Lue keskustelun säännöt.
Ero, entä lapsi?!
29.03.2008 |
Heippa kaikille, nyt kaipaan kipeästi neuvoa kaikilta, mielipiteet sallittuja.. itse en ole niin vahva että pystyisin päätöksiä tekemään.
Eli kerrompa koko jutun alusta alkaen:
Helmikuussa 2005 kihluduin nykyisen poikaystäväni kanssa, oltiin nuoria ja rakastuneita. Aika meni toistemme seurassa päivästä toiseen, kavereita nähtiin harvoin. Oltiin niin kiinni toisisamme että kaikki muu jäi taakse. Muutettiin pian yhteen ja mieheni alkoi olemaan erittäin mustasukkainen minusta. En saanut nahdä kavereitani, juhlimassa en saanut käydä, jos halusin ulos meidän piti mennä yhdessä. Omasta tahdostani riippumatta hän lukitsi minut kotiimme niin fyysisesti niin myös henkisesti. Hän manipuloi minua niin pahasti että aloin uskoa ihmeellisiäkin asioita itsestäni ja ympäristöstäni.
Sitten eräänä kauniina päivänä tein raskaustestin, ja positiivista se näytti, niin kauan kun olinkin halunnut oman pienen nyytin tämän painajaisen keskelle. Kaikki muuttui jälleen, tilanne oli jo parenemassa ja tästä puhuttiin paljon, mutta silti henkistä väkivaltaa koko odotusaikani oli.
Muutimme isompaan asuntoon ja hän jälleen heilui nyrkit pystyssä täysin mitättömistä syistä. ja jälleen ovesta piilotettiin avain ja puhelin pistettiin palasiks. Kavereilleni kerroin asioista salaa puhelimessa tai internetin välityksellä, he kehottivat pyytämään apua, mutta en ollut valmis. Luulin että ylireagoin kaiken ja että tilanne ei ollut niin paha, kyllähän me toisia rakastettiin. Marraskuussa 2006 syntyi upea pieni tyttö joka jälleen muutti kaiken, pikku silmäterämme vei kaiken huomion joten parisuhde jäi hetkeksi sivuun. Tilanne oli jo hyvin tasainen ja tiesin ettei minun enää tarvi pelätä. Voin käydä ulkona kysymättä lupaa, mutta kuitenkin oma tahtoni vei vallan ja kerrankin yritin pitää puoliani, mutta turhaan!
Tönimistä, haukkumista, huutamista, alentamista ja vielä lapsen nähden on jatkunut puolisen vuotta. Olen niin heikko että en pysty edes hankkimaan apua!
Tilanne on sairas, tahdon erota ja pelastaa lapseni hullulta mieheltäni, mutta en pysty siihen.
Olen itkenyt ja miettinyt miten saisin arvokkuuteni ja itseni taas vahvaksi että pystyisin jättämään tämän kaiken! ja miten laseni käy jos eroamme, entä jos en saakkaan häntä itselleni vaan mieheni puhuu lapsen itselleen!?
tarvin kipeästi neuvoa kaikilta kokeneilta ja kokemattomilta!
Kommentit (10)
Mene turvakotiin, siellä on ammattilaisia, jotka pystyvät auttamaan sinua eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iimeiset voimasi ja lähteä, ei tuosta voi tulla mitään.
Mene ammattilaisten luo, he osaavat parhaiten auttaa eteenpäin.
Älä enää jää odottamaan, asiat ei tuosta voi kuin mennä pahemmaksi! Voimia!!!
Olin itse naimisissa samaa luokkaa olevan miehen kanssa. Sain riuhtaistua itseni irti kun lapsi oli pari vuotias. Siinä vaiheessa itsetuntoni ja todellisuudentaju olivat jo jotain ihan maan mutaa ja pelkäsin samoja asioita kun sinäkin, että mies vie lapsen, saa sen puhumalla itselleen, että olisin liian heikko ja avuton pärjätäkseni yksin lapsen kanssa.
Onneksi ystäväni ja vanhempani auttoivat minua, SITTEN kun olin uskaltautunut asiasta puhumaan.
Mies osasi käyttäytyä ihmisten ilmoilla hyvin ja vaikutti mukavalta ja pelkäsin että jos kerron muille mitä meillä oikeasti tapahtuu, mies suuttuu ja saan maksaa siitä. Jossain vaiheessa en vaan jaksanut enää ja pakko oli puhua jollekin.
Ulkopuolinen ihminen näkee asian objektiivisemmin. Itse olet varmasti nyt aivan sekaisin miehen puheista ja uhkailuista joita olet kuunnellut useamman vuoden ja syytät itseäsi monesat täysin turhasta asiasta.
Suomessa usein lapsi määrätään äidille, jos isällä ei ole jotain todella radikaaleja todisteita (esim. huumeidenkäyttö, alkoholismi, pahat mielenterveysongelmat joita ei siis ole masennus tms vaan oikeasti todella pahat ongelmat) siitä että olisit huono äiti niin isä tuskin saa mitää yksinhuoltajuutta. Sitä sinun ei tarvitse pelätä. Jos mies ei suostu antamaan sinulle yksinhuoltajuutta (kuten ei meillä kävi) niin sovitte yhteishuoltajuudesta, itse olet lähivanhempi (jos et jostain syystä halua että lapsesi asuu isänsä luona) ja isä etävanhempi. Sovitte lapsen tapaamiset mieleuiten paperille ja lastenvalvojan luona.
En muista mitä muuta kysyit tuossa tekstissä mutta tässä tämä mitä ensin tuli mieleen :)
Tsemppiä, selviät kyllä! Tie on pitkä mutta kulkemisen arvoinen ja vaikuttaa varmasti paljon lapsesi ja omaasi elämään.
Eniten minua pelottaa tulevaisuus, entä sitten kun lähden turvakodista ja mies jokatapauksessa jossain vaiheessa haluaa minulle kostaa.. Pelottaa, niin että en edes uskaalla nauraa.. entä työni.. en voi jatkaa vuorotyössä jos olen lapsen kanssa kahden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku hankkii lapsen lohtuleluksi " painajaisen keskelle" . Huostaanotto olisi ainoa oikea ratkaisu.
Käytännön järjestäminen on helpompaa kun on todella turvassa. Minäkin pelkäsin mieheni kostoa, mutta turvakodin henkilökunnan avulla sain hänelle lähestymiskiellon enkä tavannut häntä enää lähtöni jälkeen. Hän ei ilmaantunut paikalle edes silloin kun lapsemme huoltajuudesta sovittiin, huolimatta kaikista uhkailuistaan. Lasta hän ei ole myöskään tavannut sen koommin, mutta parempihan tietysti niin.
Mitä vuorotyöhösi tulee, on sellaisiakin päiväkoteja, joissa saa hoitoa myös öisin.
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten jos voisit töissä pyytää että voisit tehdä vain päivävuoroa tai vaihtaa kokonaan työpaikkaa?
Itse jäin vielä lapsen kanssa vuodeksi kotiin kun erosimme, lapsi oli siis silloin kaksi. Olin puoli vuotta töissä ennen eroa. Kun erosimme jäin kotiin ja hain kotihoidontukea ja olin lapsen kanssa vielä vuoden kotona, kolmevuotiaana lapsi meni päiväkotiin ja itse etsin uuden työn. Tuo vuosi oli taloudellisesti hiukan tiukka mutta teki hyvää lapselle, saimme molemmat rauhoittua ja toipua erosta.
Mies tietenkin oli vihainen minulle ja terrorisoi henkisesti melkein kaksi vuotta eron jälkeen mutta ajan kanssa helpotti kun löysi uuden naisen.
T. 6 muistaakseni :)
turvakotiin. saat siellä tarvitsemaasi tukea ja koottua itsetuntosi rippeitä. Varmasti saat lapsesi pitää ja hoitoasioillakin on tapana järjestyä. Ota taksi, lapsi mukaan ja turvakotiin. Unohda pakkaaminen, turvakodisa on kaikki tarvittava.
ota lapsi mukaan ja lähde. Siellä kyllä autetaan sitten eteenpäin. Itse olen aikoinani näin tehnyt, enkä kadu. Heräsin kurjaan todellisuuteen vasta sitten kun mies oli silpunnut puukolla kaikki vaatteeni suikaleiksi, etten poistuisi kotoa. Seuraavaksi olisi ehkäpä mennyt henkiriepukin. Lainasin naapurilta pari vaatekappaletta ja kengät ja häivyin.