäisi mitään hävettävää olla.



Eikä missään työssä tai missään tilissä.



-15

En ole ap mutta olen minäkin keskiluokkainen yh. On ne vakiot, eli lähes velaton kämppä, mökki ja auto. Ja varaa vielä matkustella. En kuitenkaan ole mikään ökyrikas. Itse olen nämä ihan normaalilla opiskelulla ja työllä ansainnut. Teen normaalia työviikkoa ja pidän normilomat. Eli minulla on aikaa myös lapsilleni, ja jopa silloin tällöin itselleni;)



Kyllä Suomessa voi ihan rehellisellä työnteolla saada tämän, ihan nainenkin ja vielä yh-sellainen. Ja vielä totaaliyhärikin. Ja olla vielä ylpeäkin siitä.

Olen monien silmissä varmasti todellinen siivelläeläjä: Mieheni on korkeasti koulutettu ja tienaa hyvin, MUTTA: Talo, jossa asumme, on MINUN omaisuuttani.